Maailman laidalla

Atomium Mahtavaa viettää toistaiseksi viimeiset viikot Brysselissä ystävieni kanssa. Viime vuonna harva halusi tulla käymään Brysseliin, mutta ilokseni nyt viimeisen kuukauden aikana joka viikonloppu joku tulee kylään. Helpompi antaa vinkkejä, minne voisi mennä kun tuntee itse kaupunkia hieman paremmin. Vierailijat tarjoavat samalla mahdollisuuden kiertää nähtävyyksiä, joita en ole vielä ehtinyt nähdä ja paikkoja joissa haluan käydä uudelleen. Ihmeellistä, miten en ole täällä vietettynä aikana saanut aikaiseksi käydä esimerkiksi Magritte museossa. (Ehkä sinne vielä joskus ehtii.) Hienoa näyttää ystävilleni paikkoja joista olen itse pitänyt Brysselissä, sillä kaupungissa ei ole hurjasti nähtävää turistille. Mutta täällä asuneena olen löytänyt paljon hyviä ravintoloita ja hauskoja rakennuksia, joita on mukava esitellä muillekin. Oli myös mahtavaa käydä Liegen keskustassa viime viikolla. Vaikka olen käynyt Liegessä säännöllisesti en ollut pitkään aikaan käynyt kaupungin keskusta...

Tässä muutama kauniimpi kuva Brysselistä, jotta kaupungin etuihin voisi laskea muutakin kuin hyvät kulkuyhteydet pois täältä. Jännittävää, miten kaupungista josta en suuremmin ole pitänyt, on tullut kotini. Kaikkeen tottuu. Jos saisin vapaasti valita missä asun, Bryssel ei edelleenkään olisi top 10 listallani. Ohitse menisivät monet kauniimmat kaupungit, jotka ovat veden äärellä kuten Kööpenhamina tai Wellington. Kaipaan täällä vettä ja raikasta ilmaa. Kuten kaverini kauniisti muotoili Bryssel on ankea, harmaa ja likainen kaupunki, jolta puuttuu sielu. Kolme ensimmäistä allekirjoitan itsekin, mutta olen tainnut löytää kaupungin sielun, josta pidän kovasti.   Kaipaan vaihtelua elämääni. En pidä rutiineista ja tunteesta, että päivät ja viikot toistavat toisiaan. Ehkä olen asunut Suomessa niin pitkään, että näin käy melko usein. Siksi Suomessa koen kaiken olevan hieman väritöntä, tasaisen mitäänsanomatonta, omalla tavallaan harmaata, sillä kaikki tapahtuu sääntöjen mukaan, odotetus...