Maailman laidalla

Vihdoin ja viimein olen maassa laillisesti opiskelijana. Maahanmuuttovirasto ei pitänyt passiani panttina kuin vähän yli kuukauden. Ilmeisesti postinjakaja oli soittanut ovisummeria aikaisin aamulla saadakseen passin toimitettuu. Kämppikset oli hetken aikaa miettiny ketä siihen aikaan soittelee alaovella, mutta oli lopulta käyny allekirjoittamassa kuitin ja sain passini takaisin. Huvittavaa kyllä, ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt voin poistua maasta. Sen verran pitkään käsittely kuitenkin oli vienyt, että viisumini on voimassa tammikuun loppuun, silloin olen toivottavasti jo Kolumbiassa. Muutoin viikko eteni omalla painollaan, pitkästyttävien luentojen ja kavereitten kanssa vietettyjen kahvihetkien parissa. Lisäksi vietin viikottaiset 4 tuntia vapaaehtoistöissä Trade Aidissa. Alan viihtyä kaupassa todella hyvin, muut vapaaehtoiset ovat mukavia ja vaikka asiakkaita käy melko harvakseltaan ja toisinaan tuntuu sille, että on paikalla täysin toimettomana, on silti mukavaa tietää tekevä...

En ole hetkeen omistanut telkkaria ja huomaan nyt, miten helppoa telkkarin katseluun on jäädä koukkuun. Olemme kämppisteni kanssa istuneet ilta toisensa perään rinnakkain sohvalla ja katselleet Shortland streetiä, paikallisia salkkareita. Sarja tosin sijoittuu sairaalaan, mutta juonikuviot ovat yhtä moninaiset ja sekavat kuin salkkareissakin. Tästä huolimatta sarja on erittäin koukuttava ja samalla on mukavaa vaihtaa kuulumisia kämppisteni kanssa joita näen muutoin melko vähän. Halyna ja Stephie ovat molemmat töissä joten aamuisin kun herään he ovat jo lähteneet töihin ja arki-iltoina tulen toisinaan kotiin niin myöhään, että he ovat jo nukkumassa. Tämän vuoksi olen yrittänyt edes toisinaan viettää tunnin heidän seurassaan Shortland Streetiä katsellen. Ilmeisesti sarja on melkoisen suosittu täällä, joten ehkä tämän voi mieltää kulttuuriin tutustumiseksi ja ainakin olen oppinut muutamia kiwi sanontoja sarjaa katsellessa. Ehkä paikallinen aksenttikin alkaa pikkuhiljaa tarttua, jos jatkan...

Onnistuin vihdoin pitkällisen etsiskelyn jälkeen löytämään vain muutaman loivahkon ja lyhyen mäen sisältävän lenkkireitin. Upea olo, kun aamuisin (silloin kun vettä ei ole tullut taivaan täydeltä) on päässyt ulos juoksemaan. Reitti ei ole kovin pitkä, mutta jahka kunto kohoaa jaksan lähteä tutkailemaan vähän pidemmän reitin valloitusta. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen jo tähän puolen tunnin lähes tasaiseen juoksulenkkiin. Kaiken lisäksi alan olla melko tottunut kävelemään mäkiä ylös ja alas, en enää kylve hiessä jokaisen nousun jälkeen. Edelleenkin tosin kotimatka on ikävän jyrkkä, mutta ehkä muutaman kuukauden päästä kykenen jo puhumaan mäkeä noustessa. Viikonloppu meni kotoisissa merkeissä koulutöitä vältellessä. Kämpän ikkunat ja lattiat saivat kyytiä, kun yritin keksiä jotain muuta tekemistä. Ikkunoiden pesu auttoi myös jonkin verran kosteusongelmaan, kosteus ei enää tiivisty kiinni likakerrokseen joka ikkunoissa oli ja ruokaa laittaessa on toisinaan mahdollista nähdä jotain m...

Sää on ollut koko viikon järjettömän harmaa ja sateinen. Joka ikinen aamu on saanut repiä silmiään auki, kun ikkunoista näkyy lähinnä harmaata usvaa jos edes sitä, sillä kosteus tiivistyy kylmiin ikkunoihin, niin ettei edes ulos näy. Kummallinen taidon näyte ikkunoilta joista vetää, niin että sen selkeästi tuntee, jotenkin kosteus ei vain haihdu asunnosta. Pyykkiä pestessä, tiskikoneen käydessä tai ruokaa laitettaessa koko huonesto muuttuu viileähköksi saunaksi ja kaikki ikkunat huurtuvat täysin läpinäkymättömiksi. Tämä ei tosin koske vain omaa kämppääni vaan lähes kaikilla muillakin on sama ongelma. Omassa huoneessani kosteus tiivistyy laseihin niin hyvin, että se toisinaan valuu pieniksi lammikoiksi ikkunalaudalle. Ei ole huvittanut tehdä mitään, kun koko ajan sataa vettä ja luennoille on pitänyt raahautua gore-texeissa jollei ole halunnut kastua täysin märäksi. Onneksi viikko kului tästä huolimatta kuin siivillä. Lähinnä k iitos täällä olevien kavereitteni. Olen edelleen yhteydessä...

Olin viikonlopun Bay of Islandsilla saaren pohjoisosassa muiden vaihtareiden kanssa. Mietin jo ennen lähtöä, että porukkamme oli liian iso, sillä 12 hengen on vaikeaa tehdä yhdessä suunnitelmia. Kaikesta huolimatta viikonloppu sujui hyvin, vaikka jouduimmekin neuvottelemaan pitkällisesti ennen kuin mistään tuli mitään. Enpä ollut taaskaan vilkaissutkaan matkaopasta ennen reissua, mutta paikka kuulosti muiden puheiden perusteella näkemisen arvoiselle. Sää olisi voinut olla parempi, mutta kaikkea ei voi saada. Varasimme bussiliput jo alkuviikosta, sillä perjantaiaamuna lipuista olisi joutunut maksamaan täyden hinnan. Intercity bussi oli kyllä mukavan tilava ja kuski leppoisa. Ainoa ongelma on aikainen aamuherätys, sillä yllättäen halvimmat liput olivat aikaiseen aamuvuoroon. Lähdimme isolla porukalla, viisi ajoi suoraan Paihialle vuokra-autolla ja me loput köröttelimme mutkaisia teitä bussilla. Kartalla matka ei näyttänyt pahalle, mutta täällä kaikki tiet ovat todella mutkaisia, joten ko...

Kämppikset olivat järjestäneen minulle yllätyksen keskiyöllä, ja tulivat koputtamaan oveeni kun vuorokausi vaihtui. Eric ja Halyna seisoivat oveni takana suklaakakun ja kuohuviinin kanssa, erittäin mukava alku 25-vuotissynttäreilleni. Minusta ele oli todella suloinen, sillä en ole tuntenut kämppiksiäni kuin muutaman viikon ja olen ollut lähes koko sen ajan menossa milloin minnekin. Tästä huolimatta söimme kakkua keskellä yötä ja juttelimme kunnes Halyna meinasi nukahtaa sohvalle. Aamulla jätin ensimmäisen luennon väliin, sillä olen rehellisyyden nimissä hieman pitkästynyt aikaisemmilla luentokerroilla. Lisäksi minun oli pakko saada valmiiksi essee ja johtajuuden esitys. Molemmat olivat todella helppoja tehtäviä, mutta olin taas uskollisena omalle tyylilleni jättänyt ne viime tippaan. Odotin luennoilla vain malttamattomana iltaa ja Grease musikaalia. Kysyimme Mian kanssa jos voisimme lähteä viimeiseltä luennolta hieman etuajassa jotta ehtisimme teatteriin. Muiden kurssilaisten esitysten...

Tänään suuntasimme Zachin autolla kohti Kontua, hobittien kotikylää. Melko pienessä farmariautossa oli sangen tiivis tunnelma, viiden ihmisen ahtautuessa sisään. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sillä odotimme kaikki innokkaasti pääsevämme näkemään Taru sormusten herrasta elokuvan kuvauspaikan. Kahden tunnin ajomatkan päässä Aucklandista on edelleen jäljellä muutamia hobittien koteja, joita pääsee katselemaan opastetulla kierroksella. Tällä hetkellä koko Kontu on jälleenrakennuksen alla, sillä sitä rakennetaan Hobitti elokuvan tarpeisiin. Alkuperäisistä reilusta 30 asumuksesta iso osa purettiin kuvauksien loputtua, mutta kymmenkunta koloa on vielä jäljellä. Tosin nyt niistäkin osa oli purettu, jotta ne voidaan rakentaa uudelleen vastaamaan Hobitti elokuvan tarpeita. Saimme onneksi ottaa kuvia kierroksen aikana, mutta jouduimme allekirjoittamaan sopimuksen, ettemme lataisi kuvia nettiin tai muuhun julkiseen jakoon. Nähtyäni kuvauspaikan omin silmin, en ihmettele miksi Uusi-Seelanti val...

Hei, kiitos ja olen samaa mieltä maoriksi. Perjantaina olin muutaman tunnin katselemassa menoa Trade Aidissa, uskon viihtyväni siellä. Muut vapaaehtoiset vaikuttivat mukaville. Menen maanantaina uudelleen muutamaksi tunniksi, sillä se on ensi viikolla ainoa päivä kun minulla ei ole muuta ohjelmaa. Illalla suuntasin Noho Marae viikonloppuun. Marae on maorien kirkko ja pyhä paikka, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa ilman kutsua. Keräännyimme siis kaikki neljän maissa maraelle ottaaksemme osaa tervetulo seremoniaan, jotta voisimme tulla osaksi maraen yhteisöä. Olin edeltävällä viikolla maori kulttuurikurssilla oppinut jotain tervetuloseremoniasta, mutta oli tietysti rikastuttavampaa ja opettavaisempaa kokea se itse. Keräännyimme portille tytöt edelle ja pojat taakse. Odotimme, että yliopiston henkilökunnasta joku nainen laulaisi meille kutsulaulun johon kv.toimistomme nainen vastasi ja saimme samalla kävellä tiiviinä ryhmänä kohti maraeta. Sisään päästyämme kuuntelimme isäntiemme puheita ...

Minulla on luentoja vain 3 päivänä viikossa, jotenkin sattumalta kaikki valitsemani kurssit pakkaantuivat keskelle viikkoa, ja minulla on pitkä viikonloppu. Olen huomannut ettei jouten olo sovi minulle, vaan työt jäävät tekemättä yksinkertaisesti sen takia, että minulla on liikaa aikaa niiden tekemiseen. Päätin ratkaista ongelman ja etsiä itselleni jotain muutakin tekemistä. Viisumini, mitä en ole vielä saanut, ei anna minulle oikeutta työskennellä täällä ollessani, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi jonkinlaisen uuden harrastuksen keksiminen. Katselin netistä mahdollisia työhajoittelumahdollisuuksia ja huomasin, että täällä toimii Maailman kauppaa vastaava liike Traide aid. Laitoin heille hakemuksen ja olin tiistaina lyhyessä työhaastattelussa. Ilmeisesti heille kelpaa kuka tahansa vapaaehtoistyöstä innostunut, joten aloitan harjoittelun huomenna. Menen liikkeeseen muutamaksi tunniksi katselemaan, miten homma toimii ja saan sen jälkeen vielä kieltäytyä kunniasta jos sille tuntuu. Lii...

Päätin tänään nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä vapaapäivästä ja lähteä lenkille läheiseen puistoon. Voisi kuvitella, että muutaman Aucklandissa vietetyn viikon jälkeen mieleeni olisi tullut, ettei puisto välttämättä ole tasaisella maalla vaan mäen rinteessä. Kumma kyllä tämä ajatus ei vieraillut pienessä päässäni ennen kuin olin kävellyt mäkeä ylös ja toista alas päästäkseni puistoon. Polut olivat niin jyrkkiä, että syke kohosi kävellenkin hurjiin lukemiin. Ei pienintäkään toivoa juosta niissä mäissä, alan olla vakuuttunut että ainoa tasamaasto tässä kaupungissa löytyy merenrannasta. Olin viime viikolla kävelemässä ihanalla asuntoalueella vierasvenesatamassa, ja mietin jo silloin että siellä olisi mukavaa käydä lenkillä. Yritän ehkä kierellä läheisessä puistossa jos onnistuisin löytämään vähemmän kuntoa vaativan reitin, mutta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi taidan vain kävellä satamaan ja käydä lenkillä siellä. Tiedä vaikka loppuvuodesta mäkijuoksukin jo onnistuisi, mutta ...

Zach ja Gustav auttoivat kantamaan kummasti lisääntyneet tavarani uudelle kämpälleni eilen aamulla. Olin aivan varma, että selviäisin hommasta yksinkin kunnes näin kuinka paljon lisää tavaraa olin onnistunut haalimaan parissa viikossa. Kolmen repun ja kolmen painavan kassin kantaminen olisi ollut täysin mahdoton suoritus. Jännitin viime hetkeen asti, olenko maksanut takuun turhaan ja pääsenkö oikeasti muuttamaan kämppään jonka parvekkeelta tosiaan näkee koko kaupungin keskustan. Saksalainen tyttö oli vielä pakkaamassa tavaroitaan kun toin omani asunnolle, pääsin purkamaan tavarani vasta illalla. Luisa jätti minulle peittoja ja tyynyjä, eikä minun tarvinnut turhaan ostaa uusia puolen vuoden takia. Parin hostelliviikon jälkeen asunto tuntuu todella rauhalliselle, ympärillä ei koko ajan kuulu puheensorinaa, eikä ihmisiä ravaa sisään ja ulos jatkuvasti. Menee varmasti muutama päivä ennen kuin totun tähän rauhallisuuteen ja hiljaisuuteen. Halyna, uusi ukrainalainen kämppikseni vaikuttaa ilo...