Maailman laidalla

Bois de la Cambre Se siitä hiljaisesta viikosta. Viime viikolla tuntui olevan tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Eipä siinä, mukavaahan se on kun kaupungissa riittää tekemistä ja on ystäviä kenen kanssa viettää aikaa. Kummasti ei tee mieli viettää aikaa sisätiloissa, kun ulkona paistaa aurinko ja on jo istunut kuumassa toimistossa katsellen ulos koko päivän. Onneksi kaupungissa on paljon puistoja joihin pääsee helposti, etenkin nyt kun alan olla sinut kaupunkipyörien kanssa. Kirkas kypärä päässä on turvallisempaa pujotella autojen seassa. Ja ystävien kanssa on aina mukava istua ulkona terassilla tällaisella säällä. Tuntuu kuin muutama viikko sitten alkanut helleaalto ei loppuisi ollenkaan. Rakennukset alkavat olla niin kuumia, että edes öisin ei tahdo saada asuntoa viilenemään. En silti ikävöi sateista ja kylmää viime kesää. La Bourse Kävin viime viikolla myös kahdessa eri näyttelyssä. Ensin torstaina Steve McCurryn valokuvanäyttelyssä Brysselin vanhassa pörsissä  ja lauan...

Parvis de St. Gilles Viime viikko meni ohitse ihan huomaamatta. Blogin kirjoittamisen sijaan unohduin ihailemaan uskomatonta lukijamäärää. En voi uskoa, että viime postaukseni oli tähänastisista suosituin. Kumman monia tuntuu kiinnostavan tuhruiset kuvani ja keskinkertainen kirjoittamiseni. Hämmennyin. Mutta se siitä.   Midin markkinat Viime viikko oli keskiviikkoista kartingia lukuunottamatta hiljainen. Kävimme töiden jälkeen työporukalla ajamassa kartingia kaupungin toisella puolella. En ollut koskaan ennen ajanut kartingia. Pakko myöntää, etten ollut kovin hyvä. Rehellisesti ajoin kuin isoäiti, todella hitaasti ja varovaisesti. Kartingin valvoja koitti kannustaa minua ajamaan kovempaa. Ehkä pienellä harjoittelulla pääsisin vauhtiin. Toisaalta niskani oli seuraavana päivänä niin kipeä, etten tahtonut saada päätäni kääntymään. Ehkei karting ole lajini. Nautin sen sijaan suunnattomasti 9km pyöräilystä takaisin kotiin. Oli miellyttävää ajella alueilla, joilla en yleen...

Uuden asuntoni parhaita puolia on toimiva uuni, edellisessä Brysselin kämpässäni oli kaasu-uuni, enkä koko vuoden aikana saanut riittävää tuntumaa, jotta olisin uskaltanut leipoa. En ollut aikoihin leiponut mitään ja olin jo unohtanut, miten paljon pidän leipomisesta. Kävi mielessä, että pitäisi hakea leipomistarvikkeeni Turun kämpästäni jahka seuraavan kerran olen kaupungissa. Oli ihanan rentouttavaa leipoa, jahka olin selvinnyt hermoja raastavasta kauppareissusta. Minulla oli tietenkin suomalainen resepti, jonka pohjalta leivoin. En ollut edes ajatellut, että osaa aineista olisi vaikea löytää kaupasta. Kardemumman puutteeseen olin jo varautunut, mutta yllätyin ettei lähikaupassani ollut ollenkaan ananasmurskaa. Noh, ananassiivut saa pieniksi myös veitsellä. Olen joskus Suomessa pähkäillyt amerikkalaisten reseptien kanssa, joissa iso osa aineista on valmiita sekotuksia kuten säilöttyä kurpitsapain täytettä tai valmiita taikinapohjia. Täällä jouduin tutkailemaa  jauhopusseja...

Ihanaa tehdä arkisia asioita kuten pyöräillä. Minulta meni viime vuonna useampi kuukausi ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan pyöräilyä kaupunkipyörillä, silloinkin liityin vain koska ensimmäisen puoli vuotta pyöriä sai käyttää ilmaiseksi. Huomasin jälleen keväällä Suomessa, miten paljon rakastan pyöräilyä ja miten olin kaivannut sen tuomaa vapautta ja helppoutta. Päätin pyrkiä pyöräilemään täälläkin mahdollisimman paljon. Tämän vuoksi kävin tänään ostamassa itselleni uuden pyöräkypärän, joka päässä kelpaa ajella pitkin kaupunkia. Vaikka alankin olla tottunut liikenteeseen, jännitän silti täällä ajamista, sillä pyöräteitä ei juuri ole ja joudun autoteillä taistelemaan ajoväylästäni sekavan liikenteen seassa. Ainakin nyt minulla on kypärä, jos jotain sattuu. Ystäväni houkutteli minut myös läheiselle joogasalille. Minulla on täällä salikortti, jonka kävin uudelleen aktivoimassa tällä viikolla, mutta salitunnit ovat täällä aina liian täynnä ja musiikki soi liian kovaa. Lisäksi kaikilla s...