Maailman laidalla

Tietää asuneensa liian pitkään hostelleissa ja kimppakämpissä, kun terävä veitsi herättää ihmetystä. Itseäänkin melkein naurattaa, kun tajuaa ihmettelevänsä, miten veitsi leikkaa. Aivan kuin keittiöveitsellä olisi jotain muutakin tarkoitusta kuin leikkaaminen. Törmäsin kummallisen terävään veitseen Kööpenhaminassa, Nannan opiskelija-asuntolassa. Veitsen tehtävä olisi ihanteellisissä oloissa helpottaa vihannesten pilkkomista ja mahdollistaa helppo ruuanlaitto. Tosielämässä veitsi aiheuttaa usein turhautumista, kun esimerkiksi tomaatti kuutioiden sijaan muuttuu lähinnä mössöksi. Olen hostelleissa nähnyt, miten ihmiset sen kummemmin ajattelematta leikkaavat säilyketölkkejä veitsellä, kun eivät jaksa tutkia kaikkia laatikoita löytääkseen tölkinavaajan. Jostain kumman syystä meillä täällä Malmössä on laatikollinen tylsiä keittiöveitsiä. Ilmeisesti asukkaiden vaihtuessa tarpeaksi tiheään, ketään ei juuri kiinnosta, että pilkkominen ja suikalointi vaatii suuria ponnistuksia. On turha toivoa...

Oli mukavaa viettää aikaa Titan kanssa. Vaikka pidänkin matkustelusta ja vaihtelusta, rajansa kaikella.. Asun tällä hetkellä viidennessä kaupungissa kahden vuoden sisällä. Uusiin ihmisiin tutustuminen alkaa käydä jo työstä. Siksi on mukavaa toisinaan tavata vanhoja kavereita, joiden kanssa voi vain huolettomasti jutella. Olimme maanantaina Kööpenhaminassa. Olin saanut päivän vapaaksi, jotta ehtisin viettää enemmän aikaa ystäväni kanssa. Olen jo tehnyt ilmaisia opastettuja kierroksia muutamissa muissa kaupungeissa, ja maanantaina oli Kööpenhaminan vuoro. Sää oli jäätävä ja tuulinen, ja kolmen tunnin kävelykierroksen jälkeen olimme molemmat aivan jäässä. On selkeasti aika alkaa etsiä talvivaatteita kaapinpohjalta. Tästä huolimatta pidin kierroksesta, sillä näin nyt täysin uusia paikkoja Kööpenhaminasta. Oli mukavaa tehdä jotain uutta, sillä olin nyt kaupungissa kolmatta kertaa syyskuun jälkeen. Sään kylmetessä olen myös löytänyt kuntosalin saunan. Olen onnekas, sillä toimistomme on raken...

Olin koko viikon miettinyt, että olisi hauska mennä perjantaina yliopiston vuosijuhliin, sillä olin kiinnostunut näkemään tohtori promootio seremonian ja kuulemaan uuden rehtorin puheen. En kuitenkaan ollut saanut kutsua, joten ajattelin ettei minua ole kutsuttu. Eilen Svenja lähetti kolmen aikaan viestin, että voisimmekin mennä, sillä paikanpäällä ei tarvitse esittää kutsua tai muutakaan vastaavaa. Niinpä ryntäsin suurella kiireellä kotiin vaihtamaan vaatteita, sillä minun piti olla Konserttitalolla jo neljältä. En halunnut lähteä töistä kysymättä Rogerin lupaa ja varroin hetken, jotta hän ehtisi palata kokouksesta takaisin toimistoon. Sain luvan lähteä ja innostin hänetkin mukaan, vaikka hän oli koko viikon puhissut ettei edes haluasi mennä koko tapahtumaan. Kaksi tuntia puheita ruotsiksi on omiaan lannistamaan kenet tahansa, puhumattakaan henkilöstä joka ei osaa ruotsia kovin hyvin. Kuin ihmeen kaupalla poljin kotiin, sain vaihdettua vaatteet ja pyöräiltyä koserttitalolle 40 minuuti...

Hieman unohtunut tämä blogin päivittäminen viime aikoina. Ehkä siksi, etten juuri ole tehnyt mitään. Kaikki päivät tuntuvat kuluvat samanlaista rataa: aamulla töihin ja illalla salin kautta takaisin kotiin. Onneksi kämppikseni olivat viime viikon perjantaina päättäneet torjua tylsistymistä järjestämällä Suomiaiheiset juhlat. Suomi-Ruotsi jalkapallo pelin kunniaksi olimme kaikki pukeituneet sinivalkoisiin vaatteisiin ja jopa kämppiksieni kaverit, jotka tulivat katsomaan peliä kanssamme olivat sinivalkoisissa. Lisäksi kämppikseni olivat opetelleet muutaman lauseen suomeksi. Laitoimme porukalla lohikeittoa ja mokkapaloja ennen pelin alkua. Minun tehtäväkseni oi jätetty suomalaisen tarjottavan keksiminen ja siksi päädyimme niin helppohin vaihtoehtoihin. Onnekseni kaikki ihastuivat kalakeittoon ja mokkapaloihin. Heidi oli täällä myös viime viikonloppuna, joten en ollut ainoa suomalainen Suomi-juhlissa. Lauantaina kävimme Kööpenhaminassa kiertelemässä. Katsastimme mm. pienen merenneidon ja...