Maailman laidalla

Tarvitsee kohta alkaa tehdä listaa siitä mitä kaikkea täällä onkaan vielä tekemättä. Olen tunnollisesti ravannut koulun ja kodin väliä jo monta viikkoa. Tullut luentojen jälkeen kotiin lukemaan tentteihin... päätin eilen jättää kaikkein työlläimmän kurssin kesken, sillä en aio viettää koko lukukauttani nenä kiinni kurssikirjoissa. Kurssi on hurjan mielenkiintoinen, mutta lähes kolmen kurssikirjan lukeminen ja 20 sivun parityön tekeminen on minulle aivan liikaa. Kaikki kurssimateriaalit kun ovat espanjaksi viettäisin koko lukukauden opiskellet Kolumbian talouden historiaa. Eipä sillä alun alkaenkin minulla on ollut paljon enemmän kursseja kuin mitä minun olisi tarvinnut täällä ottaa, joten yhden pudottaminen hieman helpottaa opiskelutaakkaani ja saan kolmen päivän viikonlopun, mikä tarkoittaa että toisinaan voin lähteä jo torstaina seikkailemaan pitkin maata. :) Jotenkin tuntuu sille, että paikallisten huoli kurssimenestyksestä on tarttuvaa, sillä olen täällä opiskellut ankarammin kuin ...

Kolumbia alkaa jo tuntua kotoisalle, arkinen luentojen, kuntosalin ja kodin välin ravaaminen tuntuu jo rutiinille. Olen kumman hyvin sopeutunut jopa heräämään aamu kuudelta lähes joka aamu, minkä vuoksi en ole jaksanut lähteä perjantaisin ulos. Toisaalta tämä vaihto tuntuu muutenkin aivan erilaiselle kuin Aucklandin meno. Kursseja varten joutuu tekemään hurjasti töitä, eikä vain siksi että opiskelen espanjaksi vaan myös sen vuoksi, että joka kurssilla on niin monta erillistä pikku tehtävää. Toisaalta uskon luennoitsijoiden olevan melko joustavia, sillä näytän ison osan ajasta hurjan hämmentyneelle, mutten haluaisi hyväksi käyttää heidän ystävällisyyttään, joten yritän parhaani mukaan opiskella siinä missä muutkin. Ensi viikolla on huomattavasti enemmän aikaa, sillä espanjan kurssi päättyi eilen, mikä tarkoittaa sitä että minulla on lähes joka päivä 2 ylimääräistä tuntia vapaa-aikaa, jonka joudun mitä luultavammin käyttämään opiskeluun. Ainakaan ei tarvitse surra, mitä tekee niinä viiko...

Vihdoin tuntuu sille, että olen päässyt kiinni arkeen Medellinissä. Sain aloitettua opiskelutkin vihdoin viime viikonloppuna. Olen koko viime viikon etsinyt tarvitsemiani kirjoja kirjastosta, ja ymmärsin lopulta pyytää apua, jolloin löysin loputkin puuttuvat teokset. Tuntuu sille, ettei lukeminen lopu hetkeen, useimmille kursseille pitää lukea artikkeli tai kaksi viikkoa kohden, mikä tarkoittaa, että minulla on jo vino pino artikkeleita rästissä. Lisäksi Kolumbian talouden historiaa varten minun pitäisi lukea lähes kolme kirjaa kurssin aikana. Luultavasti joudun ennemmin tai myöhemmin vetoamaan huonoon kielitaitooni, sillä lukemista on todella paljon. Eipähän toisaalta tule vapaa-ajan ongelmia. Yritän tietysti jonain viikonloppuina hieman matkustellakin, sillä Kolumbia on todella kaunis maa ja täällä on paljon nähtävää. Tarvitsee vain vähän tutkailla miten minnekin pääsee turvallisimmin, minkä lisäksi ongelmana on maan vuoristoisuus. Välimatkat eivät välttämättä ole kovin suuria, mutta...

Jos eilen satoi kovasti, tänään tulvi vielä enemmän. Palasin eilen koulusta aivan läpimärkänä, sillä ukkoskuuro alkoi juuri kun olin palaamassa kotiin. Tulin bussilla muutaman korttelin lähemmäs kotia, mutta siitä huolimatta olin märkä kun pääsin sisätiloihin. Kadut tulvivat vettä niin että ajoittain kahlasin läpsyissäni nilkkaan asti syvissä lammikoissa. Tänään ukkonen oli aivan yläpuolellamme ja joidenkin autojen herkät hälyttimet alkoivat huutaa kun ukkonen jyrisi. Tämä ei silti vielä ollut tarpeeksi vaan uusi asuntoni osoitti muutamia puutteitaan. Kämppikseni huoneessa vettä valui sisään katosta ja pian koko hänen huoneensa ja osa minunkin huoneestani oli veden vallassa. Kahlasimme Jorgen ja Juanin kanssa jättimäisessä lammikossa joka kasvoi koko ajan. Yritimme lakaista vettä mahdollisimman nopeasti Elisan ja minun huoneistani kylppäriin, jossa oli lattiakaivo, mutta tuntui sille ettei vedelle ollut loppua. Olimme hurjan onnekkaita, että olimme kotona, sillä luultavasti koko asunto...

Uudet kämppikseni ovat hurjan mukavia, vaikka en aina ymmärräkään mitä he yrittävät sanoa. Erityisesti Jorgen aksentista on väsyneenä vaikeaa saada selvää. Tänäänkin juttelimme pitkän tovin ja olen varma, että joka toinen lauseeni oli häh?? En tiedä olisiko itselläni riittänyt kärsivällisyyttä toistaa kaikkea sanomaani moneen kertaan. Erityisesti kun vastaukseni kysymyksiin olivat sangen omintakeisia, sillä en tiennyt sanoja tai muistanut kaikkia verbien aikataivutuksia. Preesenssiä tuli käytettyä vaikka puhuin menneessä muodossa, kiltisti poika kuitenkin kuunteli ja selkeästi ainakin toisinaan ymmärsi, mitä yritin selittää sillä jatkokysymykset liittyivät aikaisemmin kertomaani. Eilen illalla Juanin kaveri oli kylässä ja tunsin oloni eksoottiseksi eläimeksi, sillä Juanin kaveri seurasi minua katseellaan aina kun kolistelin huoneestani keittiöön ja takaisin. En tosin tehnyt tätä kovin monesti, sillä olin niin poikki, että vaivoin jaksoin valvoa edes yhdeksään. Huomaan, että espanjan pu...

Vaihdoin tänään asuntoa. Uusi asuntoni on lähempänä koulua, mikä toivon mukaan helpottaa luennoille raahautumista erityisesti aamuisin. Mukavaa on myös, että kämppikset ovat paikallisia, joten nyt kotonakin tulee puhuttua ainakin hieman enemmän espanjaa. Uusi asunto vaikuttaa hurjan mukavalle, kämppikset olivat ainakin tänään hurjan ystävällisiä. Toki muuttaminen on aina hieman hankalaa, mutta uskoisin, että viihdyn täällä nyt loppulukukauden. Olen kuitenkin asunut melko pitkään soluasunnoissa ja olen aina tullut toimeen kämppisteni kanssa, joten en usko tämän olevan mikään ongelma. Ja tässä asunnossa voin sulkeutua omaan huoneeseeni jos tuntuu sille etten jaksa katsella toisten naamoja. Asun nyt ensimmäistä kertaa kimppakämpässä poikien kanssa, meitä on neljä kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Pidän peukkuja pystyssä, että kaikki sujuisin hyvin. Tietysti ensimmäiset päivät menevät nyt totutellessa uusiin rutiineihin, mutta ensivaikutelmani tästä asunnosta on ollut hurjan positiivinen. Koul...

Yliopisto oli järjestänyt vaihtareille retken kukkaviljelmälle Medellinin ulkopuolelle. En edes tiennyt että Kolumbia on maailman toiseksi suurin kukkien viejä ja ala kasvaa hurjaa vauhtia. Olin tosin ennenkin nähnyt kasvihuoneita, mutta oli mielenkiintoista nähdä koko ketju taimien istuttamisesta, kukkien leikkuuseen ja pakkaukseen. Köröttelimme kuoppaisia teitä reilun tunnin matkan päähän keskelle maaseutua, maisemat olivat upeita. Jotenkin Medellin ei ole ollenkaan vastannut odotuksiani lattarikaupungista, sillä kaupunki, etenkin tämä alue jolla asun tuntuu hurjan eurooppalaiselle. Maaseudulla körötellessämme näin paljon sellaisia rakennuksia joita odotin näkeväni jo Medellinissä. Tuntuu sille, että elämä täällä alkaa pikkuhiljaa löytää oman uomansa. Muutan uudelleen maanantaina kämppään joka on lähempänä koulua, jottei minun tarvitse joka aamu matkustaa kouluun bussilla. Tämä kaupunkia ei meinaan ole luotu käveltäväksi, vaikka matka koululle ei ole kuin muutama kilometri, ei silti ...

Eilisaamuisen luennon jälkeen marssin juttelemaan luennoitsijan kanssa, kertoakseni hänelle että olen vaihto-oppilas enkä aina täysin ymmärrä, mistä puhutaan. Tein tämän siksi, että hän kysyi minulta kesken luennon, olenko käynyt Bogotan kultamuseossa, ja kun vastasin etten ole vielä kerinnyt sillä olen ollut Kolumbiassa vasta viikon hän ja muut luennolla olleet opiskelijat katsoivat minua pitkään. Luennoitsija kysyi mistä olen ja innostui suunnattomasti kun kerroin olevani Suomesta. Hän pyysi minut kahville jotta voisimme jutella vähän enemmän, ja kertoi työskentelevänstä sähköyhtiöiden konsulttina ja olevansa haltioissaan pohjoismaalaisesta NordPool järjestelmästä. Mitäpä siihen sanomaan. Hän kysyi jos voisin pitää esityksen Suomesta ja maan taloudesta ja lupasin yrittää. Joten nyt pääsen luennoimaan Kolumbian talouden historian kurssille Suomesta. Lisäksi hän kutsui minut, Heinin ja Nannan luokseen joku sunnuntai, jotta hän voisi esitellä meidän koko perheelleen... Tällainen ystäväl...

Avasin kesätyöhakukauden eilen. Tuntuu hullulle hakea kesätöitä, sillä en ole vielä edes kotiutunut Kolumbiaan. Vietin eilen ja tänään useamman tunnin koneen ääressä naputellen hakemuksia pitkin Suomea. En odota kotiinpaluuta mitenkään palavasti, mutta tiedän että on pakko suunnitella paluuta jo nyt, että minulla olisi edes pientä toivoa saada kesätöitä ensi kesänä. Muuten kaikki on tähän asti sujunut hyvin, tosin pitäisi pikkuhiljaa alkaa vilkuilemaan luentomateriaaleja. Onneksi olen edes muutamilla kursseilla tutustunut paikallisiin opiskelijoihin joilta voin kysyä neuvoa koulun käytännöistä. Erityisesti geopolitiikan kurssilla tapaamani Ana ja Camila vaikuttavat todella mukaville. Heidän kanssaan olin viime viikolla elokuvissa ja Ana lähti Heinin, Nannan ja minun kanssa lauantaina parque llerasiin syömään ja kiertelemään baareja. Parque Lleras on paikallinen baari ja ravintolakeskittymä. Iso osa kaupungissa olevista ulkomaalaisista tuntuu liikkuvan alueella, enkä tunne oloani siellä...