Maailman laidalla

Kaupunkiin on paljon helpompi tutustua, kun joku tulee kylään. Siskoni oli käymässä nyt viikonloppuna. Suurimpana syynä oli täällä oleva Harry Potter näyttely, mutta hän oli etukäteen ottanut selvää myös Brysselin museoista ja halusi ehdottomasti mennä käymään muutamassa. Lisäksi halusin viedä hänet Gentiin, sillä pidän kaupungista mutta en ollut käynyt siellä pitkään aikaan ja kaupunki on yksi lempikaupungeistani Belgiassa. Perjantaina minun oli mentävä aamulla töihin ja sovimme tapaavamme keskustassa iltapäivällä. Työpaikastani pääsee kätevästi kaupunkipyörällä keskustaan. Poikkeuksellisesti pääsin ajamaan lähes koko matkan pyörätietä, sillä täällä pyöräteitä ei ole kovin tiheässä, vaikka kaupungissa onkin tehty paljon töitä tämän eteen. Onneksi suurin osa matkasta on myös alamäkeä, sillä kaupunkipyörä on todella raskas polkea. Olen tottunut pyöräilemään Suomessa, missä liikenne on rauhallisempaa ja vähemmän improvisoitua kuin täällä. Täällä saa todella katsoa eteensä, teissä on ku...

Parc de Bruxelles Onneksi kesä tuli vihdoin kaupunkiin edes viikonlopuksi. Kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, aloin jo miettiä, mitä täällä sateisessa ja harmaassa kaupungissa teen. Mutta heti auringon ilmestyttyä taivaalle, olo oli täysin toinen. Tämä kesä on ollut lähinnä kolea ja sateinen, eikä helle kestänyt kuin vain viikonlopun, mutta ei se haitannut. Sain kummasti energiaa näistä kahdesta aurinkoisesta päivästä. Viime viikolla tein jo useampana iltana kävelykierroksen lähelläni olevien tekojärvien ympäri päästäkseni edes hetkeksi nauttimaan ulkoilmasta, sillä koko viikkona ei juuri satanut. Ja nyt viikonloppuna vietin ison osan kummastakin päivästä ulkona nauttien auringosta ja paljon kaivastusta lämmöstä. Kiitos kahden aurinkoisen ja lämpimän päivän, minulla oli tänään huomattavasti energisempi olo töihin lähtiessäni. Ehkä pitäisi harkita äkkilähtöä etelään, mikäli säät eivät pian muutu paremmiksi. On hieman masentavaa vetää takki päälle ja huivi kaulaan, kun aamul...

Suklaakaupan upea julkisivu Hieman pidemmän matkan tehnyt reppunikin palasi juhannusreissulta viime keskiviikkona. Ensi kerralla tarvitsee muistaa ottaa kaikki välttämättömät ja arvokkaimmat esineet talteen ennen kuin luovun repustani. Onneksi lentoyhtiö ja matkavakuutus molemmat korvaavat tavarat, jotka jouduin ostamaan repun jäätyä matkasta. Viime viikkoinen paluu Brysseliin pisti miettimään omia valintojaan. Melkoinen tuskien taival päästä takaisin sateiseen ja ajoittain myös kolkon tuntuiseen kaupunkiin. Kaikkea kummaa sitä elämässään tekeekin. Hieman ehkä outoa palata vapaaehtoisesti takaisin kaupunkiin, jossa on ollut terrori-isku ja poliisit ja armeja partioivat kaduilla. Toisaalta koen Suomessa etten oikein kuulu sinnekään. Nautin siitä, että voin helposti palata takaisin kotiini ja tavata ystäviäni ja perhettäni. (Saanen toki huomauttaa, että matka on yhtä pitkä myös toiseen suuntaan. Tervetuloa kylään siis.) Ainakin nyt minusta tuntuu, ettei kannata palata takaisin samo...