Tässä muutama kauniimpi kuva Brysselistä, jotta kaupungin etuihin voisi laskea muutakin kuin hyvät kulkuyhteydet pois täältä. Jännittävää, miten kaupungista josta en suuremmin ole pitänyt, on tullut kotini. Kaikkeen tottuu. Jos saisin vapaasti valita missä asun, Bryssel ei edelleenkään olisi top 10 listallani. Ohitse menisivät monet kauniimmat kaupungit, jotka ovat veden äärellä kuten Kööpenhamina tai Wellington. Kaipaan täällä vettä ja raikasta ilmaa. Kuten kaverini kauniisti muotoili Bryssel on ankea, harmaa ja likainen kaupunki, jolta puuttuu sielu. Kolme ensimmäistä allekirjoitan itsekin, mutta olen tainnut löytää kaupungin sielun, josta pidän kovasti.
Kaipaan vaihtelua elämääni. En pidä rutiineista ja tunteesta, että päivät ja viikot toistavat toisiaan. Ehkä olen asunut Suomessa niin pitkään, että näin käy melko usein. Siksi Suomessa koen kaiken olevan hieman väritöntä, tasaisen mitäänsanomatonta, omalla tavallaan harmaata, sillä kaikki tapahtuu sääntöjen mukaan, odotetusti. Lisäksi Suomi tuntuu Brysselissä asutun ajan jälkeen pieneltä ja sulkeutuneelta. Täällä taas on asioita, jotka eivät toimi ollenkaan... ja koen, että hyvin monet asiat ovat täällä huonommin kuin Suomessa. Aina kun palaa takaisin Belgiaan Suomen loman jälkeen, tuntuu kuin palaisi ajassa muutaman vuoden taaksepäin. Lisäksi täällä on enemmän kodittomuutta ja turvattomuutta, mutta samalla täällä tapahtuu kaikkea yllättävää ja ennakoimatonta, mistä pidän. Olin tänään kaupungintalolla katselemassa kukka-asetelmia ja mietin, että tämänkaltaisia tapahtumia kaipaisin lisää Suomeen. Täällä tuntuu kuin kaikki sateenkaaren värit, niin hyvät kuin huonotkin, olisivat näkyvillä. Eihän se toki tee kaupunkia kauniiksi tai muita paremmaksi, mutta olen löytänyt paikat joista pidän, ystävät joiden seurassa viihdyn. Ystäväni, joka asuu Lontoossa, sanoi ajatelleensa muuttoa ulkomaille oman elämän vapaaehtoisena hankaloittamisena. Muutto ei tee elämästä helppoa, mutta kun päätöksen kerran on tehnyt siitä on vaikea perääntyä. Omiin valintoihinsa sopeutuu ja niitä alkaa pitää oikeina. En usko, että kaikki nauttisivat laillani muutoksesta, mutta minulle tämä sopii.
Palaan takaisin Suomeen kuukauden päästä saattamaan opintoni vihdoin loppuun. Vielä muutama kuukausi ja voin vihdoin kutsua itseäni insinööriksi. Olen iloinen, että useampi ystäväni on tulossa tänne käymään ennen paluutani. On mukavaa näyttää kaupunkia, esitellä kummallisia kulmia ja omia lempipaikkojani. Nauttia vielä hetken kaupungista, jossa olen asunut melkein kaksi vuotta. Olisi mukava palata tänne vielä valmistumiseni jälkeen nyt kun kaikki alkaa olla helppoa. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, minne elämä vie. Etenkään kun on taipumuksena hakeutua eriskummallisiin paikkoihin ulkomaille ja innostua kaikesta uudesta, mitä en ole ennen kokeillut. Eivät kaikki valintani aina ole osoittautuneet onnistuneiksi, mutta tekemällä oppii ja vahingoista viisastuu.
Tässä muutama kauniimpi kuva Brysselistä, jotta kaupungin etuihin voisi laskea muutakin kuin hyvät kulkuyhteydet pois täältä. Jännittävää, miten kaupungista josta en suuremmin ole pitänyt, on tullut kotini. Kaikkeen tottuu. Jos saisin vapaasti valita missä asun, Bryssel ei edelleenkään olisi top 10 listallani. Ohitse menisivät monet kauniimmat kaupungit, jotka ovat veden äärellä kuten Kööpenhamina tai Wellington. Kaipaan täällä vettä ja raikasta ilmaa. Kuten kaverini kauniisti muotoili Bryssel on ankea, harmaa ja likainen kaupunki, jolta puuttuu sielu. Kolme ensimmäistä allekirjoitan itsekin, mutta olen tainnut löytää kaupungin sielun, josta pidän kovasti.
Kaipaan vaihtelua elämääni. En pidä rutiineista ja tunteesta, että päivät ja viikot toistavat toisiaan. Ehkä olen asunut Suomessa niin pitkään, että näin käy melko usein. Siksi Suomessa koen kaiken olevan hieman väritöntä, tasaisen mitäänsanomatonta, omalla tavallaan harmaata, sillä kaikki tapahtuu sääntöjen mukaan, odotetusti. Lisäksi Suomi tuntuu Brysselissä asutun ajan jälkeen pieneltä ja sulkeutuneelta. Täällä taas on asioita, jotka eivät toimi ollenkaan... ja koen, että hyvin monet asiat ovat täällä huonommin kuin Suomessa. Aina kun palaa takaisin Belgiaan Suomen loman jälkeen, tuntuu kuin palaisi ajassa muutaman vuoden taaksepäin. Lisäksi täällä on enemmän kodittomuutta ja turvattomuutta, mutta samalla täällä tapahtuu kaikkea yllättävää ja ennakoimatonta, mistä pidän. Olin tänään kaupungintalolla katselemassa kukka-asetelmia ja mietin, että tämänkaltaisia tapahtumia kaipaisin lisää Suomeen. Täällä tuntuu kuin kaikki sateenkaaren värit, niin hyvät kuin huonotkin, olisivat näkyvillä. Eihän se toki tee kaupunkia kauniiksi tai muita paremmaksi, mutta olen löytänyt paikat joista pidän, ystävät joiden seurassa viihdyn. Ystäväni, joka asuu Lontoossa, sanoi ajatelleensa muuttoa ulkomaille oman elämän vapaaehtoisena hankaloittamisena. Muutto ei tee elämästä helppoa, mutta kun päätöksen kerran on tehnyt siitä on vaikea perääntyä. Omiin valintoihinsa sopeutuu ja niitä alkaa pitää oikeina. En usko, että kaikki nauttisivat laillani muutoksesta, mutta minulle tämä sopii.
Palaan takaisin Suomeen kuukauden päästä saattamaan opintoni vihdoin loppuun. Vielä muutama kuukausi ja voin vihdoin kutsua itseäni insinööriksi. Olen iloinen, että useampi ystäväni on tulossa tänne käymään ennen paluutani. On mukavaa näyttää kaupunkia, esitellä kummallisia kulmia ja omia lempipaikkojani. Nauttia vielä hetken kaupungista, jossa olen asunut melkein kaksi vuotta. Olisi mukava palata tänne vielä valmistumiseni jälkeen nyt kun kaikki alkaa olla helppoa. Mutta eihän sitä ikinä tiedä, minne elämä vie. Etenkään kun on taipumuksena hakeutua eriskummallisiin paikkoihin ulkomaille ja innostua kaikesta uudesta, mitä en ole ennen kokeillut. Eivät kaikki valintani aina ole osoittautuneet onnistuneiksi, mutta tekemällä oppii ja vahingoista viisastuu.
Kommentit
Lähetä kommentti