Maailman laidalla

Ensimmäinen luentoviikko loman jälkeen on onnellisesti takana ja edessä on jälleen yksi vähemmän. Kaipa sitä voisi joskus edes vilkaista tenttikirjoja ja muita kurssimateriaaleja, kerrankin hyvissä ajoin. Kurssien arvosanoilla ei ole niin väliä, mutta pääsisin itse hieman vähemmällä vaivalla jos aloittaisin lukemaan jo etukäteen. Osa jäljellä olevista kurssitöistäkin liittyy kursseilla jo käytyihin asioihin, joista minulla ei oikein ole vielä kunnon käsitystä. Olen koko ajan toivonut kevään tulevan, mutta tällä viikolla viime viikonloppuisen myrskyn jälkitunnelmissa sää on ollut kuin Suomessa syyskuussa. Sateinen ja hyvin tuulinen. Yksinkertaiset ikkunat eivät eristä kunnolla, etenkin kun tuuli sattuu puhaltamaan suoraan karmin raoista sisään. Nukuin muutaman yön colleget päällä, kun lämpötila huoneessa laski ikävän alhaisiin lukemiin. Tällä viikolla opin myös viimeistään jollain kieroutuneella tavalla nauttimaan nopeasti vaihtuvasta säästä. Aucklandissa ei tosiaankaan kannata lähteä u...

Olimme Mian kanssa pitkään suunnitelleet lettuiltaa ja perjantaina vihdoin onnistuimme järjestämään lettukestit Simonin, Danielin ja Marcin kanssa. Suunnitelma oli erittäin onnistunut, sillä perjantaina sää ei todellakaan huokutellut poistumaan sisätiloista. Vettä tuli kaatamalla ja tuuli niin kovaa, että hieman vetoisesta ikkunastani lähes tuuli sisään. Metalliset sälekaihtimet heiluivat vedosta, sade ei onneksi tullut sisään ikkunoista. Lettukestit olivat todella mukava idea, en ollut nähnyt kavereitani muutamaan viikkoon ja kaikki olivat lomalla käyneet jossain Aucklandin ulkopuolella. Sain näytellä omia kuviani etelä saarelta ja päivittää muutenkin kuulumisia. Huono sää jatkui myös lauantaina. Perjantaina myrsky oli katkonut puita ja aiheuttanut laajoja sähkökatkoja. Itse olin ihaillut myrskyä sisätiloissa, enkä aikonut lauantainakaan tehdä muuta. Vietin koko päivän turhauttavien koulutöiden parissa. Olen tottunut kurssitöiden olevan pitkähköjä esseitä tai ryhmätöitä, täällä muutam...

Loma lähenee loppuaan ja vähitellen pitäisi alkaa jälleen muistelemaan kurssien asioita ja tarkistamaan ettei minkään harkan palautus ollut ensi viikolla. Aika on kulunut hurjan nopeasti, takana on nyt jo yli kaksi kuukautta Uudessa-Seelannissa, jäljellä on vielä kolme kuukautta, mutta tuntuu sille ettei aika millään riitä kaiken näkemiseen. Olen viihtynyt täällä valtavan hyvin, erityisesti automatkailu etelä saarella avasi silmäni tämän maan kauneudelle. Täältä löytyy kaikkea, korkeita vuoria, kauniita rantoja, sademetsiä... ja lampaita. En ole tutustunut moniin paikallisiin, mutta muut vaihtarit ovat mukavia. Paikalliset joihin olen tutustunut reilunkaupan liikkeessä, Trade Aidissa, ovat suureksi osaksi muuttaneet tänne ulkomailta. Kerrostalossanikin kaikki naapurini joihin olen törmännyt ovat aasialaisia. Lähinnä olen täällä viettänyt aikaa muiden ulkomaalaisten kanssa, mutta Auckland on ulkomaalaisten kansoittama, muissa kaupungeissa kiweihin olisi varmasti helpompi tutustua. Puihi...

Mont Cookin hostellin löytäminen piskuisesta kylästä pimeässä oli päivän haastavin tehtävä, ottaen huomioon, ettei kylässä ollut kuin muutama hassu tie. Hostelli oli hurjan mukava, aulassa paloi takkatuli ja hostellissa oli myös sauna, joka jostain kumman syystä oli kuiva sauna. Ilmeisesti Uudessa-Seelannissa kiuaskivet eivät kestä vettä ja jos kiukaalle heittää vettä kiuas saattaa räjähtää. Emme selvittäneet, miten vesi voisi rikkoa kiukaan sillä osa lauteista puuttui ja sauna oli suljettu. Vaelsimme vuorelle, josta oli upea näköala yli koko laakson. Kävimme myös katsomassa jäätikköä, jota tuskin näkyi sorakerroksen alta. Suoraan sanottuna jäätikkö Mont Cookin kupeessa oli surullinen näky, jäätikkö päättyi valtavaan sulamisjärveen, joka on kasvanut kiihtyvää vauhtia. Lähinnä koko jäätikkö tuntui vain valtavalta muistutukselta ilmaston muutoksesta ja maapallon lämpenemisestä. Illala katsoimme yhdessä the ringin. Olimme koko viikon puhuneet kauhuelokuvista ja kun löysin elokuvan hostell...

Maanantaina meidän oli tarkoitus suunnata Franz Josefin jäätiköille mutta sää ei suosinut meitä ollenkaan. Eilen alkanut vesisade jatkui edelleen ja lisäksi oli niin sumuista ettei jäätiköillä olisi nähnyt yhtään mitään. Jatkoimme suoraan matkaa kohti Queenstownia. Pysähdyimme matkalla kävelemään sademetsiin, sillä reitin päässä pääsi rannalle jossa pingviinit pesivät. Sademetsä ei ollut mikään tropiikin sademetsä, mutta kasvillisuus oli todella rehevää ja kauniin vihreää. Rannalla pienen etsimisen jälkeen näimme yhden pingviinin joka poseerasi kameroillemme ja saimme useamman hyvän kuvan. Pingiivi oli todella suloinen hypellessään rantakivillä vähän kauemmas meistä. Qiueenstown on todella kaunis pieni kaupunki, saavuimme tänne myöhään maanantai-illalla joten en nähnyt kaupunkia kunnolla ennen kuin tiistaina. Kävimme Pentin ja Laurin kanssa kajakoimassa viereisessä järvessä. Kiitos pienen aallokon ja olemattomien taitojeni kastuin lähes läpimäräksi tunnin reissulla. Mutta hauskaa oli s...

Uloskirjautuessamme Nelsonissa hostellin omistaja kysyi minne olimme ajatelleet suunnata seuraavaksi ja kertoi Christchurchissa oli ollut maanjäristys. Emme tietenkään olleet huomanneet yhtään mitään, eikä meille heti tullut mieleen alkaa ilmoitella Suomeen, että kaikki on hyvin. Emme olleet tunteneet yhtään mitään ja vasta illalla kun pääsimme nettiin ymmärsimme maanjäristyksen olleen melkoisen voimakas. Kiertelimme Nelsonissa ensin markkinoilla, sillä aurinko paistoi kerrankin kirkkaalta taivaalta. Lähdimme sen jälkeen ajamaan etelämmäs. Pojat halusivat kajakoimaan, mutta kun pääsimme paikanpäälle laskuvesi oli niin voimakas, ettei siitä tullut mitään. Sen sijaan lähdimme kalastamaan. Olin tosin muutaman lyhyeksi jääneen yön niin väsynyt, että nukuin poikien kalastellessa sykkyrässä auton takapenkillä. Autossa istuminen alkaa jo hieman puuduttaa. On mukavaa katsella vaihtuvia maisemia autosta käsin, mutta olisi mukavaa viettää muutama päivä samassa paikassa. Tarkoituksena olisi viett...

Tänään pääsimme jo etelä saaren pohjoisosiin. Lähdimme aamulla aikaiseen lautalla Wellintonista Pictoniin. Liian aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta oli upeaa seistä aamuisessa auringonpaisteessa lautan kannella ja katsella loittonevaa rantaa. Auringossa oli jo melko lämmin, kevät taitaa vihdoin olla tulossa, sateisten heinä ja elokuun päivien jälkeen. Söimme lounasta Pictonissa, Miikan eksyttyä omille teilleen, löhöilimme auringossa ja katselimme kaupungin lyhyttä pääkatua. Auringossa oli lämmin, mutta kylmä tuuli vähän viilensi tunnelmaa. Pääsimme jatkamaan matkaa juuri ennen kuin taivaalta alkoi jälleen sataa vettä. Ajoimme Nelsoniin asti, jonne nyt jäimme yöksi. Löysimme maailman ihanimman hostellin, hieman kaupungin ulkopuolelta. Paikka näyttää aivan jonkun kodille, koko hostellissa on vain muutama huone ja paikkaa pitävä pariskunta on todella ystävällisiä ja he kertoivat meille kaikki mahdolliset nähtävyydet kaupungissa. Hostelli on siisti ja viihtyisä. Omistajapariskunta asuu...

Olen seuraavan viikon reissussa Pentin, Miikan ja Laurin kanssa, lähtöpäätös syntyi vasta maanantaina ja jouduin hyvin nopeasti tekemään kaikki koulutyöni alta pois päästäkseni jo torstaina lähtemään Aucklandista. Kirjoitin koko 1500 sanan aineeni keskiviikkona, sillä perinteisesti olin jättänyt kaiken viimetippaan. Onneksi laadulla ei ollut niin väliä ja aihe oli mielenkiintoinen joten onnistuin mielestäni kohtalaisesti. Lähdimme tänään aamulla ajamaan Aucklandista kohti etelä saarta. Tarkoituksena oli tänään ajella Wellingtoniin ja jatkaa matkaa huomen aamulla lautalla etelä saarelle. Lähdimme ajamaan kohtuullisen aikasin aamulla, en ole varmaan koko täällä oloaikana herännyt yhtä aikaisin (luentoni alkavat aikaisintaankin vasta 12 maissa), sillä ajomatka Wellingtoniin kestäisi vähintään 8 tuntia. Matkanvarrella näkyi paljon lampaita ja vihreitä kukkuloita ja paljon sadepilviä. Tänään oli toivottavasti pisin ajopäivämme, aikomuksena on myös nauttia etelä saaren maisemista, eikä vain ...