Maailman laidalla

Kaupunki on yksi mukavimmista missä olen pysähtynyt... ja olen sentään ollut aika monessa kaupungissa elämäni aikana. Ehkä Aucklandin jälkeen kaupunki missä on oikea keskusta kävelykatuineen tuntuu vain upealle ja kauniille, mene ja tiedä. Täällä on ehkä hienoin museo minkä olen nähnyt, tosin kovin montaa museota en ole kiertänyt. Museo esitteli Uutta-Seelantia monesta eri näkökulmasta, luontoa ja kulttuuria. Olisin halunnut viettää museossa pidemmänkin aikaa, mutta koko päivän kävelyn jälkeen en enää jaksanut keskittyä kovin pitkää aikaa ja kiersin koko 5 kerroksisen museon muutamassa tunnissa.

Tänään olin elämäni pisimmällä vaelluksella läpi Tongariron kansallispuiston. Lähes 20km kävelyyn mäkisessä ja kivikkoisessa maastossa meni melkein seitsemän tuntia, mutta olo oli mitä mahtavin kun pääsimme loppupisteeseen. Tongariro crossing on yksi Uuden-Seelannin suosituimmista päivävaelluksista ja se kyllä näkyi. Kauniina lauantaina ihmisiä saapui bussilasteittain lähtöpisteeseen ja polullakin sai ajoittain kävellä jonossa muiden perässä, erityisesti ensimmäisten kilometrien aikana. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä letka venyi vähitellen väljemmäksi ja ensimmäisten kilometrien jälkeen sai vaeltaa melko rauhassa, ilman että edessä ja takana olisi ollut joku kokoajan kosketus etäisyydellä. Maasto oli ajoittain hurjan raskasta, sillä tuliperäinen kivikkoinen luonto ei ole kovin tasaista, lisäksi kiipesimme kahden tulivuoren kraaterin päälle. Olin hetken jo varma, etten ikinä pääsisi hankalinta nousua ylös asti, sillä hiekka valui vaelluskenkien alla ikävästi vieden joka askeleella al...

Rotoruan tuoksukas kaupunki jäi taakse keskiviikkona kun suuntasimme kohti Taupoa, Uuden-Seelannin suurinta järveä, kalastus mekkaa ja Waikaton, maan pisimmän joen alkua. Taupo itsessään on sangen pieni kaupunki, jossa tekemistä riittää lähinnä vesiurheilusta, kalastuksesta tai extreme lajeista innostuneille. Ensimmäisenä iltana ajelimme autolla lähes autiolle rannalle ihailemaan järven hiljaista liplatusta ja kauniita maisemia. Hostellin laada dvd kokoelma piti molemmat iltamme Taupolla kiireisinä, kun katselimme pari leffaa kumpanakin iltana. (Aucklandista mukaan pakatun karkkikassin uumenista oli hyvä kaivella leffakarkkeja.) Torstaina Titan lähdettyä laskuvarjohyppäämään kävelin itse Taupon rantaa kaikessa rauhassa ja kirjoittelin postikortteja ja luin kirjaa. Vaikka reissu on mennyt todella hyvin, on mukavaa saada aina silloin tällöin viettää hetki yksin. Erityisesti järven rannalla, missä ei ollut edes paljon muita kävelijöitä oli hyvä unohtua omien ajatustensa pariin. Kolumbian ...

Lähdimme Paihialta maanantaina ajamaan kohti Rotoruaa. Meillä ei ole loputtomasti aikaa joten päätimme jättää Coromandelin rannat väliin ja suunnata suoraan Rotoruan geotermiselle alueelle. Pitkän ajomatkan jälkeen Rotoruan rikin tuoksu ei tuntunut mitenkään puoleensa vetävältä. Lisäksi perillä satoi kaatamalla. Kävelimme tästä huolimatta hetken keskustassa, sillä ainakin itselläni 7 tunnin ajomatkan jälkeen alkoi olla koko kroppa aivan jumissa. Tänä aamulla rikkiä ei enää haistanut juuri ollenkaan ilmassa, ilmeisesti nenä tottuu mädän kananmunan hajuun nopeasti. Suuntasimme läheiselle kuumien lähteiden alueelle katsomaan geysiriä. Joka aamu samaan lähteeseen heitetään pala saippuaa, joka aktivoi geysirin purkauksen. Onneksi olimme aikaisin liikkellä, sillä vaikkemme olleet varautuneet lähtemään liikkelle aikaisin ehdimme geotermiseen puistoon juuri parahiksi näkemään geysirin purkauksen. Oli upeaa nähdä, mitä geotermisellä alueella oikein tarkoitetaan, vaikka haju oli paikoitellen eri...

Viimeisten jaahyvaisten jalkeen olen jalleen automatkalla seuraavat puolitoista viikkoa. Kaikkien tavaroiden pakkaaminen muutamaan kassiin osoittautui luultua haastavammaksi, en tieda miten saan kaiken mahtumaan rinkkaan kun lahden Aucklandista lopullisesti. Taytyy varmaan heittaa kuluneimpia vaatteita pois jotta saan kaiken mahtumaan. Onneksi sain jattaa osan tavaroista asuntoon, joten minun ei tarvitse raahata kaikkea mukanani pitkin Pohjois Saarta. Tuntui haikealle lahtea Aucklandista, vaikka tiedankin viela palaavani sinne viikoksi ennen kuin lahden Uudesta-Seelannista lopullisesti. Talla hetkella yritan parhaani mukaan nauttia autoreissusta Titan kanssa. Paasen oikein urakalla ajamaan. Jannitin hetkea jolloin jouduin ajamaan Aucklandista maantielle, silla en Suomessakaan ole ikuisuuksiin ajanut kaupungissa. Jannityksesta huolimatta, olen kuitenkin tottunut liikenteen suuntaan taalla, eika vasemmalla ajaminen tunnu enaa oudolle. Lahinna itse ajaminen hermostutti, silla en ole ajanu...

Titta saapui tänne sunnuntaina hieman reissussa rähjääntyneenä ja hikoillen, sillä sää oli jo sunnuntaina todella lämmin. Kaksi viimeistä päivää olen rehellisesti hikoillut helteessä, kesä tuntuu yhtäkkiä saapuneen tänne. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila on noussut ensimmäistä kertaa sitten tänne saapumisen reippaasti ylitse 20 asteen. (Täksi päiväksi on luvattu 23 astetta.) Maanantaina oli viimeinen työpäiväni. Olen viihtynyt Trade Aidissa todella hyvin, vaikka olenkin ollut siellä vain vapaaehtoisena. Olisin mielelläni jatkanut siellä vielä pitempäänkin. Laitoin sunnuntaina viimeisen työpäivän kunniaksi omenakaurapaistosta, minkä seurauksena koko asunto tuoksui kanelille vielä maanantaiaamunankin. Onneksi tein kaksi uuni vuokaa, söimme toisen melkein tyhjiin jo sunnuntai-illalla. Tuntui haikealle sanoa hyvästit Marlenille, kun kahdelta lähdin viimeisen kerran töistä kohti kotia. Tiistaina kävimme Titan kanssa Devonportissa, olin viimeksi käynyt siellä Mian kanssa hei...

Viimenen tentti on nyt ohitse ja loma voi alkaa. Odotan jo pääseväni Ausseihin, Balille ja Japaniin, matkailu on aina hauskaa. En kuitenkaan voi uskoa, että minulla on enää kuukausi jäljellä Uudessa-Seelannissa. En ymmärrä miten aika on voinut kulua näin nopeasti, huomenna olen ollut täällä päivälleen neljä kuukautta ja tuntuu sille, että vasta vähän aikaa sitten istuin lähes kaksi päivää lentokoneessa matkalla tänne. Ei käy kateeksi kaikkia kavereitani, jotka ovat palaamassa takaisin Euroopan talveen, jouluksi pimeään kotiin. Päivät senkun pitenevät, en ole muutamaan viimeiseen viikkoon pitänyt pitkiä housuja, sillä ilmat ovat olleet niin lämpimät, että olen halunnut nauttia kesäisistä keleistä sandaaleissa ja kesävaatteissa. Toisaalta haikailen jo reissun päälle. Titta tulee tänne sunnuntaina ja ensi viikon lauantaina lähdemme reissaamaan pitkin Pohjois Saarta. Olemme pari viikkoa reissun päällä, minkä jälkeen minulla on vielä viimeinen viikko Aucklandissa, ennen kuin jätän Uuden-See...