Maailman laidalla

Viimeiset viikot uutislähetysten yhtenä pääuutisista on ollut Hobitti elokuvien kuvaaminen täällä. Taru sormusten herrasta toi ilmeisesti pienelle maalle niin paljon hyvää julkisuutta ja taloudellista hyötyä, että koko maa on ollut järkyttynyt kuvausyhtiön uhkauksesta siirtää elokuvien kuvaukset jonnekin muualle. Asiaa on puitu uutissa jo viikkoja ja ministereitä ja eri liittojen ja muiden tahojen edustajia on marssitettu ruutuun kertomaan, miten paljon elokuvan kuvaaminen täällä merkitsee. Hurja häslinki yhden elokuvan ympärillä, mutta asian tärkeyttä täällä kuvastaa se, että pääministeri on ollut osallisena neuvotteluissa. Onneksi lainmuutoksen avulla kuvausyhtiö on saatu vakuutettua, että elokuvat voidaan kuvata täällä. Ja pääministeri säteili kuin Naantalin aurinko televisioruuduissa julistaessaan, että neuvotteluissa oli päästy sopimukseen ja Hobitti elokuvat kuvataan täällä. Nyt täytyy vain varata lentoliput elokuvan ensi-iltaan Uudessa-Seelannissa. Olen jo muutaman päivän paista...

Eilen maanantaina täällä vietettiin Labour päivää. Ilmeisesti joku työntekijöiden juhlapäivä, jolloin iso osa liikkeistä oli kiinni ja koko Auckland tuntui paenneen kaupungin humusta jonnekin luonnon helmaan. Yleensä kadut ovat täynnä autoja ja ihmisiä on joka paikassa, erityisesti puistot ovat olleet täynnä ihmisiä kauniina päivinä, mutta tänä viikonloppuna koko kaupunki oli kumman autio. Istuin lauantaina puistossa lukemassa tentteihin. Tuntui sille, että olisin kokonaan unohtanut jonkun tärkeän tapahtuman, mistä kaikki muut olivat tietoisia. Puisto oli kauniista kelistä huolimatta melkein tyhjä ja sain rauhassa auringonpaisteessa löhöillä nurmikolla ja lukea monisteitani. Eilen päätimme Mian kanssa nauttia kauniista säästä rannalla ja kävelimme Mission Baylle, reilusti keskustan ulkopuolelle. Koko kaupunki tuntui päättäneen tehdä saman, ranta oli täynnä leikkiviä lapsia ja eväitä syöviä perheitä. Vesi oli edelleen jääkylmää, mutta auringossa oli todella lämmin. +30 suojakertoimesta ...

Koulu alkaa tämän kevään osalta olla pulkassa. Tänään pidin viimeisen ryhmäesityksen ja jäljellä on enää kaksi tenttiä ja muutama hassu luento. Minulla on selkeästi täällä ollut huono tuuri ryhmien suhteen, sillä kahdesta ryhmästäni ryhmäläinen jättäytyi pois juuri ennen esitystä. Viime viikolla paikallinen poika ilmoitti juuri ennen luennon alkua, ettei hän halua tehdä ryhmäesitystä kanssamme ja jouduimme muun ryhmän kanssa lyhyellä varoitusajalla improvisoimaan hänenkin osionsa esityksestä. Kuulemma tekemämme työ ei ollut kovin hyvä, meillä ei ollut tarpeeksi lähteitä ja ylipäätään hän ei ollut ollenkaan samaa mieltä siitä, mitä olimme esittämässä. Onneksi kaikki kuitenkin hoitui ja saimme esityksestä A- joka on arvosana asteikon parhaasta päästä. Tämän päiväisen ryhmäesityksen jäsen ilmoitti sentään eilen, ettei aio tulla tänään paikalle ja saimme puhuttua harjoitusryhmän pitäjän kanssa asiasta ennen esityksen alkua. Ryhmäharkat ovat täällä olleet ainoita töitä joiden eteen olen ede...

Tässä vielä linkkejä kuviin kolmen kuukauden varrelta. En ole varma sainko linkit toimimaan joten ilmoitelkaa jollei linkeistä pääse mihinkään. Kuvia etelä saarelta: Kuvia Bay of Islandsilta Kuvia Noho Maraesta Kuvia Aucklandista

...mutta lopun alun tunnelmat edessä. Kaikilla alkaa olla kiire nähdä mahdollisimman paljon ja tehdä kaikki mitä on koko vaihdon ajan pitänyt tehdä. Eikä ihme, lukukausi lähenee loppuaan. Viimeinen tenttini on marraskuun 10. ja ensi viikolla on jo ensimmäinen (mihin ehkä pitäisi jopa opiskella). Vaikka tiedän että minulla on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa Uudessa-Seelannissa iso osa kavereitani hajaantuu pitkin Uutta-Seelantia ja muuta Aasiaa lukukauden päätyttyä, joten en näy heitä luultavasti enää tenttien jälkeen. Parhaat kaverini täällä ovat Suomesta ja Norjasta, joten heidän uudelleen näkeminen (jahka joskus palaan takaisin Eurooppaan) ei ole kohtuuttoman vaikeaa, mutta emme enää elä yhteistä opiskelijaelämää tämän syksyn jälkeen. Olen yrittänyt olla surematta liiaksi vaihdon päättymistä ja nauttia jäljellä olevasta ajasta. Tiedän kenen kanssa haluan viettää aikaa, eikä enää tarvitse käydä kummallisia tutustumiskeskusteluista uusien ihmisten kanssa. Totta kai uusien tuttujen ...

Viikonloppuna sain vihdoin ostettua lennot Balille ja sieltä edelleen kohti Kolumbiaa. En ole vielä valmis lähtemään Uudesta-Seelannista, en haluaisi jättää kaikkia täällä saamiani ystäviä, nyt kun alan vihdoin tuntea heidät vähän paremmin. Olen kotonani Aucklandissa ja tulen todella hyvin toimeen kämppisteni kanssa. Jotenkin tuntuu sille että vasta hetki sitten saavuin tänne, vaikka muutaman päivän päästä Suomesta lähdöstäni on jo 3 kuukautta. Toisaalta tiedän, että näen ainakin suomalaiset kaverini uudelleen jahka joskus itse kotiudun maailmalta, eikä Norjakaan ole turhan kaukana jos Andreasta ja muita norjalaisia tulee kovasti ikävä. En vain osaa kuvitella aloittavani uutta tutustumisrumbaa heti täältä lähdön jälkeen, erityisesti kun kaikki pitäisi hoitaa espanjaksi jota en ole käyttänyt aikoihin. Toisaalta olen nyt täällä vielä reilut 2 kuukautta, joten ehdin rauhassa nauttia kaikesta, mitä tulen ikävöimään kun jatkan matkaa maailman toiselle puolelle. Hannan kanssa olimme jo ajat ...

Kevään tulon alkaa jo huomaamaan. Erityisesti kun siirryimme kesäaikaan, aamusinkin on jo valoisaa ja jaksaa nousta helpommin ylös muhkuraisen sängyn pohjalta. Kummallista että selkäni ei ole vielä alkanut huutaa vääryydestä, vaikka nukun joka yö vanhalla runkopatjalla jossa osa jousista painaa mukavasti selkään. Olen opetellut nukkumaan poikittain välttääkseni pahimmat kuopat sängyssä. Kesäajan alettua ja erityisesti nyt kun syyskuu vaihtui lokakuuksi huomaan miten nopeasti aika kuluu uudessa paikassa. Luentoja ei ole enää jäljellä montaa viikkoa ja Titta lentää tälle puolen maailmaa marraskuussa heti tenttieni päättymisen jälkeen. Odotan jo loman alkamista ja kesän tuloa. Jälleen kerran huomaan, miten laiskuudesta on vaikeaa päästä eroon. Olen jo muutaman viikonlopun yrittänyt saada tehtyä rästiin jääneitä harkkoja ja kahlattua läpi kurssimateriaaleja, jottei ennen tenttejä tarvitsisi viettää jokaista liikenevää tuntia lukien artikkeleita ja kirjoja. Yrityksestä huolimatta minulla on...