Maailman laidalla

Olen Brysselissä löyhästi amk-tutkintooni liittyvässä harjoittelussa. Hallinnon harjoittelijana päivittäiset rahaliikenteeseen liittyvät tehtävät ja tapahtumien järjestämiset ovat tärkeimmät vastuualueeni. Tällä hetkellä teen kuitenkin enemmän viestinnällisiä tehtäviä. Hallinnollisia tehtäviä juurikaan nyt ole, sillä ensinnäkin loppu- ja alkuvuosi ovat täällä hyvin rauhallista aikaa ja toiseksi toimisto elää nyt erikoista välivaihetta. Toimiston edellinen päällikkö aloitti uusissa tehtävissä vuoden vaihteessa ja hänen seuraajaansa ei ole vielä aloittanut. Onneksi siirtymäajan toimistolla on osa-aikainen vt. päällikk. Tilanne on todella mielenkiintoinen ja haastava, sillä saamme mielestäni työskennellä itsenäisemmin kuin jos toimistolla olisi päällikkö. Vt. päällikkö on pätevä ja asiantunteva, mutta hän on uusi tässä toimessa, joten varmasti menee jonkin aikaa päästä tehtävien tasalle. Sillä aikaa me harjoittelijat hoidamme päivittäisiä toimistotehtäviä sangen itsenäisesti. Onneksi ol...

Täällä satoi lunta. Miten pienestä voikaan tulla onnelliseksi. Aivan mieletöntä. Epäilin jo, etten näkisi lunta tänä talvena ollenkaan. Heräsin kuitenkin viime perjantaiyönä siihen, että palelin huoneessani. En yleensä pidä lämmitystä päällä öisin, sillä lämmönhukka on suurta. Tuntuisi rahan haaskaukselta lämmittää huonettani, kun nukun. Pidän patteria päällä iltaisin, jotta saisin huoneeni lämpimäksi ja jotten illalla huoneessa istuessani palelisi hullunlailla. Väännän patterin kiinni mennessäni nukkumaan. Kämppikseni ovat todella tarkkoja yhteisistä kuluista, joten en halua tarpeettomasti pitää lämmitystä päällä, jollei sille ole todella tarvetta.  Muutoin joudun kuuntelemaan useammasta suusta, miten lämmityskulut ovat voineet olla niin suuret. Koska huoneeni viilenee todella paljon öisin, nukun kahden peiton alla ja kaulahuivi kaulassa... mutta nukun todella hyvin. Ilmeisesti viileässä on todella mukavampi nukkua, kunhan on riittävästi lämmintä päällä. Heräsin siis siihen, ...

Belgia, oluen ja muiden erikoisuuksien luvattu maa. Täällä tulee toisinaan olo, kuin olisi palannut ajassa taaksepäin. Esimerkiksi viime viikolla töissä, kun yritin päivittää yhteystietojamme yritykseen päädyin tilanteeseen, johon en ole Suomessa joutunut sitten 1990-luvun alun. Lähetin faksin. Koitin ensin hoitaa asian sähköpostilla, sitten puhelimitse ja lopulta minua ohjeistettiin lähettämään tiedot faksilla. Faksi, vuonna 2016. Hauskaa! Enkä pilaile. Jouduin kaivamaan esiin harjoittelijan oppaan ja tarkistamaan siitä, miten faksi lähetetään. Oloni oli hieman absurdi valitessani numeroa ja katsoessani, miten kopiokoneen syöttölaite imaisi paperin kerrallaan. Ainoa mikä puuttui oli modemin valintaääni. Mutta mikä riemuntunne. Ei sitä joka päivä pääse faksia lähettämään, olin sinä päivänä tehnyt jotain todella mieleenpainuvaa ja erikoista. Lähettänyt faksin. Täällä sähköiset palvelut eivät vielä ole ottaneet tuulta alleen. Vaatii hieman totuttelua hoitaa asioita liikkeissä ja puhelimi...

Mielestäni tänne on ollut helppo sopeutua. Olen varmasti ollut Belgiassa niin monesti ennenkin, että tiedän miten täällä asioita hoidetaan ja suoriudun helposti arjessa. Ehkä sen vuoksi ajoittan jopa unohdan olevani ulkomailla ja kaikki tuntuu tylsän arkiselta. Toisinaan ulkomailla olemisen tunne kuitenkin iskee minuun selkesti, esimerkiksi nyt sään ollessa lähes keväisen lämmin ja aurinkoinen. Toisinaan riittää kun katson vanhoja rakennuksia, jollaisia Suomessa ei ole. Pidän tästä kaupungista kovasti. Erityisesti nyt kun päivät alkavat pidentyä ja iltaisin töistä lähtiessä on edelleen valoisaa. Voin kävellä kierrellen kotiin uusia katuja pitkin. Kotimatkani varrella on muun muassa pieni puisto, jonka keskellä on lintujen kansoittama lampi. Vaikka olen aina pitänyt Brysseliä kylmänä hallinnollisena kaupunkina, täällä on kuitenkin paljon pieniä ilahduttavia paikkoja. On vaikeaa kuvailla sitä onnen tunnetta, joka minut täällä ajoittan valtaa. Esimerkiksi eilen kävelin juuri auringon ...

Tavallaan oli mukavaa palata takaisin kotiin jouluksi, mutta toisaalta oli hassua lähteä Brysselistä juuri kun oli päässyt alkuun. Jotenkin en ehkä kerinnyt edes ymmärtämään, että olin tullut Brysseliin harjoitteluun kun jo istuin koneessa matkalla takaisin Helsinkiin. Tätä tunnetta varmasti vahvisti se, että olin Belgiassakin suunnitellut joulunviettoani ja ostanut esimerkiksi viime hetken lahjoja. Muun muassa vaatimattomat neljä kiloa suklaata Gallerin tehtaanmyymälästä. (Haluan aina viedä mukanani Gallerin suklaata, sillä tehdas sijaitsee Liegen lähellä eikä suklaata saa Suomesta. Vähän kuin veisi täältä jotain Belgian kotikaupungistani kotoisin olevaa.) Suomeen oli näin lyhyen ajan jälkeen helppo palata, erityisesti kun ehdin lyhyen lomani aikana nähdä kavereitani ja perhettä. Nautin suunnattomasti joulusta, sillä siskoni tuli lapsineen ja vietimme perinteistä perhejoulua. Vaikken aina koekaan olevani hurjan läheinen perheeni kanssa, on silti aika ajoin tunnelmallista viettää aik...