Maailman laidalla

Perjantaina leivoimme tyttöjen kanssa korvapuusteja. Tytöt olivat ihastuneet täällä myytäviin korvapuusteihin ja halusivat oppia itsekin leipomaan niitä. Oli hauska leipoa porukalla, erityisesti kun toiset eivät olleet leiponeet pullaa koskaan aiemmin ja olivat todella innoissaan jo taikinan vaivaamisesta. Kaikki sujui yllättävän hyvin vaikka meitä oli neljä leipomassa pienen keittiönpöydän ääressä. Leivoimme myös pavlovan perinteisen uusseelantilaisen marenkijälkiruuan odottaessamme pullataikinan kohoamista. Ihme kyllä jaksoimme jopa syödä ison osan leipomuksistamme. Pullaa tietysti jäi reilusti yli ja nautimme viimeiset korvapuustit tänään kahvitauolla. Lauantain vietimme Kööpenhaminassa Poonamin ja Kanakon kanssa. Emme olisi voineet valita paljon huonompaa päivää, sillä vettä satoi lähes koko päivän. Toisaalta näin pääsimme nauttimaan kahviloista ja ravintoloista, sillä emme halunneet kävellä ulkonakaan koko päivää. Onneksi matka Tanskan puolelle ei kestä kauaa ja voin mennä sinne ...

Näin sunnuntaina ensimmäistä kertaa kämppikseni Amandan ja hänen poikaystävänsä. Amanda toi tullessaan myös jättikokoisen kissansa, en tiedä olenko koskaan nähnyt kookkaampaa kissaa. Kissalla on musta pitkä karva, mikä saa sen näyttämään entistä suuremmalle, mutta on sillä massaakin. Olen muutaman kerran kantanut uteliaan seuralaisen ulos huoneestani ja yllättynyt joka kerta, miten painava se on. Kissa on lisäksi päättänyt seurata minua katseellaan aina kun voi ja tuntuu sille, että näin kissan silmät aina kun käännyn ympäri. Kissa ei tyydy tuijottamaan minua raukeasti paikallaan maaten vaan seuraa minua hiippailemalla perässäni. Alakertaa pääsee kiertämään ympäri ja kissa seuraa minua vastakkaiseen suuntaan. Kävellessäni olohuoneen poikki keittiöön, kissa kiertää eteisen kautta toiselle keittiön ovelle ja katselee minua ovenpielen takaa. Onneksi kissa vaikuttaa melko lempeälle (hieman häiritsevää vaanimistani lukuunottamatta). Töissä ylitin itseni tänään ja soitin kaksi varauspuhelua...

Eli kahvitauko ruotsalaisittain. Täällä on tapana viettää virallinen kahvitauko kahdesti päivässä, ensimmäinen puoli kymmenestä kymmeneen. Tämä kahvitauko tuntuu olevan kiveenhakattu, sillä täällä on tuohon aikaan todella vaikea saada ketään kiinni. En tietysti osaa sanoa yliopiston ulkopuolisista organisaatioista, mutta ainakin täällä kaikki ovat tauolla tuohon aikaan. Parasta ja kaikkein pyhimpiä ovat perjantaiaamun kahvitauot, jolloin keittiöön on katettu voileipäpöytä ja kaikki tämän rakennuksen työntekijät ilmestyvät paikalle juomaan aamukahvinsa ja syömään voileipiä. Viime perjantaina en ollut ollenkaan varautunut tähän ja olin syönyt ison aamiaisen ennen töihiin tuloa, huomenna aion jättää aamupalan väliin ja nauttia voileipäpöydän antimista. Viime viikolla tarjolla oli monta erilaista leipää, hilloja, leikkeleita ja juustoja. Jos olen ymmärtänyt oikein vastaavanlainen tarjoilu on edessä joka perjantai. Mukava tapa päättää viikko.

Sain tänään ensimmäisen vastuullisemman tehtävän sähköposteihin ja Facebook viesteihin vastaamisen lisäksi. Olen vastuussa syyskuun alussa järjestettävän tapahtuman järjestelyistä. Onneksi tapahtuma ei ole kovin suuri ja olen ennekin järjestänyt vastaavanlaisia tapahtumia. Toivon, että kaikki menee suunnitelmien mukaan. Kaiken alkuhässäkän keskellä unohdin palauttaa harjoitteluapurahahakemukseni ajallaan. Sain lähetettyä ne vasta eilen päivän myöhässä. Hurjan ystävällisesti rekrytointitoimistosta oltiin tänään kuitenkin kirjoitettu minulle. Koska olen jo aloittanut harjoitteluni täällä he halusivat tietää, jos tarvitsisin apurahani ennen kuin seuraava maksu päivä tulisi. En ollut edes ajatellut sen olevan mahdollista, mutta tulin hyvälle mielelle, siitä että joku erikseen viitsii nähdä vaivaa ja yrittää saada apurahan minulle jo ennen seuraavaa maksupäivää. Saa nähdä onnistuuko tämä todella.

Vaikuttaa sille, ettei aurinko tahdo paistaa täällä ollenkaan. Tänä aamuna tuntui, sille kuin olisin polkenut tiheän sumuverhon lävitse yliopistolle. Mutta sateesta viis, pidän Malmösta kovasti. Kaupunki on kaunis, erityisesti vanha kaupunki on hurmaava. Ja tänään töissäkin tuntui vihdoin sille, että alan vähitellen olla kärryillä siitä, mitä olen tekemässä. Vaikken vieläkään osaa vastata opiskelijoiden kysymyksiin, alan pikku hiljaa löytää vastauksia itsekin, eikä minun tarvitse koko ajan kysyä neuvoa. Tuntuu edelleen kummalle, että kaikki kehuvat ruotsin taitojani, sillä en ole koskaan ollut erityisen hyvä ruotsissa. Yritän kuitenkin parhaani ja toivon, että vielä joskus alan ymmärtää myös paikallisia.

Kaikki kämppikseni ovat lähteneet jonnekin ja mikäli oikein ymmärsin olen yksin talossa koko ensi viikonkin. Tuntuu hieman oudolle olla yksin talossa, jossa en ole vielä edes kotonani. En voi nyt edes kysyä keneltäkään, mistä mikäkin löytyy. Google on ollut ahkerassa käytössä, kun olen yrittänyt löytää tietäni keskustaan ja Ikeaan ostamaan muutamia puuttuvia tavaroita. Onneksi paikallisliikenteen aikataulut ovat hyvin esillä netissä, eikä minun tarvinnut kovin pitkään ihmetellä, miten pääsen Ikeaan ostamaan muutaman uunivuuan. Onneksi en tarvinnut keskustasta mitään ihmeellistä, sillä jonkun juoksutapahtuman takia keskustassa oli useampi katu suljettuna. Yritän huomenna sään salliessa tutustua keskustaan paremmin.

Tuntui sille, että tänään oli hyvä hetki päivittää blogin ulkoasua hieman pohjoismaisempaan malliin. Takana on nyt ensimmäinen kunnon työpäivä. Kaikki ovat tähän asti olleet hurjan ystävällisiä ja uskoisin, että tästä tulee vielä hyvä kokemus. On hauskaa, että pääsen puhumaan ruotsia lähes koko ajan, sillä Anna toinen työkavereistani kertoo kaikille, että osaan ruotsia :) Enpä ainakaan pääse liian helpolla. Onneksi hän myös viitsii huomauttaa pahimimmille skonen puhujille, etten ymmärrä heitä, ennen kuin ehdin edes itse mainita asiasta. Vietin tänään jo toisen kerran peräkkäin syntymäpäiviäni ulkomailla. Kuten viime kerrallakin, kun kämppikseni yllättivät minut suklaakakulla, tänäänkin minua muistettiin. Roger oli ostanut minulle Fazerin suklaata ja turkinpippureita. Lisäksi Anna toi meille jokaiselle prinsessaleivokset, jotka syömme kahvitauolla. Tuntui hurjan hyvälle, että juuri tapaamni ihmiset jaksoivat nähdä vaivaa vuokseni. Jahka vain sade lakkaisi voisin sanoa, ettei työharj...

Tänään oli ensimmäinen kunnon työpäiväni. En oikein tiennyt vielä, mitä odottaa vaikka eilen olimmekin illallisella puhuneet monta tuntia työasioista. Jälleen kerran vieraan kielen puhuminen vei kaikki mehut vaikken tänään tehnytkään juuri mitään. Ison osan päivästä käytin siihen, että yritin saada kulkukorttia, käyttäjätunnuksia ja muuta, mitä nyt ensimmäisinä päivinä yleensä tehdään. Kävin aamulla ennen töitä vahvistamassa vuokrasopimukseni vielä vuokranvälitystoimistolla ja asunto on nyt virallisesti minun joulukuun loppuun. Pidän asunnosta kovasti, sillä tämä on hyvien liikenneyhteyksien varrella, lähellä kauppoja ja sopivan pyöräilymatkan päässä ylipistolta. Kaiken huipuksi asunto on todella kodikas ja hyvin hiljainen. On vaikeaa uskoa, että talon toisella puolella on vilkkaasti liikennöity katu. Puhuin lähes koko päivän ruotsia tai jotain ruotsin kaltaista kieltä. Ainakin yritin parhaani, vaikken tahtonutkaan saada kaikkien muiden puheista selvää. Skonen treenaus vaatii sel...

Jotenkin Ruotsiin lähteminen ei tuntunut juuri missään, kun olin vasta kaksi kuukautta sitten palannut maailman toiselta laidalta. Jätin pakkaamisenkin täksi aamuksi. Hetken kyllä aloin epäillä omia taitojani kun katsoin sängyllä ollutta röykkiötä ja ihmettelin, miten saisin kaiken sullotuksi kahteen rinkkaan. Pienestä epäilystä huolimatta matkaan lähdettiin jälleen lähes salittujen kilomäärien puitteissa. Saa nähdä mitä kaikkea tärkeää jätin Suomeen. Olen aina ennenkin etsinyt asunnot vasta paikanpäältä, mutta koska minua oli etukäteen varoiteltu, ettei asunnon löytyminen Malmössä olisi itsestään selvää, olin jo hyvissä ajoin aloittanut etsimään asuntoa. Vähän jännitti miten kaikki sujuisi, sillä en ollut edes nähnyt asuntoani etukäteen enkä tiennyt kämppiksistäni mitään. Kaikista epäilystäni huolimatta huoneeni päävuokralainen ilmestyi sovitusti asemalle minua vastaan ja saattoi minut asunnolle asti. Olin yrittänyt kirjoitella Annan kanssa ruotsiksi, mutta jännitin kovasti miten p...