Olutta kiitos
Belgia, oluen ja muiden erikoisuuksien luvattu maa. Täällä tulee toisinaan olo, kuin olisi palannut ajassa taaksepäin. Esimerkiksi viime viikolla töissä, kun yritin päivittää yhteystietojamme yritykseen päädyin tilanteeseen, johon en ole Suomessa joutunut sitten 1990-luvun alun. Lähetin faksin. Koitin ensin hoitaa asian sähköpostilla, sitten puhelimitse ja lopulta minua ohjeistettiin lähettämään tiedot faksilla. Faksi, vuonna 2016. Hauskaa! Enkä pilaile. Jouduin kaivamaan esiin harjoittelijan oppaan ja tarkistamaan siitä, miten faksi lähetetään. Oloni oli hieman absurdi valitessani numeroa ja katsoessani, miten kopiokoneen syöttölaite imaisi paperin kerrallaan. Ainoa mikä puuttui oli modemin valintaääni. Mutta mikä riemuntunne. Ei sitä joka päivä pääse faksia lähettämään, olin sinä päivänä tehnyt jotain todella mieleenpainuvaa ja erikoista. Lähettänyt faksin. Täällä sähköiset palvelut eivät vielä ole ottaneet tuulta alleen. Vaatii hieman totuttelua hoitaa asioita liikkeissä ja puhelimitse, sähköpostin ja sähköisten asiakaspalvelusovellusten sijaan.
Täällä ihmisillä on myös kumma intohimon säätiedotuksiin vaikka täällä sataa aina, ennustettiin sitä säätiedotuksessa tai ei. Pidän myös kierrätyksestä. Suomessa roskapöntöt seisovat arvokkaasti katujen reunoilla ja pihoilla. Miten tylsää. Täällä jokainen nostaa roskapussinsa illalla kadulle ja siellä ne nököttävät kunnes jäteauto tulee ne seuraavana aamuna noutamaan. Belgialaiset sietävät selkeästi enemmän epäjärjestystä kuin suomalaiset. Suomessa kaduilla lojuvat jätesäkin aiheuttaisivat melkoista keskustelua ja varmasti pahennusta. Roskapusseja kun on haastavaa pinota säntillikiski, normit täyttäviksi keoiksi. Täällä jätepäivää edeltävänä iltana kävelijät puikkelehtivat jätepussien ja pahvilaatikoiden valloittamilla kaduilla. Harvalla talolla on pihaa tai muuta tilaa, missä isoa jäteastiaa voisi säilyttää. Kapeille kaduille ei myöskään mahtuisi jäteastioiden rivistöä, joten ymmärrän hyvin pelkkien jätesäkkien käytön. Roskat tulisi lajitella eri värisiin roskapusseihin. Täällä Brysselissä sekajäte laitetaan valkoisiin, paperi ja pahvi keltaisiin ja metalli, muovi ja nestekartonki sinisiin pusseihin. Ja sitten kalenteri käteen ja katsomaan milloin minkin värisiä pusseja tullaan noutamaan, jotta osaa nostaa ne oikeaksi yöksi ulos odottamaan noutajaansa ja varmasti myös aarteiden etsijöitä. Ja jotta varmasti menisi sekaisin ja lykkäisi roskansa ulos vääränä päivänä jäteautojen keräysreitit eivät tunnu olevan kovin loogisia ja jätesäkkejä on kaduilla lähes joka ilta. Ei siis kannata vilkuilla, mitä naapurikaduilla tapahtuu. Ne saattavat olla täysin eri aikataulussa. Mutta ainakin kierrätys on tehty helpoksi, sillä kierrätysroskat noudetaan kotiovelta.
Mutta oluesta... Osallistuimme eilen siskoni kanssa opastetulle kävelykierroksella ja opas lupasi löytää oluen rakastajille oluen, jota he eivät suostu juomaan ja olutta karttaville uuden lempijuoman. Täällä on olutta joka makuun. Oma suosikkini on vuosien jälkeen edelleen Kriek, kirsikkaolut, sillä pidän sen tummanpunaisesta väristä ja hieman kitkerän hedelmäisestä mausta. Onneksi täällä voi aina kokeilla uusia oluita. Kävimme illalla lähelläni olevassa kahvilassa ja annoin siskoni valita meille oluet. Paikka oli erikoistunut pienpanimoiden oluisiin, joista en ollut ennen kuullutkaan. Arpomalla saimme kuitenkin hyvät oluet.
Täällä oluen juonti on arkista, mutta samalla siinä on pientä luksusta. Esimerkiksi juoman saa usein geneerisen tuopin sijaan oluen omaan lasiin. Arkinen oluthetki muuttuu samantien hieman paremmaksi. Usein lasit ovat kauniita, kuten kuvassa, eikä pidä unohtaa lasinalusia. Olen joutunut jopa vastaamaan kysymykseen, onko hyväksyttävää kaataa olut toisen merkin lähes saman malliseen lasiin, kun tilaamani oluen lasit olivat pääseet loppumaan. Suomessa lasilla ei tunnu olevan väliä, eikä oluen laadullakaan usein. Täällä olutta juodaan kaikkialla ja varmasti myös humalahakuisesti, mutta täällä ei tyydytä pahan makuiseen tai tylsään olueen. Vaikka tarkoituksena olisikin vain päästä humalaan, juotavan on oltava hyvää. Maassa jossa on satoja, jollei tuhansia erilaisia oluita, olisikin tuhlausta juoda huonoa olutta.
Täällä ihmisillä on myös kumma intohimon säätiedotuksiin vaikka täällä sataa aina, ennustettiin sitä säätiedotuksessa tai ei. Pidän myös kierrätyksestä. Suomessa roskapöntöt seisovat arvokkaasti katujen reunoilla ja pihoilla. Miten tylsää. Täällä jokainen nostaa roskapussinsa illalla kadulle ja siellä ne nököttävät kunnes jäteauto tulee ne seuraavana aamuna noutamaan. Belgialaiset sietävät selkeästi enemmän epäjärjestystä kuin suomalaiset. Suomessa kaduilla lojuvat jätesäkin aiheuttaisivat melkoista keskustelua ja varmasti pahennusta. Roskapusseja kun on haastavaa pinota säntillikiski, normit täyttäviksi keoiksi. Täällä jätepäivää edeltävänä iltana kävelijät puikkelehtivat jätepussien ja pahvilaatikoiden valloittamilla kaduilla. Harvalla talolla on pihaa tai muuta tilaa, missä isoa jäteastiaa voisi säilyttää. Kapeille kaduille ei myöskään mahtuisi jäteastioiden rivistöä, joten ymmärrän hyvin pelkkien jätesäkkien käytön. Roskat tulisi lajitella eri värisiin roskapusseihin. Täällä Brysselissä sekajäte laitetaan valkoisiin, paperi ja pahvi keltaisiin ja metalli, muovi ja nestekartonki sinisiin pusseihin. Ja sitten kalenteri käteen ja katsomaan milloin minkin värisiä pusseja tullaan noutamaan, jotta osaa nostaa ne oikeaksi yöksi ulos odottamaan noutajaansa ja varmasti myös aarteiden etsijöitä. Ja jotta varmasti menisi sekaisin ja lykkäisi roskansa ulos vääränä päivänä jäteautojen keräysreitit eivät tunnu olevan kovin loogisia ja jätesäkkejä on kaduilla lähes joka ilta. Ei siis kannata vilkuilla, mitä naapurikaduilla tapahtuu. Ne saattavat olla täysin eri aikataulussa. Mutta ainakin kierrätys on tehty helpoksi, sillä kierrätysroskat noudetaan kotiovelta.
Mutta oluesta... Osallistuimme eilen siskoni kanssa opastetulle kävelykierroksella ja opas lupasi löytää oluen rakastajille oluen, jota he eivät suostu juomaan ja olutta karttaville uuden lempijuoman. Täällä on olutta joka makuun. Oma suosikkini on vuosien jälkeen edelleen Kriek, kirsikkaolut, sillä pidän sen tummanpunaisesta väristä ja hieman kitkerän hedelmäisestä mausta. Onneksi täällä voi aina kokeilla uusia oluita. Kävimme illalla lähelläni olevassa kahvilassa ja annoin siskoni valita meille oluet. Paikka oli erikoistunut pienpanimoiden oluisiin, joista en ollut ennen kuullutkaan. Arpomalla saimme kuitenkin hyvät oluet.
Täällä oluen juonti on arkista, mutta samalla siinä on pientä luksusta. Esimerkiksi juoman saa usein geneerisen tuopin sijaan oluen omaan lasiin. Arkinen oluthetki muuttuu samantien hieman paremmaksi. Usein lasit ovat kauniita, kuten kuvassa, eikä pidä unohtaa lasinalusia. Olen joutunut jopa vastaamaan kysymykseen, onko hyväksyttävää kaataa olut toisen merkin lähes saman malliseen lasiin, kun tilaamani oluen lasit olivat pääseet loppumaan. Suomessa lasilla ei tunnu olevan väliä, eikä oluen laadullakaan usein. Täällä olutta juodaan kaikkialla ja varmasti myös humalahakuisesti, mutta täällä ei tyydytä pahan makuiseen tai tylsään olueen. Vaikka tarkoituksena olisikin vain päästä humalaan, juotavan on oltava hyvää. Maassa jossa on satoja, jollei tuhansia erilaisia oluita, olisikin tuhlausta juoda huonoa olutta. 
Kommentit
Lähetä kommentti