Loppiaiskakku

Mielestäni tänne on ollut helppo sopeutua. Olen varmasti ollut Belgiassa niin monesti ennenkin, että tiedän miten täällä asioita hoidetaan ja suoriudun helposti arjessa. Ehkä sen vuoksi ajoittan jopa unohdan olevani ulkomailla ja kaikki tuntuu tylsän arkiselta. Toisinaan ulkomailla olemisen tunne kuitenkin iskee minuun selkesti, esimerkiksi nyt sään ollessa lähes keväisen lämmin ja aurinkoinen. Toisinaan riittää kun katson vanhoja rakennuksia, jollaisia Suomessa ei ole. Pidän tästä kaupungista kovasti. Erityisesti nyt kun päivät alkavat pidentyä ja iltaisin töistä lähtiessä on edelleen valoisaa. Voin kävellä kierrellen kotiin uusia katuja pitkin. Kotimatkani varrella on muun muassa pieni puisto, jonka keskellä on lintujen kansoittama lampi. Vaikka olen aina pitänyt Brysseliä kylmänä hallinnollisena kaupunkina, täällä on kuitenkin paljon pieniä ilahduttavia paikkoja.

On vaikeaa kuvailla sitä onnen tunnetta, joka minut täällä ajoittan valtaa. Esimerkiksi eilen kävelin juuri auringon laskettua keskusasemalle siskoani vastaan ja näin, miten kaupungin keskustan arvorakennuksien valaistus syttyi vielä hieman punertavaa taivasta vasten. Tällaisia hetkiä ei voisi kokea kotona. Korvaavat vastaavat onnen hetket moninkertaisesti hetkellisen koti-ikävän ja byrokratian kanssa taistelun haasteet. On myös ihanaa asua pitkästä aikaa niin lähellä toista kotikaupunkiani Liegeä, että voin milloin hyvänsä hypätä junaan ja matkustaa tapaamaan ystäviäni ja perhettäni.

Koitan kovasti saada itselleni töissä mielekästä tekemistä, sillä olen jo pidemmän aikaa miettinyt, miten saisin kartutettua työnhaun kannalta relevanttia osaamista. Pieni hätä hiipii ajoittain sydämeen, kun toistuvasti jään vaille töitä. Siksi täällä nyt ollaan ja olisin todella pettynyt itseeni, jos palaisin harjoittelusta kotiin, enkä olisi mielestäni oppinut tarpeeksi. Tällä hetkellä tämä on kuitenkin kiinni omasta aktiivisuudestani ja ainakin näin tammikuun ensimmäisellä viikolla minulla on ollut työpäivien jälkeen tunne, että olen oppinut jotain tähdellistä. Olen perehtynyt rahoitusohjelmiin, joita EU:ssa riittää. Tätä vartenhan tänne halusin lähteä. Oppiakseni jotain EU:n toiminnasta ja siitä, miten EU:n hallinto toimii. Toivon todella, että pystyn loppuajankin vaikuttamaan jonkin verran työnkuvaani, jotta saisin itseäni kiinnostavia tehtäviä.

Harjoitteluni sattui jännään aikaan, sillä toimiston vanha päällikkö lähti ja uutta ollaan vasta rekrytoimassa. On todella mielenkiintoista nähdä, miten tällainen siirtymä hoidetaa, mutta se vaatii meiltä myös omatoimisuutta. Kunnes täysipäivänen päällikkö aloittaa työnsä, toimistolla ei osan aikaa ole kuin me harjoittelijat. Toki meitä on ohjeistettu kehen ottaa missäkin asiassa yhteyttä, mutta jokaista asiaa ei varmasti jaksa lähteä varmistamaan soittelemalla, joten varmasti huomaamattamme teemme päätöksiä ja valintoja itsenäisemmin kuin muutoin tekisimme. Kehittävää mutta haastavaa. Hallinnolliset tehtävät ovat siirtymäajan vähissä, mutta kirjoitan erilaisia raportteja sen sijaan.

Pakko vielä lisätä pieni kommentti belgialaisesta kulttuurista, sillä rakastan erilaisia tapoja ja perinteitä... täällä, kuten ilmeisesti Ranskassakin, on tapana loppiaisena syödä kuninkaitten torttua. Mielestäni kakku ei itsessään ole tajuntaa räjäyttävä makuelämys, mutta pidän perinteestä. Lehtitaikinaisen kakun sisään on leivottu pieni posliiniesine ja esineen palaansa saava syöjä kruunataan päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi. Olin muille harjoittelijoille kertonut kakusta jo aikaisemmin, enkä voinut vastustaa kiusausta vaan ostin meille töihin kakun. Koska toimistolla ei tällä hetkellä ole kuin minä ja kaksi muuta harjoittelijaa jaoimme kuuden hengen kakun kolmeen osaan. Leikkaajana sain valita oman palani viimeisenä, mutta onni suosi silti, sillä omassa palassani nökötti pieni posliininen hahmo. Veikkailimme sen olevan yksi itämaan tietäjistä. Sain päähäni kakun mukana tulleen paperisen kruunun ja olin loppupäivän toimiston kuningatar. Hassua, miten paljon iloa tuollainenkin voi tuoda.