Torstain yhden tunnin koulupäivä oli mukavaa vastapainoa keskiviikon luentoruuhkalle. Ehdin aamulla vihdoin ja viimein täyttämään koko 12 sivun viisumihakemuksen ja pyytämään yliopistolta leimat liitteiksi tarvittaviin papereihin. Tuntui kummalliselta laittaa passi ruskeaan kirjekuoreen ja jättää se maahanmuuttovirastoon, sillä passi lähetetään takaisin. Vaikka uskoakseni olen löytänyt asunnon, kirjoitin palautusosoitteeksi varoiksi Mian osoitteen. En haluaisi hukata passiani tällä saarella, sillä lähin lähetystö on Australiassa. Seuraavaan pariin kuukauteen en nyt voi reissata kuin Uudessa-Seelannissa.
Viisumin lisäksi löysin myö vedenpitävät vaelluskengät, joille tulee varmasti käyttöä ainakin kaupungin tulvivilla kaduilla. Suunnitelmissa olisi kyllä lähteä vaeltamaan muutamien saksalaisten vaihtareiden kanssa. Aucklandissa ei riitä nähtävää koko puoleksi vuodeksi, keskusta on jo nyt viikon jälkeen nähty. Odotan vain säiden paranemista, etenkin etelä saarella osa vaellusreiteistä on edelleen lumen vallassa. Lisäksi jenkkipoika jonka kanssa tällä hetkellä jaan huoneen vaikuttaa melkoisen innostuneelta Uuden-Seelannin vaellusmahdollisuuksista. Hänen suunnitelmissaan olisi ostaa auto, jolla pääsisi helposti kulkemaan. Pohjois saarellakin on Taru sormusten herraasta leffan kuvauspaikkoja joille järjestetään opastettuja vaelluksia ja vähän puhuimme, että olisi mukavaa mennä yhdessä tutustumaan hobittien asuinsijoihin.
Tähän mennessä yllätävintä täällä on ollut internetin hitaus. Yliopistolla pääsemme selailemaan vain AUT:n omia sivuja, muusta surffailusta pitää maksaa erikseen. AUT:n asuntolassa ja useimmissa muissakin asunnoissa joita olen käynyt katsomassa on viikottain rajoitettu nettikiintiö. Tuntuu sille, ettei missään pääse kovin nopean netin ääreen. Hostellilla on sentään ilmainen langaton, muttei tämänkään nopeus ole järin hyvä, muutaman minuutin youtube videon lataamiseen menee helposti vartti. Kaikkeen tottuu ja toivon etten vietä kovin montaa iltaa kotona pientä näyttöä tuijottaen.
Viisumin lisäksi löysin myö vedenpitävät vaelluskengät, joille tulee varmasti käyttöä ainakin kaupungin tulvivilla kaduilla. Suunnitelmissa olisi kyllä lähteä vaeltamaan muutamien saksalaisten vaihtareiden kanssa. Aucklandissa ei riitä nähtävää koko puoleksi vuodeksi, keskusta on jo nyt viikon jälkeen nähty. Odotan vain säiden paranemista, etenkin etelä saarella osa vaellusreiteistä on edelleen lumen vallassa. Lisäksi jenkkipoika jonka kanssa tällä hetkellä jaan huoneen vaikuttaa melkoisen innostuneelta Uuden-Seelannin vaellusmahdollisuuksista. Hänen suunnitelmissaan olisi ostaa auto, jolla pääsisi helposti kulkemaan. Pohjois saarellakin on Taru sormusten herraasta leffan kuvauspaikkoja joille järjestetään opastettuja vaelluksia ja vähän puhuimme, että olisi mukavaa mennä yhdessä tutustumaan hobittien asuinsijoihin.
Tähän mennessä yllätävintä täällä on ollut internetin hitaus. Yliopistolla pääsemme selailemaan vain AUT:n omia sivuja, muusta surffailusta pitää maksaa erikseen. AUT:n asuntolassa ja useimmissa muissakin asunnoissa joita olen käynyt katsomassa on viikottain rajoitettu nettikiintiö. Tuntuu sille, ettei missään pääse kovin nopean netin ääreen. Hostellilla on sentään ilmainen langaton, muttei tämänkään nopeus ole järin hyvä, muutaman minuutin youtube videon lataamiseen menee helposti vartti. Kaikkeen tottuu ja toivon etten vietä kovin montaa iltaa kotona pientä näyttöä tuijottaen.
Kommentit
Lähetä kommentti