Bay of islands

Olin viikonlopun Bay of Islandsilla saaren pohjoisosassa muiden vaihtareiden kanssa. Mietin jo ennen lähtöä, että porukkamme oli liian iso, sillä 12 hengen on vaikeaa tehdä yhdessä suunnitelmia. Kaikesta huolimatta viikonloppu sujui hyvin, vaikka jouduimmekin neuvottelemaan pitkällisesti ennen kuin mistään tuli mitään.
Enpä ollut taaskaan vilkaissutkaan matkaopasta ennen reissua, mutta paikka kuulosti muiden puheiden perusteella näkemisen arvoiselle. Sää olisi voinut olla parempi, mutta kaikkea ei voi saada. Varasimme bussiliput jo alkuviikosta, sillä perjantaiaamuna lipuista olisi joutunut maksamaan täyden hinnan.
Intercity bussi oli kyllä mukavan tilava ja kuski leppoisa. Ainoa ongelma on aikainen aamuherätys, sillä yllättäen halvimmat liput olivat aikaiseen aamuvuoroon. Lähdimme isolla porukalla, viisi ajoi suoraan Paihialle vuokra-autolla ja me loput köröttelimme mutkaisia teitä bussilla. Kartalla matka ei näyttänyt pahalle, mutta täällä kaikki tiet ovat todella mutkaisia, joten kovin kovaa niillä ei pysty ajamaan. Lisäksi bussi kiersi muutamia pikkupaikkakuntia, mikä pidensi matkaa entisestään. Perillä kuski ystävällisesti pysähtyi suoraan hostellimme eteen, ettei meidän tarvitsisi raahautua sateessa pysäkiltä hostellille.
Asettauduimme hostellille ja kävimme syömässä ennen kuin lähdimme pienessä tihkusateessa porukalla patikoimaan katsomaan läheistä vesiputousta. Ajattelimme, että ehtisimme hyvin kävellä putoukselle ja takaisin vaikka kello olikin jo melkoisen paljon. Kävelimme kuitenkin niin hitaasti, että aurinko alkoi jo laskea kun pääsimme putouksen luo. Emme halunneet enää kävellä pimeässä metsässä takaisin joten päätimme sen sijaan palata valtatien kautta. Sade yltyi koko ajan ja lopulta kävelimme kaatosateessa olematonta pengertä pitkin pimeällä tiellä. Aivan uskomattomaksi onneksemme paikallinen pariskunta ajoi ohitsemme minibussilla ja ystävällisesti tarjosivat kyytiä takaisin kaupunkiin. En ole hetkeen ollut niin kiitollinen kenellekään. Ilman näitä ystävällisiä paikallisia, olisimme varmasti kävelleet vielä lähes tunnin tien vartta.
Lauantaina sade ei ollut laantunut ollenkaan. Sade oli jatkunut koko yön ja kaikkialla tulvi vettä. Kävelimme pitkään keskusteltuamme turisti-infoon kysyäksemme, mitä voisimme tehdä sateisella säällä. Paihia oli hurjan pieni rantakaupunki, eikä siellä ollut juuri mitään tekemistä, lisäongelmia aiheutti se, ettemme kaikki mahtuneet kerralla autoon, eikä kukaan ollut innostunut viettämään koko päivää Paihialla. Lopulta pitkään neuvoteltuamme päätimme mennä läheisiin tippukiviluoliin ihailemaan pimeässä hohtavia matoja. Kuulostaa hullulta, mutta kun näki koko luolan katon täynnä pieniä hohtavia pisteitä, hohtavat madot eivät enää olleetkaan ihan naurettava idea. Itse luolat eivät olleet mitenkään erikoiset, mutta katossa ja seinissä hohtavat madot tekivät niistä todella kauniit. Pimeässä näytti sille kuin olisi seissyt yötaivaan alla.
Iltapäivällä matkustimme lautalla lahden poikki Russeliin, jossa oli Uuden-Seelannin vanhin kirkko (kuvassa) ja hotelli. Molemmat olivat kyllä kovin uuden näköisiä, puisia rakennuksia 1800-luvulta. Kaupunki oli todella suloinen vanhoine puisine taloineen. Poliisiasemakin oli kaksikerroksinen omakotitalo, ilmeisesti poliisi asui rakennuksen yläkerrassa. Russel oli Paihiaan verrattuna todella kaunis, sillä Paihialla oli lähinnä hotelleja ja loma-asuntoja vieri vieressä.
Sunnuntaina aurinkokin uskalsi jo näyttäytyä. En enää jaksanut ihmetellä mitä muut aikoivat ja lähdin yksinäni Waitangin sopimuksen allekirjoituspaikalle tehtyyn museoon. Sopimuksella vahvistettiin Brittien valta Uudessa-Seelannissa ja periaatteessa taattiin maoreille oikeus maahan. Britit lähinnä tulkitsivat sopimuksen taanneen heille vallan Uudessa-Seelannissa. Museo ei ollut mitenkään erikoinen, mutta kävely sinne ja museon alueilla oli miellyttävää. Lähes koko matkan pääsin kävelemään pitkin hiekkarantaa auringon paisteessa. Söin myös lounaani rannalla, ennen kuin lähdin muiden mukana takaisin Aucklandiin. Bussimatka takaisin tuntui samanlaiselta neljän tunnin vuoristorata-ajelulta kuin tulomatkakin, eipä ihme, että täällä muutaman sadan kilometrin matkaan voi kulua monta tuntia, kun tiet kulkevät mäkisessä maastossa ja mutkittelevat sinne tänne.