Kia ora
Hei, kiitos ja olen samaa mieltä maoriksi. Perjantaina olin muutaman tunnin katselemassa menoa Trade Aidissa, uskon viihtyväni siellä. Muut vapaaehtoiset vaikuttivat mukaville. Menen maanantaina uudelleen muutamaksi tunniksi, sillä se on ensi viikolla ainoa päivä kun minulla ei ole muuta ohjelmaa.
Illalla suuntasin Noho Marae viikonloppuun. Marae on maorien kirkko ja pyhä paikka, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa ilman kutsua. Keräännyimme siis kaikki neljän maissa maraelle ottaaksemme osaa tervetulo seremoniaan, jotta voisimme tulla osaksi maraen yhteisöä. Olin edeltävällä viikolla maori kulttuurikurssilla oppinut jotain tervetuloseremoniasta, mutta oli tietysti rikastuttavampaa ja opettavaisempaa kokea se itse. Keräännyimme portille tytöt edelle ja pojat taakse. Odotimme, että yliopiston henkilökunnasta joku nainen laulaisi meille kutsulaulun johon kv.toimistomme nainen vastasi ja saimme samalla kävellä tiiviinä ryhmänä kohti maraeta. Sisään päästyämme kuuntelimme isäntiemme puheita ja tervehdimme jokaista hongilla. Painamalla nenämme ja otsamme vastakkain, jotta voisimme jakaa henkemme heidän kanssaan.
Illalla pääsimme nauttimaan nyyttärityylistä illallista. Vaihtarit olivat laittaneet erilaisia perinteisiä ruokiaan. Iso osa ruuasta tosin oli saksalaista, sillä lähes puolet viikonloppuun osallistujista oli saksasta. Haastavaa yrittää vieraskielisten nimien perusteella päätellä mitä mikäkin oli.
Lauantaina opettelimme perinteisiä maori tansseja ja lauluja. Aloitimme päivän opettelemalla keppileikin, missä laulun tahtiin koputettiin kahta kapulaa yhteen, lattiaan ja vaihettiin parin kanssa. http://www.youtube.com/watch?v=VcxViTB-KQU, tällä videolla esiintyjät laulavat samaa laulua, mutta tekevät vähän eri koreografiaa. Me vaihdoimme kapuloita vastapäätä istuvan parin kanssa, minkä ilmeisesti viisivuotiaat lapsetkin hallitsevat, meidän käsissämme kapulat lentelivät vähän joka suuntaan.
Opettelimme myös liikelaulun. http://www.youtube.com/watch?v=wrdHbdU9dto (pojat eivät tosin tehneet hakaa, perinteistä haastetanssia laulun jälkeen, vaan opettelivat erillisen koreografian, jonka he esittelivät tytöille myöhemmin.) En ollut pitkään aikaan laulanut mitään, nautin kun pääsin samalla myös vähän tanssimaan. Lauloimme laulun niin moneen kertaan, etten varmaan hetkeen saa sitä päästäni. Poikien treenatessa haka kuvioitaan, tytöt tekivät itselleen poit. http://www.youtube.com/watch?v=aOSUjYWpfXY videon lopulla tytöt laulavat saman laulun kuin me opettelimme ja pyörittävät samalla poitaan. Ilmeisesti poi on alunperin ollut miesten rannelihaksien treenaamiseen, mutta nykyisin maorinaiset tanssivat niiden kanssa. Täytteenä palloissa ainakin meillä oli vain vanua. Pikkutyttöjen tekemät temput näyttävät helpoille, mutta me opettelimme vain pyörittävään poita, sillä temppujen tekeminen osoittautui todella vaikeaksi. Tarkoituksenamme oli olla mahdollisimman naisellisen ja viehättävän näköisiä laulaessamme pojille, mutta en ole varma miten hyvin se lopulta onnistui, parhaamme kuitenkin yritimme.
Pojat olivat treenanneet koko iltapäivän hakaa, ja esittivät sen meille juuri ennen illallista. Hakaa katsellessa ymmärtää hyvin All blacksien menestyksen rugbyssä. Liikkeet ja väliin kuuluvat huudot ovat pelottavaa katsottavaa, erityisesti kun viitisenkymmentä poikaa seisoo rivissä esiintymässä.
Illallinen oli maorien tyylin mukainen hangi. Suuri juhlaillallinen. Ruoka ali paljon ja se oli hyvää, lähinnä erilaisia kasviksia ja juureksia ja lihaa, mutta hyvin valmistettuna ja hyvässä seurassa ruoka oli herkullista. Päivä oli todella pitkä ja uuvuttava, sillä opettelimme kolme maorin kielistä laulua ja kaikki koreografiat. Upeaa oppia jotain uutta ja erilaista, erityisesti kun loppupäivästä esitimme tansimme ja laulumme vieraille ja toisillemme. Pikavilkaisu maori kulttuuriin oli hauskaa, yhteisöllisyys on iso osa heidän kulttuuriaan ja meistä tuli tämän viikonlopun aikana osa yliopiston whanauta, maori perhettä.
Tänään raahauduimme vielä yhteiselle aamupalalle ja loppuseremoniaan. Jokainen maaryhmä esitti pienen laulun tai tanssin omasta maastaan ja lauloimme vielä yhdessä toia mai te waka nei'n viimeisen kerran. Olin todella tyytyväinen, että osallistuin. En ehkä tutustunut kovin moneen uuteen vaihtariin, mutta nautin yhdessä olemisesta.
Illalla suuntasin Noho Marae viikonloppuun. Marae on maorien kirkko ja pyhä paikka, johon ulkopuolisilla ei ole asiaa ilman kutsua. Keräännyimme siis kaikki neljän maissa maraelle ottaaksemme osaa tervetulo seremoniaan, jotta voisimme tulla osaksi maraen yhteisöä. Olin edeltävällä viikolla maori kulttuurikurssilla oppinut jotain tervetuloseremoniasta, mutta oli tietysti rikastuttavampaa ja opettavaisempaa kokea se itse. Keräännyimme portille tytöt edelle ja pojat taakse. Odotimme, että yliopiston henkilökunnasta joku nainen laulaisi meille kutsulaulun johon kv.toimistomme nainen vastasi ja saimme samalla kävellä tiiviinä ryhmänä kohti maraeta. Sisään päästyämme kuuntelimme isäntiemme puheita ja tervehdimme jokaista hongilla. Painamalla nenämme ja otsamme vastakkain, jotta voisimme jakaa henkemme heidän kanssaan.
Illalla pääsimme nauttimaan nyyttärityylistä illallista. Vaihtarit olivat laittaneet erilaisia perinteisiä ruokiaan. Iso osa ruuasta tosin oli saksalaista, sillä lähes puolet viikonloppuun osallistujista oli saksasta. Haastavaa yrittää vieraskielisten nimien perusteella päätellä mitä mikäkin oli.
Lauantaina opettelimme perinteisiä maori tansseja ja lauluja. Aloitimme päivän opettelemalla keppileikin, missä laulun tahtiin koputettiin kahta kapulaa yhteen, lattiaan ja vaihettiin parin kanssa. http://www.youtube.com/watch?v=VcxViTB-KQU, tällä videolla esiintyjät laulavat samaa laulua, mutta tekevät vähän eri koreografiaa. Me vaihdoimme kapuloita vastapäätä istuvan parin kanssa, minkä ilmeisesti viisivuotiaat lapsetkin hallitsevat, meidän käsissämme kapulat lentelivät vähän joka suuntaan.
Opettelimme myös liikelaulun. http://www.youtube.com/watch?v=wrdHbdU9dto (pojat eivät tosin tehneet hakaa, perinteistä haastetanssia laulun jälkeen, vaan opettelivat erillisen koreografian, jonka he esittelivät tytöille myöhemmin.) En ollut pitkään aikaan laulanut mitään, nautin kun pääsin samalla myös vähän tanssimaan. Lauloimme laulun niin moneen kertaan, etten varmaan hetkeen saa sitä päästäni. Poikien treenatessa haka kuvioitaan, tytöt tekivät itselleen poit. http://www.youtube.com/watch?v=aOSUjYWpfXY videon lopulla tytöt laulavat saman laulun kuin me opettelimme ja pyörittävät samalla poitaan. Ilmeisesti poi on alunperin ollut miesten rannelihaksien treenaamiseen, mutta nykyisin maorinaiset tanssivat niiden kanssa. Täytteenä palloissa ainakin meillä oli vain vanua. Pikkutyttöjen tekemät temput näyttävät helpoille, mutta me opettelimme vain pyörittävään poita, sillä temppujen tekeminen osoittautui todella vaikeaksi. Tarkoituksenamme oli olla mahdollisimman naisellisen ja viehättävän näköisiä laulaessamme pojille, mutta en ole varma miten hyvin se lopulta onnistui, parhaamme kuitenkin yritimme.
Pojat olivat treenanneet koko iltapäivän hakaa, ja esittivät sen meille juuri ennen illallista. Hakaa katsellessa ymmärtää hyvin All blacksien menestyksen rugbyssä. Liikkeet ja väliin kuuluvat huudot ovat pelottavaa katsottavaa, erityisesti kun viitisenkymmentä poikaa seisoo rivissä esiintymässä.
Illallinen oli maorien tyylin mukainen hangi. Suuri juhlaillallinen. Ruoka ali paljon ja se oli hyvää, lähinnä erilaisia kasviksia ja juureksia ja lihaa, mutta hyvin valmistettuna ja hyvässä seurassa ruoka oli herkullista. Päivä oli todella pitkä ja uuvuttava, sillä opettelimme kolme maorin kielistä laulua ja kaikki koreografiat. Upeaa oppia jotain uutta ja erilaista, erityisesti kun loppupäivästä esitimme tansimme ja laulumme vieraille ja toisillemme. Pikavilkaisu maori kulttuuriin oli hauskaa, yhteisöllisyys on iso osa heidän kulttuuriaan ja meistä tuli tämän viikonlopun aikana osa yliopiston whanauta, maori perhettä.
Tänään raahauduimme vielä yhteiselle aamupalalle ja loppuseremoniaan. Jokainen maaryhmä esitti pienen laulun tai tanssin omasta maastaan ja lauloimme vielä yhdessä toia mai te waka nei'n viimeisen kerran. Olin todella tyytyväinen, että osallistuin. En ehkä tutustunut kovin moneen uuteen vaihtariin, mutta nautin yhdessä olemisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti