kiwi elämää

En ole hetkeen omistanut telkkaria ja huomaan nyt, miten helppoa telkkarin katseluun on jäädä koukkuun. Olemme kämppisteni kanssa istuneet ilta toisensa perään rinnakkain sohvalla ja katselleet Shortland streetiä, paikallisia salkkareita. Sarja tosin sijoittuu sairaalaan, mutta juonikuviot ovat yhtä moninaiset ja sekavat kuin salkkareissakin. Tästä huolimatta sarja on erittäin koukuttava ja samalla on mukavaa vaihtaa kuulumisia kämppisteni kanssa joita näen muutoin melko vähän. Halyna ja Stephie ovat molemmat töissä joten aamuisin kun herään he ovat jo lähteneet töihin ja arki-iltoina tulen toisinaan kotiin niin myöhään, että he ovat jo nukkumassa. Tämän vuoksi olen yrittänyt edes toisinaan viettää tunnin heidän seurassaan Shortland Streetiä katsellen. Ilmeisesti sarja on melkoisen suosittu täällä, joten ehkä tämän voi mieltää kulttuuriin tutustumiseksi ja ainakin olen oppinut muutamia kiwi sanontoja sarjaa katsellessa. Ehkä paikallinen aksenttikin alkaa pikkuhiljaa tarttua, jos jatkan sarjan katselua tällaisella innolla.
Opiskelu alkaa sujua omalla painollaan, olen jo lähes tottunut kurssien toisinaan vähäiseen sisältöön. Keskiviikkoisin huomaan toisinani turhautuvani luennoilla, erityisesti tänään kun olisin voinut istua kirjastolla viimeistelemässä esseetäni. Toisaalta osasin jo ennalta varautua siihen, etten välttämättä jaksaisi kuunnella kaikkia luentoja alusta loppuun ja otin koneen mukaan, jotta voisin oikolukea esseeni ennen palautusta. Tänään oli erityisen pitkästyttävä päivä, sillä joka luennolla katselimme videoita, emmekä oikeastaan käsitelleet luentojen aiheita ollenkaan. Pitäisi vain muistaa, että täällä luentojen tarkoituksena on herätellä opiskelijat pohtimaan ja siten oppimaan mahdollisimman paljon aiheesta.