Lenkkeilyä

Päätin tänään nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä vapaapäivästä ja lähteä lenkille läheiseen puistoon. Voisi kuvitella, että muutaman Aucklandissa vietetyn viikon jälkeen mieleeni olisi tullut, ettei puisto välttämättä ole tasaisella maalla vaan mäen rinteessä. Kumma kyllä tämä ajatus ei vieraillut pienessä päässäni ennen kuin olin kävellyt mäkeä ylös ja toista alas päästäkseni puistoon. Polut olivat niin jyrkkiä, että syke kohosi kävellenkin hurjiin lukemiin. Ei pienintäkään toivoa juosta niissä mäissä, alan olla vakuuttunut että ainoa tasamaasto tässä kaupungissa löytyy merenrannasta. Olin viime viikolla kävelemässä ihanalla asuntoalueella vierasvenesatamassa, ja mietin jo silloin että siellä olisi mukavaa käydä lenkillä. Yritän ehkä kierellä läheisessä puistossa jos onnistuisin löytämään vähemmän kuntoa vaativan reitin, mutta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi taidan vain kävellä satamaan ja käydä lenkillä siellä. Tiedä vaikka loppuvuodesta mäkijuoksukin jo onnistuisi, mutta tällä hetkellä haluisin nauttia tasaisella juoksemisesta.
Voisi olla paikallaan yrittää löytää kartta josta erottuisi myös kaupungin korkeuserot. Lyhin reitti ei tosiaankaan aina ole nopein, mutta sitä ei voi tietää ennen kuin huomaa taas kerran lähes konttaavansa mäkeä ylös. (Muutaman pahimman kadun olen jo merkinnyt karttaani, jotta muistan vältellä niitä.)
Kävelylenkin jälkeen onnistuin vielä raahautumaan keskustaan etsimään tohveleita joita voisin pitää kotona. En halua pitää kenkiä kotona, mutta kaikkien vieraiden ravatessa ulkokengissään kokolattiamatolla, en oikein tiedä haluanko olla kotona vain pelkissä sukissakaan. Onneksi sentään kokolattiamattomme on harmaan raidallinen josta ei näy se että olen jo onnistunut kaatamaan lattialle teetä ja vähän muutakin. Tämänkin vuoksi oli hyvä että onnistuin löytämään Warehousen alelaatikosta tohvelit, näillä voi myös tallustella parvekkeelle katselemaan kaupunkia. En tiedä kyllästynkö koskaan tähän näköalaan.