Uudessa kodissa
Zach ja Gustav auttoivat kantamaan kummasti lisääntyneet tavarani uudelle kämpälleni eilen aamulla. Olin aivan varma, että selviäisin hommasta yksinkin kunnes näin kuinka paljon lisää tavaraa olin onnistunut haalimaan parissa viikossa. Kolmen repun ja kolmen painavan kassin kantaminen olisi ollut täysin mahdoton suoritus.
Jännitin viime hetkeen asti, olenko maksanut takuun turhaan ja pääsenkö oikeasti muuttamaan kämppään jonka parvekkeelta tosiaan näkee koko kaupungin keskustan. Saksalainen tyttö oli vielä pakkaamassa tavaroitaan kun toin omani asunnolle, pääsin purkamaan tavarani vasta illalla. Luisa jätti minulle peittoja ja tyynyjä, eikä minun tarvinnut turhaan ostaa uusia puolen vuoden takia.
Parin hostelliviikon jälkeen asunto tuntuu todella rauhalliselle, ympärillä ei koko ajan kuulu puheensorinaa, eikä ihmisiä ravaa sisään ja ulos jatkuvasti. Menee varmasti muutama päivä ennen kuin totun tähän rauhallisuuteen ja hiljaisuuteen. Halyna, uusi ukrainalainen kämppikseni vaikuttaa iloiselle ja puheliaalle, mutta hänkin oli eilen pitkän työviikon jälkeen melko väsynyt. Lähinnä löhösimme sohvalla ja katselimme telkkaria koko illan, sillä aikaa kun saksalaistyttö pakkaili viimeisiä tavaroitaan.
Aivan mahtavaa saada puserot henkareille ja saippuat sun muut pullot kylppärin hyllyille. Ei tarvitse kuluttaa joka aamu aikaa siihen, että kaivelen puhtaita vaatteita rinkan pohjalta tai lattialta. Siitä huolimatta, että sain purettua tavarani eilen tuntuu edelleen sille, että on kylässä jonkun luona. Joudun avaamaan kaikki kaapit löytääkseni oikeat astiat ja ihmettelmää miten kodinkoneet toimivat. Lisäksi minulla on ikävä hostellikavereitani.
Olimme porukalla illalla katsomassa All Blacksien peliä. En enää ihmettele miten rygby on täällä lähes uskonto, sillä Uuden-Seelannin joukkue on yksi maailman parhaista ja eilenkin illalla voitti Australian Wallabiesit kirkkaasti. Haka oli edelleeenkin hyvin vaikuttavaa katseltavaa ja yllätyksekseni alan ehkä vähitellen ymmärtää rygbyn sääntöjä. Tietysti auttaa kun katselutunnelmaa on luomassa baarillinen ihmisiä, mutta nautin pelin katsomisesta enemmän kuin viimeksi. Ehkä vuoden loppuun mennessä ymmärrän säännöt ainakin suurin piirtein.
Nyt yritän saada eilen häthätää purkamani tavarat parempaan järjestykseen, ja asettua kunnolla kodiksi Aucklandissa. Ehkä aloitan kutsumalla muutaman tutun ihailemaan uutta kotiani :)
Jännitin viime hetkeen asti, olenko maksanut takuun turhaan ja pääsenkö oikeasti muuttamaan kämppään jonka parvekkeelta tosiaan näkee koko kaupungin keskustan. Saksalainen tyttö oli vielä pakkaamassa tavaroitaan kun toin omani asunnolle, pääsin purkamaan tavarani vasta illalla. Luisa jätti minulle peittoja ja tyynyjä, eikä minun tarvinnut turhaan ostaa uusia puolen vuoden takia.
Parin hostelliviikon jälkeen asunto tuntuu todella rauhalliselle, ympärillä ei koko ajan kuulu puheensorinaa, eikä ihmisiä ravaa sisään ja ulos jatkuvasti. Menee varmasti muutama päivä ennen kuin totun tähän rauhallisuuteen ja hiljaisuuteen. Halyna, uusi ukrainalainen kämppikseni vaikuttaa iloiselle ja puheliaalle, mutta hänkin oli eilen pitkän työviikon jälkeen melko väsynyt. Lähinnä löhösimme sohvalla ja katselimme telkkaria koko illan, sillä aikaa kun saksalaistyttö pakkaili viimeisiä tavaroitaan.
Aivan mahtavaa saada puserot henkareille ja saippuat sun muut pullot kylppärin hyllyille. Ei tarvitse kuluttaa joka aamu aikaa siihen, että kaivelen puhtaita vaatteita rinkan pohjalta tai lattialta. Siitä huolimatta, että sain purettua tavarani eilen tuntuu edelleen sille, että on kylässä jonkun luona. Joudun avaamaan kaikki kaapit löytääkseni oikeat astiat ja ihmettelmää miten kodinkoneet toimivat. Lisäksi minulla on ikävä hostellikavereitani.
Olimme porukalla illalla katsomassa All Blacksien peliä. En enää ihmettele miten rygby on täällä lähes uskonto, sillä Uuden-Seelannin joukkue on yksi maailman parhaista ja eilenkin illalla voitti Australian Wallabiesit kirkkaasti. Haka oli edelleeenkin hyvin vaikuttavaa katseltavaa ja yllätyksekseni alan ehkä vähitellen ymmärtää rygbyn sääntöjä. Tietysti auttaa kun katselutunnelmaa on luomassa baarillinen ihmisiä, mutta nautin pelin katsomisesta enemmän kuin viimeksi. Ehkä vuoden loppuun mennessä ymmärrän säännöt ainakin suurin piirtein.
Nyt yritän saada eilen häthätää purkamani tavarat parempaan järjestykseen, ja asettua kunnolla kodiksi Aucklandissa. Ehkä aloitan kutsumalla muutaman tutun ihailemaan uutta kotiani :)
Kommentit
Lähetä kommentti