Viisumi!

Vihdoin ja viimein olen maassa laillisesti opiskelijana. Maahanmuuttovirasto ei pitänyt passiani panttina kuin vähän yli kuukauden. Ilmeisesti postinjakaja oli soittanut ovisummeria aikaisin aamulla saadakseen passin toimitettuu. Kämppikset oli hetken aikaa miettiny ketä siihen aikaan soittelee alaovella, mutta oli lopulta käyny allekirjoittamassa kuitin ja sain passini takaisin. Huvittavaa kyllä, ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt voin poistua maasta. Sen verran pitkään käsittely kuitenkin oli vienyt, että viisumini on voimassa tammikuun loppuun, silloin olen toivottavasti jo Kolumbiassa.
Muutoin viikko eteni omalla painollaan, pitkästyttävien luentojen ja kavereitten kanssa vietettyjen kahvihetkien parissa. Lisäksi vietin viikottaiset 4 tuntia vapaaehtoistöissä Trade Aidissa. Alan viihtyä kaupassa todella hyvin, muut vapaaehtoiset ovat mukavia ja vaikka asiakkaita käy melko harvakseltaan ja toisinaan tuntuu sille, että on paikalla täysin toimettomana, on silti mukavaa tietää tekevänsä jotain hyvän asian eteen. Lisäksi on hienoa osallistua johonkin muuhunkin kuin vaihto-opiskelijaelämään.
Tämän viikkoinen AFS tapaaminen jäi väliin, sillä en tänään aamulla kyennyt puhumaan kuiskausta kovempaa. Koko viikon jatkunut kurkkukipu oli päättänyt ottaa yllätyskäänteen, huonona päivänä. Näin tänään Dawnin, kiwi tytön jonka olen viimeksi nähnyt Belgiassa, kun olimme molemmat AFS:n vaihto-oppilaina kahdeksan vuotta sitte. Olemme jo muutaman viikon yrittäneet sopia hyvää tapaamisaikaa, ja kun vihdoin saimme sovittua molemmille sopivan ajan, en kyennyt puhumaan juuri ollenkaan. Jotenkin pinnistelin ääneni kuuluville kahvitellessa, mutta nyt kämppikseni ovat nauraneet katketakseen pihinälleni. Katsellaan miten monta päivää tämä kestää, jollei ääneni ala palailla muutaman päivän jälkeen opettelen viittomaan, sillä on hankalaa olla puhumatta kovin pitkään.