Roadtrip 3
Uloskirjautuessamme Nelsonissa hostellin omistaja kysyi minne olimme ajatelleet suunnata seuraavaksi ja kertoi Christchurchissa oli ollut maanjäristys. Emme tietenkään olleet huomanneet yhtään mitään, eikä meille heti tullut mieleen alkaa ilmoitella Suomeen, että kaikki on hyvin. Emme olleet tunteneet yhtään mitään ja vasta illalla kun pääsimme nettiin ymmärsimme maanjäristyksen olleen melkoisen voimakas.
Kiertelimme Nelsonissa ensin markkinoilla, sillä aurinko paistoi kerrankin kirkkaalta taivaalta. Lähdimme sen jälkeen ajamaan etelämmäs. Pojat halusivat kajakoimaan, mutta kun pääsimme paikanpäälle laskuvesi oli niin voimakas, ettei siitä tullut mitään. Sen sijaan lähdimme kalastamaan. Olin tosin muutaman lyhyeksi jääneen yön niin väsynyt, että nukuin poikien kalastellessa sykkyrässä auton takapenkillä.
Autossa istuminen alkaa jo hieman puuduttaa. On mukavaa katsella vaihtuvia maisemia autosta käsin, mutta olisi mukavaa viettää muutama päivä samassa paikassa. Tarkoituksena olisi viettää muutama päivä Queenstownissa. Onneksi.
Ajoimme Greymouthiin Nelsonista. Pienen etsimisen jälkeen onnistuimme myöhään illalla löytämään hostellin johon pääsimme vielä kirjautumaan. (Tämänkin hostelli oli siisti ja viihtyisä. Tähän asti meillä on ollut uskomattoman hyvä tuuri hostellien suhteen.) Seuraava päivä avautui harmaana ja sateisena. Teimme pienen kävelylenkin, tihkusateessa. Kasvillisuus täällä on uskomattoman tuuheaa, tuntui sille, että olisi kävellyt sademetsässä. Illalla sade yltyi ja teimme kierroksen paikallisessa panimossa, jossa pääsimme maistelemaan kaikkia panimon oluita ja siidereitä. Olimme jo aikaisemmin sopineet että voisin ajaa, en vain ollut huomannut tarkastella säätiedotusta. Vettä tuli taivaan täydeltä, vaakatasossa.
Vasemmalla ajaminen oli aluksi hieman kummallista, mutta onnistuin silti suurimman osan matkaa pysymään tien vasemalla laidalla. En vain ollut ajanut pimeällä enkä huonolla säällä, tai ylipäätään ollenkaan, pitkään aikaan. Ajomatka tuntui kunnon ajoharjoittelulle, mutkaista tietä, rankkaa sadetta. Ja paikoitellen sade oli saanut tiet tulvimaan ja ajoin muutaman kerran suoraan syvään lätäkköön. Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille Franz Josefin jäätikölle.
Kiertelimme Nelsonissa ensin markkinoilla, sillä aurinko paistoi kerrankin kirkkaalta taivaalta. Lähdimme sen jälkeen ajamaan etelämmäs. Pojat halusivat kajakoimaan, mutta kun pääsimme paikanpäälle laskuvesi oli niin voimakas, ettei siitä tullut mitään. Sen sijaan lähdimme kalastamaan. Olin tosin muutaman lyhyeksi jääneen yön niin väsynyt, että nukuin poikien kalastellessa sykkyrässä auton takapenkillä.
Autossa istuminen alkaa jo hieman puuduttaa. On mukavaa katsella vaihtuvia maisemia autosta käsin, mutta olisi mukavaa viettää muutama päivä samassa paikassa. Tarkoituksena olisi viettää muutama päivä Queenstownissa. Onneksi.
Ajoimme Greymouthiin Nelsonista. Pienen etsimisen jälkeen onnistuimme myöhään illalla löytämään hostellin johon pääsimme vielä kirjautumaan. (Tämänkin hostelli oli siisti ja viihtyisä. Tähän asti meillä on ollut uskomattoman hyvä tuuri hostellien suhteen.) Seuraava päivä avautui harmaana ja sateisena. Teimme pienen kävelylenkin, tihkusateessa. Kasvillisuus täällä on uskomattoman tuuheaa, tuntui sille, että olisi kävellyt sademetsässä. Illalla sade yltyi ja teimme kierroksen paikallisessa panimossa, jossa pääsimme maistelemaan kaikkia panimon oluita ja siidereitä. Olimme jo aikaisemmin sopineet että voisin ajaa, en vain ollut huomannut tarkastella säätiedotusta. Vettä tuli taivaan täydeltä, vaakatasossa.
Vasemmalla ajaminen oli aluksi hieman kummallista, mutta onnistuin silti suurimman osan matkaa pysymään tien vasemalla laidalla. En vain ollut ajanut pimeällä enkä huonolla säällä, tai ylipäätään ollenkaan, pitkään aikaan. Ajomatka tuntui kunnon ajoharjoittelulle, mutkaista tietä, rankkaa sadetta. Ja paikoitellen sade oli saanut tiet tulvimaan ja ajoin muutaman kerran suoraan syvään lätäkköön. Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille Franz Josefin jäätikölle.
Kommentit
Lähetä kommentti