elämää Uuden Seelannin jälkeen
Viikonloppuna sain vihdoin ostettua lennot Balille ja sieltä edelleen kohti Kolumbiaa. En ole vielä valmis lähtemään Uudesta-Seelannista, en haluaisi jättää kaikkia täällä saamiani ystäviä, nyt kun alan vihdoin tuntea heidät vähän paremmin. Olen kotonani Aucklandissa ja tulen todella hyvin toimeen kämppisteni kanssa. Jotenkin tuntuu sille että vasta hetki sitten saavuin tänne, vaikka muutaman päivän päästä Suomesta lähdöstäni on jo 3 kuukautta. Toisaalta tiedän, että näen ainakin suomalaiset kaverini uudelleen jahka joskus itse kotiudun maailmalta, eikä Norjakaan ole turhan kaukana jos Andreasta ja muita norjalaisia tulee kovasti ikävä. En vain osaa kuvitella aloittavani uutta tutustumisrumbaa heti täältä lähdön jälkeen, erityisesti kun kaikki pitäisi hoitaa espanjaksi jota en ole käyttänyt aikoihin. Toisaalta olen nyt täällä vielä reilut 2 kuukautta, joten ehdin rauhassa nauttia kaikesta, mitä tulen ikävöimään kun jatkan matkaa maailman toiselle puolelle.
Hannan kanssa olimme jo ajat sitten sopineet viettävämme joulun Balilla. Kummallista miten kesän lähestyessä pitäisi samalla päästä joulutunnelmaan. Trade Aidissakin joulukoristeet tulivat myyntiin. En tiedä kauanko menisi että tottuisin ajatukseen aurinkoisesta ja hyvin lämpimästä joulusta. Viime viikonloppuna sain vihdoin etsittyä sopivat lennot ja lennän nyt Australian kautta Balille. En ole Ausseissakaan vielä käynyt joten päätin pysähtyä Melbournessa ja Sydneyssä matkalla Indonesiaan. 10 päivässä ei millään ehdi nähdä koko Australiaa, mutta ainakin voin ottaa kuvan Sydneyn oopperatalosta. Balilla olen toiset puolitoista viikkoa, joulun yli rauhassa rentoutumassa rannalla ja jatkan sieltä matkaa Tokioon ja muualle Japaniin. Vietän näillä näkymin uuden vuoden Tokiossa, ystäväni Kayakon luona. Olen melkein kolme viikkoa Japanissa, joten yritän käydä Osakassa tai Kiotossa, vaikka Tokiossakin varmasti riittäisi nähtävää koko ajaksi. Tammikuun 18. minun pitäisi vihdoin päästä perille Kolumbiaan ja sen jälkeen aloittaa kaikki alusta.
Jossain tämän matkustelun lomassa toivon ehtiväni hakea Kolumbian viisumia, jotta pääsisin maahan helpommin ja säästyisin yhdeltä ylimääräiseltä alkuongelmalta. En vain tiedä koska saan tarvittavat paperit Kolumbiasta ja miten nopeasti mahdan saada passini takaisin Australiasta. Uudessa-Seelannissa ei yllättäen ole Kolumbian lähetystöä ja joudun lähettämään pasisni Australiaan. Tarvitisi vielä selvittää, mitä kaikkia liitteitä he haluaisivat viisumihakemukseen liitettävän ja erityisesti miten kauan mahtaa kestää että saan passini takaisin. En pääse pois Uudesta-Seelannista ilman passia, joten tarvitsee vähän miettiä miten myöhään passin voi vielä lähettää Ausseihin. En kuitenkaan haluaisi heittää hukkaan kaikkia lentojani vain sen takia, että saisin Kolumbian viisumin. Toisaalta tässä on vielä 2 kuukautta ennen kuin olen lähdössä yhtään mihinkään, joten ei syytä huoleen.
Vaikka en haluaisi lähteä Uudesta-Seelannista odotan kyllä innolla pääseväni näkemään monta uutta maata matkallani Kolumbiaan. Lisäksi Ausseissa ja Japanissa minun pitäisi nähdä kavereita joita en ole nähnyt moneen vuoteen. Tarvitsee vain nauttia paranevasta säästä ja ottaa kaikki irti viimeisistä kuukausista täällä. Iso osa kavereistani lähtee jo marraskuussa takaisin kotimaihinsa, tai ainakin reissaamaan pitkin Uutta-Seelantia, joten nyt vielä kun on mahdollisuus yritän nähdä heitä mahdollisimman paljon. Harmittavaa, että hostellikaverini ovat hajaantuneet pitkin maata, joten heidän tapaaminen on hieman haastavampaa kuin vaihtarikavereitteni näkeminen. Toivon, että kerkeisin vielä ennen lähtöä näkemään Zachin ja Freddyn... he ovat molemmat tällä hetkellä etelä saarella, enkä ole varma olenko menossa sinne enää takaisin. Gustavo ja Lisa ovat molemmat edelleen Aucklandissa, joten heitä sentään näkee toisinaan. Päivät vain tuntuvat kuluvan niin nopeasti ettei kaikkea millään ehdi tekemään.
Ensi sijaisena ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin tenteistä läpi pääsy, en ole hurjasti jaksanut lukukauden aikana panostaa kursseihin. Olen vähällä vaivalla keplotellut hyväksyttyjä arvosanoja esseistä ja harjoitustöistä, mutta tenteistä ei enää selviä opiskelematta. Onneksi kaikki tentit sattuvat eri viikoille ja kahteen olemme saaneet tenttikysymykset etukäteen. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä saada hyväksyttyä arvosanaa kaikista kursseista. Kurssiarvosanoilla ei edes ole niin väliä, sillä saan kaikista vain hyväksiluku merkinnän Suomessa. Riittää että saan haalittua tarpeeksi pisteitä päästäkseni läpi kaikista kursseista. Olen kuitenkin jo viime viikonlopusta alkaen tehnyt rästiin jääneitä harjoitustöitä ja vilkuillut kurssimateriaaleja. Toivon viiden vuoden opiskelukokemuksen auttavan edes vähän... enkä nyt ole kovin huolissani, tähänkin asti olen hyvin vähällä vaivalla saanut hyväksytysti tehtyä kaikki harjoitustyöt ja esseet täällä. Pitäisi vain nyt löytää kadonnut opiskelumotivaatio viimeisiksi viikoiksi.
Hannan kanssa olimme jo ajat sitten sopineet viettävämme joulun Balilla. Kummallista miten kesän lähestyessä pitäisi samalla päästä joulutunnelmaan. Trade Aidissakin joulukoristeet tulivat myyntiin. En tiedä kauanko menisi että tottuisin ajatukseen aurinkoisesta ja hyvin lämpimästä joulusta. Viime viikonloppuna sain vihdoin etsittyä sopivat lennot ja lennän nyt Australian kautta Balille. En ole Ausseissakaan vielä käynyt joten päätin pysähtyä Melbournessa ja Sydneyssä matkalla Indonesiaan. 10 päivässä ei millään ehdi nähdä koko Australiaa, mutta ainakin voin ottaa kuvan Sydneyn oopperatalosta. Balilla olen toiset puolitoista viikkoa, joulun yli rauhassa rentoutumassa rannalla ja jatkan sieltä matkaa Tokioon ja muualle Japaniin. Vietän näillä näkymin uuden vuoden Tokiossa, ystäväni Kayakon luona. Olen melkein kolme viikkoa Japanissa, joten yritän käydä Osakassa tai Kiotossa, vaikka Tokiossakin varmasti riittäisi nähtävää koko ajaksi. Tammikuun 18. minun pitäisi vihdoin päästä perille Kolumbiaan ja sen jälkeen aloittaa kaikki alusta.
Jossain tämän matkustelun lomassa toivon ehtiväni hakea Kolumbian viisumia, jotta pääsisin maahan helpommin ja säästyisin yhdeltä ylimääräiseltä alkuongelmalta. En vain tiedä koska saan tarvittavat paperit Kolumbiasta ja miten nopeasti mahdan saada passini takaisin Australiasta. Uudessa-Seelannissa ei yllättäen ole Kolumbian lähetystöä ja joudun lähettämään pasisni Australiaan. Tarvitisi vielä selvittää, mitä kaikkia liitteitä he haluaisivat viisumihakemukseen liitettävän ja erityisesti miten kauan mahtaa kestää että saan passini takaisin. En pääse pois Uudesta-Seelannista ilman passia, joten tarvitsee vähän miettiä miten myöhään passin voi vielä lähettää Ausseihin. En kuitenkaan haluaisi heittää hukkaan kaikkia lentojani vain sen takia, että saisin Kolumbian viisumin. Toisaalta tässä on vielä 2 kuukautta ennen kuin olen lähdössä yhtään mihinkään, joten ei syytä huoleen.
Vaikka en haluaisi lähteä Uudesta-Seelannista odotan kyllä innolla pääseväni näkemään monta uutta maata matkallani Kolumbiaan. Lisäksi Ausseissa ja Japanissa minun pitäisi nähdä kavereita joita en ole nähnyt moneen vuoteen. Tarvitsee vain nauttia paranevasta säästä ja ottaa kaikki irti viimeisistä kuukausista täällä. Iso osa kavereistani lähtee jo marraskuussa takaisin kotimaihinsa, tai ainakin reissaamaan pitkin Uutta-Seelantia, joten nyt vielä kun on mahdollisuus yritän nähdä heitä mahdollisimman paljon. Harmittavaa, että hostellikaverini ovat hajaantuneet pitkin maata, joten heidän tapaaminen on hieman haastavampaa kuin vaihtarikavereitteni näkeminen. Toivon, että kerkeisin vielä ennen lähtöä näkemään Zachin ja Freddyn... he ovat molemmat tällä hetkellä etelä saarella, enkä ole varma olenko menossa sinne enää takaisin. Gustavo ja Lisa ovat molemmat edelleen Aucklandissa, joten heitä sentään näkee toisinaan. Päivät vain tuntuvat kuluvan niin nopeasti ettei kaikkea millään ehdi tekemään.
Ensi sijaisena ongelmana tällä hetkellä on kuitenkin tenteistä läpi pääsy, en ole hurjasti jaksanut lukukauden aikana panostaa kursseihin. Olen vähällä vaivalla keplotellut hyväksyttyjä arvosanoja esseistä ja harjoitustöistä, mutta tenteistä ei enää selviä opiskelematta. Onneksi kaikki tentit sattuvat eri viikoille ja kahteen olemme saaneet tenttikysymykset etukäteen. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä saada hyväksyttyä arvosanaa kaikista kursseista. Kurssiarvosanoilla ei edes ole niin väliä, sillä saan kaikista vain hyväksiluku merkinnän Suomessa. Riittää että saan haalittua tarpeeksi pisteitä päästäkseni läpi kaikista kursseista. Olen kuitenkin jo viime viikonlopusta alkaen tehnyt rästiin jääneitä harjoitustöitä ja vilkuillut kurssimateriaaleja. Toivon viiden vuoden opiskelukokemuksen auttavan edes vähän... enkä nyt ole kovin huolissani, tähänkin asti olen hyvin vähällä vaivalla saanut hyväksytysti tehtyä kaikki harjoitustyöt ja esseet täällä. Pitäisi vain nyt löytää kadonnut opiskelumotivaatio viimeisiksi viikoiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti