etelän auringon alla

Kevään tulon alkaa jo huomaamaan. Erityisesti kun siirryimme kesäaikaan, aamusinkin on jo valoisaa ja jaksaa nousta helpommin ylös muhkuraisen sängyn pohjalta. Kummallista että selkäni ei ole vielä alkanut huutaa vääryydestä, vaikka nukun joka yö vanhalla runkopatjalla jossa osa jousista painaa mukavasti selkään. Olen opetellut nukkumaan poikittain välttääkseni pahimmat kuopat sängyssä.

Kesäajan alettua ja erityisesti nyt kun syyskuu vaihtui lokakuuksi huomaan miten nopeasti aika kuluu uudessa paikassa. Luentoja ei ole enää jäljellä montaa viikkoa ja Titta lentää tälle puolen maailmaa marraskuussa heti tenttieni päättymisen jälkeen. Odotan jo loman alkamista ja kesän tuloa. Jälleen kerran huomaan, miten laiskuudesta on vaikeaa päästä eroon. Olen jo muutaman viikonlopun yrittänyt saada tehtyä rästiin jääneitä harkkoja ja kahlattua läpi kurssimateriaaleja, jottei ennen tenttejä tarvitsisi viettää jokaista liikenevää tuntia lukien artikkeleita ja kirjoja. Yrityksestä huolimatta minulla on edelleen vino pino tekemättömiä ryhmätöitä, eivätkä ne juuri kauniina aurinkoisina päivinä jaksa motivoida. Tänäänkin aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kämppikseni Steffi suuntasi kavereineen piknikille läheiseen puistoon.

Kämppä alkaa olla päivisin todella lämmin, lisäksi kun ikkunasta katsoo sinistä taivasta ja kirkasta auringonpaistetta tuntuu sille, että ulkonakin on pakko olla hurjan lämmin. Paikalliset ovat jo kaivaneet shortsit, läpsyt ja muut kesävaatteet komeroiden perukoilta vaikka auringossakin lämpötila nousee hädin tuskin 15 asteeseen. Lisäksi Aucklandissa tuulee aina. Olen jo muutaman kerran erehtynyt vain vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tyytyväisenä lähtemään ulos aivan liian vähissä vaatteissa. En aina ymmärrä miten paikalliset tarkenevat kesävaatteissaan tällä kelillä. Toisaalta osa väestä käytti läpsyjä jo heinäkuussa kun tulin tänne. Itse näytän naparetkeilijälle kerrospukeutuessani aurinkoisinakin päivinä, sillä en todellakaan tarkene tuulisella säällä pelkässä t-paidassa, vaikka aurinko miten paistaisi. Voi myös olla etten edelleenkään osaa kuvitella lokakuun olevan lämmin ja aurinkoinen...

Toisaalta pitkistä vaatteista on myös hyötyä polttavassa auringossa. Täällä todellakin huomaa otsoniaukon merkityksen. Olen aamuisin ennen luennoille lähtöä käynyt lenkillä läheisessä puistossa. Aurinko ei ole edes korkeimmillaan, eivätkä aamulenkkini ole kovin pitkiä, mutta olen siitä huolimatta jo saanut näkyvät rusketusrajat juoksuvaatteistani. Iltaisin naama on tuntunut kumman aralle, jos on viettänyt vähääkään enemmän aikaa ulkona. Tarvitsisi varmaan ostaa kunnon aurinkorasvaa, ennen kuin palan.