kesäisiä kelejä

Eilen maanantaina täällä vietettiin Labour päivää. Ilmeisesti joku työntekijöiden juhlapäivä, jolloin iso osa liikkeistä oli kiinni ja koko Auckland tuntui paenneen kaupungin humusta jonnekin luonnon helmaan. Yleensä kadut ovat täynnä autoja ja ihmisiä on joka paikassa, erityisesti puistot ovat olleet täynnä ihmisiä kauniina päivinä, mutta tänä viikonloppuna koko kaupunki oli kumman autio. Istuin lauantaina puistossa lukemassa tentteihin. Tuntui sille, että olisin kokonaan unohtanut jonkun tärkeän tapahtuman, mistä kaikki muut olivat tietoisia. Puisto oli kauniista kelistä huolimatta melkein tyhjä ja sain rauhassa auringonpaisteessa löhöillä nurmikolla ja lukea monisteitani.

Eilen päätimme Mian kanssa nauttia kauniista säästä rannalla ja kävelimme Mission Baylle, reilusti keskustan ulkopuolelle. Koko kaupunki tuntui päättäneen tehdä saman, ranta oli täynnä leikkiviä lapsia ja eväitä syöviä perheitä. Vesi oli edelleen jääkylmää, mutta auringossa oli todella lämmin. +30 suojakertoimesta huolimatta paloin iloisesti, aurinko tosiaan kärventää täällä. En yhtään ihmettele että televisiossa muistutetaan aurinkorasvan tärkeydestä ja siitä ettei auringossa kannattaisi makoilla kohtuuttoman pitkiä aikoja.

Kesäisen sään pitäisi jatkua vielä muutaman päivän, mikä on tuhoisaa tenttiin lukuinnolleni. Toiseen tenttiin minun pitäisi vain lukea ohut kirja, mutta toiseen iso osa materiaalista on sähköisenä, eikä tietokonetta viitsisi raahata puistoon. Toisaalta tähänkään asti mikään säätila ei ole kestänyt päiväkausia, mäkinen maasto ja meri pitävät huolen, että sää täällä on hurjan vaihtelevaa. Olen varma, että loppuviikosta kaivelen taas paksumpaa hupparia kaapin perältä.