Koulu alkaa tämän kevään osalta olla pulkassa. Tänään pidin viimeisen ryhmäesityksen ja jäljellä on enää kaksi tenttiä ja muutama hassu luento. Minulla on selkeästi täällä ollut huono tuuri ryhmien suhteen, sillä kahdesta ryhmästäni ryhmäläinen jättäytyi pois juuri ennen esitystä. Viime viikolla paikallinen poika ilmoitti juuri ennen luennon alkua, ettei hän halua tehdä ryhmäesitystä kanssamme ja jouduimme muun ryhmän kanssa lyhyellä varoitusajalla improvisoimaan hänenkin osionsa esityksestä. Kuulemma tekemämme työ ei ollut kovin hyvä, meillä ei ollut tarpeeksi lähteitä ja ylipäätään hän ei ollut ollenkaan samaa mieltä siitä, mitä olimme esittämässä. Onneksi kaikki kuitenkin hoitui ja saimme esityksestä A- joka on arvosana asteikon parhaasta päästä. Tämän päiväisen ryhmäesityksen jäsen ilmoitti sentään eilen, ettei aio tulla tänään paikalle ja saimme puhuttua harjoitusryhmän pitäjän kanssa asiasta ennen esityksen alkua.
Ryhmäharkat ovat täällä olleet ainoita töitä joiden eteen olen edes vähän jaksanut nähdä vaivaa, sillä minusta on tuntunut vähän pahalta vain lusmuilla toisten tehdessä kaiken työn. Onneksi kaikki harkat ovat nyt takana, eikä minun tarvitse enää tällä lukukaudella takellella englanniksi yhdenkään luentosalin etuosassa. Olen yrittänyt harjoitella sanomisiani etukäteen ja olen mielestäni selvinnyt kaikista yllättävän hyvin. Olen jokaisella kurssillani joutunut pitämään suullisen esityksen. On ihan hyvä harjoitella niitäkin, mutta jos voisin vain palauttaa paperisen version vaikuttaisin varmasti älykkäämmälle kuin takellellessani sanoissani naama punaisena. Helpotuksekseni olen huomannut paikallistenkin jännittävän esityksiä vähintään yhtä paljon, vaikka he ovat varmasti joutuneet pitämään paljon enemmän esityksiä opintojensa aikana kuin minä.
Eilen palatessani kotiin pizzalta, Halyna oli parhaillaan esittelemässä huonettani mahdolliselle uudelle vuokralaiselle. En voi vieläkään uskoa, että olen jo lähdössä ja joku toinen on kohta muutamassa huoneeseeni. Ei siitä ole kovin pitkä aika kun muutin itse Zachin ja Gustavon avustamana kaikki vähät roinani tänne 13. kerrokseen. Kitisevää ja kulahtanutta patjaa minun ei kyllä tule ikävä, mutta jään varmasti kaipaamaan näköalaa kaupungin keskustaan. Ja kyllähän kämppiksiänikin tulee ikävä. Olin Steffin ja vaihtarikavereitteni kanssa ulkona viime viikonloppuna. Tarkoituksenamme oli pitää pienet illanistujaiset kavereiden kesken kämpillämme ja lähteä ehkä myöhemmin vielä keskustaan baareihin. Päädyimme kuitenkin omien illanistujaistemme jälkeen jatkamaan matkaa norjalaisten kavereitteni bileisiin, Steffin kaverit eivät kauaa viihtyneet pohjoismaalaisessa seurassa, mutta Steffi tuntui nauttivan kavereitteni seurasta ja pyysi että kutsuisin hänet toistekin mukaan kun lähdemme porukalla ulos. Ehkä olisikin ihan hyvä saada porukkaan muutama muukin tyttö minun ja Elenan lisäksi.
Nyt minulla on edessä muutama hyvin laiska viikko, pitäisi jaksaa vähän raottaa kurssikirjoja ja opiskella tentteihin, mutta kun on tottunut siihen että tenttiviikolla on 8 tenttiä ja täällä minulla on vain kaksi, en oikein usko että näännyn työtaakan alle. En valita, mukavaa välillä ottaa vähän rennommin ja nauttia elämästä.
Ryhmäharkat ovat täällä olleet ainoita töitä joiden eteen olen edes vähän jaksanut nähdä vaivaa, sillä minusta on tuntunut vähän pahalta vain lusmuilla toisten tehdessä kaiken työn. Onneksi kaikki harkat ovat nyt takana, eikä minun tarvitse enää tällä lukukaudella takellella englanniksi yhdenkään luentosalin etuosassa. Olen yrittänyt harjoitella sanomisiani etukäteen ja olen mielestäni selvinnyt kaikista yllättävän hyvin. Olen jokaisella kurssillani joutunut pitämään suullisen esityksen. On ihan hyvä harjoitella niitäkin, mutta jos voisin vain palauttaa paperisen version vaikuttaisin varmasti älykkäämmälle kuin takellellessani sanoissani naama punaisena. Helpotuksekseni olen huomannut paikallistenkin jännittävän esityksiä vähintään yhtä paljon, vaikka he ovat varmasti joutuneet pitämään paljon enemmän esityksiä opintojensa aikana kuin minä.
Eilen palatessani kotiin pizzalta, Halyna oli parhaillaan esittelemässä huonettani mahdolliselle uudelle vuokralaiselle. En voi vieläkään uskoa, että olen jo lähdössä ja joku toinen on kohta muutamassa huoneeseeni. Ei siitä ole kovin pitkä aika kun muutin itse Zachin ja Gustavon avustamana kaikki vähät roinani tänne 13. kerrokseen. Kitisevää ja kulahtanutta patjaa minun ei kyllä tule ikävä, mutta jään varmasti kaipaamaan näköalaa kaupungin keskustaan. Ja kyllähän kämppiksiänikin tulee ikävä. Olin Steffin ja vaihtarikavereitteni kanssa ulkona viime viikonloppuna. Tarkoituksenamme oli pitää pienet illanistujaiset kavereiden kesken kämpillämme ja lähteä ehkä myöhemmin vielä keskustaan baareihin. Päädyimme kuitenkin omien illanistujaistemme jälkeen jatkamaan matkaa norjalaisten kavereitteni bileisiin, Steffin kaverit eivät kauaa viihtyneet pohjoismaalaisessa seurassa, mutta Steffi tuntui nauttivan kavereitteni seurasta ja pyysi että kutsuisin hänet toistekin mukaan kun lähdemme porukalla ulos. Ehkä olisikin ihan hyvä saada porukkaan muutama muukin tyttö minun ja Elenan lisäksi.
Nyt minulla on edessä muutama hyvin laiska viikko, pitäisi jaksaa vähän raottaa kurssikirjoja ja opiskella tentteihin, mutta kun on tottunut siihen että tenttiviikolla on 8 tenttiä ja täällä minulla on vain kaksi, en oikein usko että näännyn työtaakan alle. En valita, mukavaa välillä ottaa vähän rennommin ja nauttia elämästä.
Kommentit
Lähetä kommentti