Kesälomalla
Titta saapui tänne sunnuntaina hieman reissussa rähjääntyneenä ja hikoillen, sillä sää oli jo sunnuntaina todella lämmin. Kaksi viimeistä päivää olen rehellisesti hikoillut helteessä, kesä tuntuu yhtäkkiä saapuneen tänne. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila on noussut ensimmäistä kertaa sitten tänne saapumisen reippaasti ylitse 20 asteen. (Täksi päiväksi on luvattu 23 astetta.)
Maanantaina oli viimeinen työpäiväni. Olen viihtynyt Trade Aidissa todella hyvin, vaikka olenkin ollut siellä vain vapaaehtoisena. Olisin mielelläni jatkanut siellä vielä pitempäänkin. Laitoin sunnuntaina viimeisen työpäivän kunniaksi omenakaurapaistosta, minkä seurauksena koko asunto tuoksui kanelille vielä maanantaiaamunankin. Onneksi tein kaksi uuni vuokaa, söimme toisen melkein tyhjiin jo sunnuntai-illalla. Tuntui haikealle sanoa hyvästit Marlenille, kun kahdelta lähdin viimeisen kerran töistä kohti kotia.
Tiistaina kävimme Titan kanssa Devonportissa, olin viimeksi käynyt siellä Mian kanssa heinä-elokuussa, jolloin sää oli jäätävän kylmä ja kostea. Tällä kertaa hiki valui pitkin selkää jo ennen kuin lähdimme edes nousemaan kukkuloille. Auringonpaisteessa Devonport näytti vielä upeammalle kuin edellisellä kerralla. Mukavaa päästä pakenemaan keskustan pilvenpiirtäjiä edes hetkeksi ja katsomaan niitä kahden eri sammuneen tulivuoren päältä. Lisäksi Devonport itsessään on hurjan kaunis vanhoine puisine taloineen ja pikku putiikkeineen.
Eilen valloitimme lisää sammuneita tulivuoria kiipeämällä Rangitotolle. Lauttamatka saarelle ei kestänyt kuin puolisen tuntia, mutta matka tuntui pitemmälle sillä jaoimme lautan suuren koululaisryhmän kanssa. Saman naperot jaksoivat juosta ympäri lauttaa myös paluumatkalla, kun itse istuimme helteen läkähdyttäminä hiljaa penkeillämme. Lähemmäs 250 metrin korkuinen sammunut tulivuori tuntui kumman korkealle paahtavassa helteessä, mutta vuoren huipulta avautuvat näkymät palkitsivat vaivan. Aucklandin keskustakin näytti yllättävän kauniille kaukaisuudessa. Alas tullessa poikkesimme rantaan ja huljuttelin kuumia jalkojani jäätävässä merivedessä. Vaikka sää täällä on jo todella lämmin vedet eivät ole vielä lämmenneet juuri ollenkaan. Ehkä kokeilen pulahtaa uimaan jossain missä ranta syvenee niin nopeasti ettei kahlatessa ehdi jäätyä.
Maanantaina oli viimeinen työpäiväni. Olen viihtynyt Trade Aidissa todella hyvin, vaikka olenkin ollut siellä vain vapaaehtoisena. Olisin mielelläni jatkanut siellä vielä pitempäänkin. Laitoin sunnuntaina viimeisen työpäivän kunniaksi omenakaurapaistosta, minkä seurauksena koko asunto tuoksui kanelille vielä maanantaiaamunankin. Onneksi tein kaksi uuni vuokaa, söimme toisen melkein tyhjiin jo sunnuntai-illalla. Tuntui haikealle sanoa hyvästit Marlenille, kun kahdelta lähdin viimeisen kerran töistä kohti kotia.
Tiistaina kävimme Titan kanssa Devonportissa, olin viimeksi käynyt siellä Mian kanssa heinä-elokuussa, jolloin sää oli jäätävän kylmä ja kostea. Tällä kertaa hiki valui pitkin selkää jo ennen kuin lähdimme edes nousemaan kukkuloille. Auringonpaisteessa Devonport näytti vielä upeammalle kuin edellisellä kerralla. Mukavaa päästä pakenemaan keskustan pilvenpiirtäjiä edes hetkeksi ja katsomaan niitä kahden eri sammuneen tulivuoren päältä. Lisäksi Devonport itsessään on hurjan kaunis vanhoine puisine taloineen ja pikku putiikkeineen.
Eilen valloitimme lisää sammuneita tulivuoria kiipeämällä Rangitotolle. Lauttamatka saarelle ei kestänyt kuin puolisen tuntia, mutta matka tuntui pitemmälle sillä jaoimme lautan suuren koululaisryhmän kanssa. Saman naperot jaksoivat juosta ympäri lauttaa myös paluumatkalla, kun itse istuimme helteen läkähdyttäminä hiljaa penkeillämme. Lähemmäs 250 metrin korkuinen sammunut tulivuori tuntui kumman korkealle paahtavassa helteessä, mutta vuoren huipulta avautuvat näkymät palkitsivat vaivan. Aucklandin keskustakin näytti yllättävän kauniille kaukaisuudessa. Alas tullessa poikkesimme rantaan ja huljuttelin kuumia jalkojani jäätävässä merivedessä. Vaikka sää täällä on jo todella lämmin vedet eivät ole vielä lämmenneet juuri ollenkaan. Ehkä kokeilen pulahtaa uimaan jossain missä ranta syvenee niin nopeasti ettei kahlatessa ehdi jäätyä.
Kommentit
Lähetä kommentti