loma alkaa
Viimenen tentti on nyt ohitse ja loma voi alkaa. Odotan jo pääseväni Ausseihin, Balille ja Japaniin, matkailu on aina hauskaa. En kuitenkaan voi uskoa, että minulla on enää kuukausi jäljellä Uudessa-Seelannissa. En ymmärrä miten aika on voinut kulua näin nopeasti, huomenna olen ollut täällä päivälleen neljä kuukautta ja tuntuu sille, että vasta vähän aikaa sitten istuin lähes kaksi päivää lentokoneessa matkalla tänne.
Ei käy kateeksi kaikkia kavereitani, jotka ovat palaamassa takaisin Euroopan talveen, jouluksi pimeään kotiin. Päivät senkun pitenevät, en ole muutamaan viimeiseen viikkoon pitänyt pitkiä housuja, sillä ilmat ovat olleet niin lämpimät, että olen halunnut nauttia kesäisistä keleistä sandaaleissa ja kesävaatteissa.
Toisaalta haikailen jo reissun päälle. Titta tulee tänne sunnuntaina ja ensi viikon lauantaina lähdemme reissaamaan pitkin Pohjois Saarta. Olemme pari viikkoa reissun päällä, minkä jälkeen minulla on vielä viimeinen viikko Aucklandissa, ennen kuin jätän Uuden-Seelannin taakse. Vaikka kaipaankin kavereitani Suomesta ja toivon, että Titta olisi täällä jo, samalla hänen saapumisensa merkitsee lopun alkua. Olen koko viimeisen viikon hyvästellyt ystäviäni täällä, tuntuu hurjan haikealle sanoa näkemiin kaikille täällä tapaamilleni ihmisille, sillä vanhasta kokemuksesta tiedän, etten luultavasti näe suurinta osaa heistä enää koskaan. Toivon toki, että näen parhaimmat ystäväni mahdollisimman pian uudelleen, mutta olen itse maailmalla ainakin ensi kesään asti...
Jotenkin tällä hetkellä tuntuu ikävälle ajatus siitä, että aloitan kohta kaiken uudelleen alusta Kolumbiassa. On hauskaa päästä näkemään uusi maa ja miten kaikki siellä toimii, mutten odota mitenkään erityisesti uusiin ihmisiin tutustumista, uuden asunnon etsimistä ja uuteen kulttuuriin sopeutumista. Juuri kun aloin löytää porukan jossa viihdyin, melkein kaikki ovat jo matkalla kotiin. Auckland on tuntunut jo pidemmän aikaa kotikaupungille ja muutenkin kaikki on sujunut hurjan hyvin. Lähtemisestä tulee todella haikeaa. Tiedän jo nyt, että haluan palata tänne takaisin.
Ei käy kateeksi kaikkia kavereitani, jotka ovat palaamassa takaisin Euroopan talveen, jouluksi pimeään kotiin. Päivät senkun pitenevät, en ole muutamaan viimeiseen viikkoon pitänyt pitkiä housuja, sillä ilmat ovat olleet niin lämpimät, että olen halunnut nauttia kesäisistä keleistä sandaaleissa ja kesävaatteissa.
Toisaalta haikailen jo reissun päälle. Titta tulee tänne sunnuntaina ja ensi viikon lauantaina lähdemme reissaamaan pitkin Pohjois Saarta. Olemme pari viikkoa reissun päällä, minkä jälkeen minulla on vielä viimeinen viikko Aucklandissa, ennen kuin jätän Uuden-Seelannin taakse. Vaikka kaipaankin kavereitani Suomesta ja toivon, että Titta olisi täällä jo, samalla hänen saapumisensa merkitsee lopun alkua. Olen koko viimeisen viikon hyvästellyt ystäviäni täällä, tuntuu hurjan haikealle sanoa näkemiin kaikille täällä tapaamilleni ihmisille, sillä vanhasta kokemuksesta tiedän, etten luultavasti näe suurinta osaa heistä enää koskaan. Toivon toki, että näen parhaimmat ystäväni mahdollisimman pian uudelleen, mutta olen itse maailmalla ainakin ensi kesään asti...
Jotenkin tällä hetkellä tuntuu ikävälle ajatus siitä, että aloitan kohta kaiken uudelleen alusta Kolumbiassa. On hauskaa päästä näkemään uusi maa ja miten kaikki siellä toimii, mutten odota mitenkään erityisesti uusiin ihmisiin tutustumista, uuden asunnon etsimistä ja uuteen kulttuuriin sopeutumista. Juuri kun aloin löytää porukan jossa viihdyin, melkein kaikki ovat jo matkalla kotiin. Auckland on tuntunut jo pidemmän aikaa kotikaupungille ja muutenkin kaikki on sujunut hurjan hyvin. Lähtemisestä tulee todella haikeaa. Tiedän jo nyt, että haluan palata tänne takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti