Rotorualta Taupolle
Rotoruan tuoksukas kaupunki jäi taakse keskiviikkona kun suuntasimme kohti Taupoa, Uuden-Seelannin suurinta järveä, kalastus mekkaa ja Waikaton, maan pisimmän joen alkua. Taupo itsessään on sangen pieni kaupunki, jossa tekemistä riittää lähinnä vesiurheilusta, kalastuksesta tai extreme lajeista innostuneille.
Ensimmäisenä iltana ajelimme autolla lähes autiolle rannalle ihailemaan järven hiljaista liplatusta ja kauniita maisemia. Hostellin laada dvd kokoelma piti molemmat iltamme Taupolla kiireisinä, kun katselimme pari leffaa kumpanakin iltana. (Aucklandista mukaan pakatun karkkikassin uumenista oli hyvä kaivella leffakarkkeja.)
Torstaina Titan lähdettyä laskuvarjohyppäämään kävelin itse Taupon rantaa kaikessa rauhassa ja kirjoittelin postikortteja ja luin kirjaa. Vaikka reissu on mennyt todella hyvin, on mukavaa saada aina silloin tällöin viettää hetki yksin. Erityisesti järven rannalla, missä ei ollut edes paljon muita kävelijöitä oli hyvä unohtua omien ajatustensa pariin. Kolumbian yliopiston kanssa on ollut muutamia ongelmia, lähinnä he unohtivat lähettää kaikki viisumia varten tarvitsemani paperit, joten joudun saapumaan maahan ilman viisumia. En ole onnistunut kirjautumaan kouluun internetissä, sillä kirjautumissivusto ei anna minulle oikeita vaihtoehtoja. Kv toimistokaan ei tiennyt mitä tehdä, toivon saavani vastauksen mahdollisimman nopeasti, sillä ilmeisesti minun pitäisi kirjautua kouluun tämän kuun loppuun mennessä. Mutta eiköhän tämä tästä. Yritän vain keskittyä nauttimaan Uuden-Seelannin luonnosta ja kauniista maisemista.
Ennen kuin jatkoimme matkaa Taupolta kohti Tongariron kansallispuistoa kävelimme ihailemaan kahta eri koskea Waikato joen alkupäässä. Tarkoituksenamme ei ollut tehdä mitään suurempaa retkeä, mutta jotenkin arvoin matkan ja oman nopeutemme väärin ja teimme lähes viiden tunnin patikointi retken. Maisemat olivat kyllä vaivan arvoisia, sillä joen vesi oli kauniin turkoosin väristä ja koskipaikoissa vaalean sinistä. Onnistuimme vielä saapumaan polun päättävään koskeen juuri kun siitä juoksutettiin vettä, vaikka meinasimme monesti jo kääntyä takaisin sillä tuntui ettei polku koskaan päättyisi.
Takaisin tulomatkalla eksyimme ja jouduimme etsimään oikeaa tietä takasin autollemme pienen hetken. Kun vihdoin hikisinä ja pölyisinä onnistuimme löytämään automme päätimme nopeasti käydä syömässä ja kaupassa ja suunnata rannalle jossa kävimme ensimmäisenä iltana. Emme vain olleet ajatelleet että voimakas tuuli sekoittaisi järven veden niin ettei se enää ollutkaan mukavan lämmintä vaan lähinnä virkistävän viileää. Toisaalta monen tunnin kävelyn jälkeen oli nautinto päästä pulahtamaan kylmään järviveteen ja saada huuhdeltua pölyn, hien ja aurinkorasvan sekoitus iholta.
Uinti retken jälkeen matka jatkui kohti Tongariron kansallispuistoa, Taru sormusten herrasta elokuvien Mordoria :) Huomenna olisi tarkoitus rehkiä hieman lisää ja vaeltaa lähes koko päivä vuorilla. Toivon mukaan sää on huomennakin hyvä ja kunto riittää polun loppuun asti. Hostelli onneksi järjestää kuljetuksen polun alkuun ja tulee 8 tunnin jälkeen hakemaan meidän polun toisesta päästä takaisin hostellille.
Ensimmäisenä iltana ajelimme autolla lähes autiolle rannalle ihailemaan järven hiljaista liplatusta ja kauniita maisemia. Hostellin laada dvd kokoelma piti molemmat iltamme Taupolla kiireisinä, kun katselimme pari leffaa kumpanakin iltana. (Aucklandista mukaan pakatun karkkikassin uumenista oli hyvä kaivella leffakarkkeja.)
Torstaina Titan lähdettyä laskuvarjohyppäämään kävelin itse Taupon rantaa kaikessa rauhassa ja kirjoittelin postikortteja ja luin kirjaa. Vaikka reissu on mennyt todella hyvin, on mukavaa saada aina silloin tällöin viettää hetki yksin. Erityisesti järven rannalla, missä ei ollut edes paljon muita kävelijöitä oli hyvä unohtua omien ajatustensa pariin. Kolumbian yliopiston kanssa on ollut muutamia ongelmia, lähinnä he unohtivat lähettää kaikki viisumia varten tarvitsemani paperit, joten joudun saapumaan maahan ilman viisumia. En ole onnistunut kirjautumaan kouluun internetissä, sillä kirjautumissivusto ei anna minulle oikeita vaihtoehtoja. Kv toimistokaan ei tiennyt mitä tehdä, toivon saavani vastauksen mahdollisimman nopeasti, sillä ilmeisesti minun pitäisi kirjautua kouluun tämän kuun loppuun mennessä. Mutta eiköhän tämä tästä. Yritän vain keskittyä nauttimaan Uuden-Seelannin luonnosta ja kauniista maisemista.
Ennen kuin jatkoimme matkaa Taupolta kohti Tongariron kansallispuistoa kävelimme ihailemaan kahta eri koskea Waikato joen alkupäässä. Tarkoituksenamme ei ollut tehdä mitään suurempaa retkeä, mutta jotenkin arvoin matkan ja oman nopeutemme väärin ja teimme lähes viiden tunnin patikointi retken. Maisemat olivat kyllä vaivan arvoisia, sillä joen vesi oli kauniin turkoosin väristä ja koskipaikoissa vaalean sinistä. Onnistuimme vielä saapumaan polun päättävään koskeen juuri kun siitä juoksutettiin vettä, vaikka meinasimme monesti jo kääntyä takaisin sillä tuntui ettei polku koskaan päättyisi.
Takaisin tulomatkalla eksyimme ja jouduimme etsimään oikeaa tietä takasin autollemme pienen hetken. Kun vihdoin hikisinä ja pölyisinä onnistuimme löytämään automme päätimme nopeasti käydä syömässä ja kaupassa ja suunnata rannalle jossa kävimme ensimmäisenä iltana. Emme vain olleet ajatelleet että voimakas tuuli sekoittaisi järven veden niin ettei se enää ollutkaan mukavan lämmintä vaan lähinnä virkistävän viileää. Toisaalta monen tunnin kävelyn jälkeen oli nautinto päästä pulahtamaan kylmään järviveteen ja saada huuhdeltua pölyn, hien ja aurinkorasvan sekoitus iholta.
Uinti retken jälkeen matka jatkui kohti Tongariron kansallispuistoa, Taru sormusten herrasta elokuvien Mordoria :) Huomenna olisi tarkoitus rehkiä hieman lisää ja vaeltaa lähes koko päivä vuorilla. Toivon mukaan sää on huomennakin hyvä ja kunto riittää polun loppuun asti. Hostelli onneksi järjestää kuljetuksen polun alkuun ja tulee 8 tunnin jälkeen hakemaan meidän polun toisesta päästä takaisin hostellille.
Kommentit
Lähetä kommentti