Australia
Hetken aikaa onkin mennyt viimeisstä kirjoituksesta. Olin vähän huolissani, saisinko kaikki tavarani lentokoneesen, mutta lentokenttävirkailija vain tyynesti laittoi rinkkaani oranssin lapun paivavan tavaran merkiksi. Eipä ihme jos rinkka tuntui painavan. Lentokoneen noustessa katselin kyyneleet silmissä viimeisen kerran taakse jäävää Uutta-Seelantia, vaikka olinkin kovasti odottanut pääseväni jatkamaan matkaa oli siitä huolimatta todella haikeaa jättää taakse maa jossa olin viihtynyt niin hyvin.
Gemma oli vastassa lentokentällä ja ajoi minut vanhempiensa luokse maaseudulle. Jotenkin olin ajatellut hänen asuvan aivan Melbournen lähellä, mutta ajomatkaa oli lähemmäs kaksi tuntia. Kymmenen vuoden kuivuuden jälkeen tänä vuonna oli satanut useamman vuoden edestä ja kaikki vesistöt tulvivat. Tämän lisäksi aluetta vaivasi sirkka ongelma, joka puolella oli lentäviä ruskeita sirkkoja, jotka kuulemma syövät sadon. Kunnon maaseutu elämys kaupunkilaistytölle.
Nautin suunnattomasti maaseudun hiljaisuudesta, takapihalla laidunsi lampaita ja lammaskoirat haukkuivat aina jonkun ajaessa pihaan. Pimeän laskeuduttua ulkona ei tahtonut nähdä mitään, sillä lähistöllä ei ollut ainoatakaan katuvaloa. Gemma vie minua moniin turistikohteisiin. En olisi yksinäni nähnyt Melbournea enempää. Nyt olin jokiajelulla maailman vanhimmalla edelleen toimivalla höyryratasaluksella, näin wallabien (pienen kengurun tapaisen pussieläimen) kengurun ja koalan. Gemma ajoi minut maanantaina Melbournen lähelle ja olimme yötä hänen kaverinsa luona. Näin minulle jäi koko tiistai aikaa seikkailla Melbournessa, lähes 30 asteen helteessä.
Tulin Canberraan yöbussilla joka saapui perille aamu neljän maissa. Olin kävellyt jalkani puhki tiistaina pitkin Melbournen jokirantaa, onneksi olin viettänyt päivän kuumimmat tunnit ilmastoidussa kiertoajelubussissa, sillä myöhään iltapäivälläkin aurinko korvensi ikävästi. Bussi Melbournesta Canberraan, Australian pääkaupunkiin, ei ollut aivan täynnä ja sain kaksi penkkiä itselleni. Onnistuin torkkumaan osan matkasta, mutta eihän bussin istuimissa kovin mukavasti nuku. Hostellilla pääsin onneksi suoraan huoneeseeni ja nukuin keskipäivään asti.
Kiersin Canberraa tänään niin paljon kuin jaksoin. Lonely Planet matkaoppaassa oli mukavan näköinen reilun 10 km kävelylenkki kaupungin keskustasta parlamentti rakennuksille ja taikaisin. Kävelin hikisenä parlamenttiin ja saavuin sinne juuri parahiksi opastetulle kierrokselle. Uusi parlamenttirakennus oli valmistunut joskus 1980 luvun loppupuolella, kiersin ensin sen ja sen jälkeen vielä päästäkseni hellettä pakoon vanhankin parlamenttirakennuksen. Alan pikkuhiljaa ymmärtää brittiläistyylistä kaksikamarista järjestelmää, sillä täälläkin kuten Wellingtonissa opas selitti pitkät tovit miten parlamentti toimii.
Huomenna yritän käydä kansallismuseossa ja kierrellä vähän keskustaa ja jollain yhme konstilla pakata kaikki tavarani uudelleen kahteen rinkkaan jotta voin helposti kantaa ne Sydneyssä bussiasemalta hostellille. Totuuden nimissä 30 kilon kantaminen ei ole helppoa, mutta ainakin se on hieman helpompaa jos kaikki tavarat ovat kahdessa rinkassa useampien pikkupussukoiden sijaan.
Kaikin puolin Australia vaikuttaa mukavalle, kaikki paikalliset ovat vaikuttaneet ystävällisille, vaikkakin toisinaan on ollut hieman hankalaa ymmärtää aussiaksenttia. Olen harjaantunut kuuntelemaan kiivien ajoittain epäselvää puhetyyliä, mutta se ei selvästikään auta ymmärtämään ausseja.
Gemman luona ei ollut internetyhteyttä, sillä rankka sade oli vahingoittanut yhteyttä, joten en päässyt lukemaan sähkäpostejani moneen päivään. Olin saanut Kolumbiasta 3 päivän varoitusajalla sähköpostin jossa neuvottiin miten pääsisin kirjautumaan yliopistoon... no enhän tietenkään ollut lukenut sähköpostiani juuri noina päivinä, joten olen nyt auttamatta myöhässä. Vähän lisää harmaita hiuksia kv-kordinaattorille, sillä en todellakaan ota vastuulleni hänen hidasta vastaustaan. Ensin yliopisto unohti lähettää hyväksymiskirjeeni ja muut viisumihakemukseen tarvittavat paperit, joten en voinut hakea viisumia. Kouluun piti kirjautua internetissä, mutta koska valikot eivät antaneet oikeita vaihtoehtoja en voinut tehdä sitä, ja kysyin kv-kordinaattorilta neuvoa kaksi viikkoa sitten. Hänen vastauksensa viipyi niin kauan etten ehtinyt kirjautua määräajan puittessa. Toivottavasti asiat hoituvat paikanpäällä hieman helpommin kuin näin sähköpostin välityksellä. Olen päättänyt olla välittämättä asioista jolle en itse voi mitään. Katsotaan onko minulla opiskelupaikkaa kun pääsen Kolumbiaan.
Gemma oli vastassa lentokentällä ja ajoi minut vanhempiensa luokse maaseudulle. Jotenkin olin ajatellut hänen asuvan aivan Melbournen lähellä, mutta ajomatkaa oli lähemmäs kaksi tuntia. Kymmenen vuoden kuivuuden jälkeen tänä vuonna oli satanut useamman vuoden edestä ja kaikki vesistöt tulvivat. Tämän lisäksi aluetta vaivasi sirkka ongelma, joka puolella oli lentäviä ruskeita sirkkoja, jotka kuulemma syövät sadon. Kunnon maaseutu elämys kaupunkilaistytölle.
Nautin suunnattomasti maaseudun hiljaisuudesta, takapihalla laidunsi lampaita ja lammaskoirat haukkuivat aina jonkun ajaessa pihaan. Pimeän laskeuduttua ulkona ei tahtonut nähdä mitään, sillä lähistöllä ei ollut ainoatakaan katuvaloa. Gemma vie minua moniin turistikohteisiin. En olisi yksinäni nähnyt Melbournea enempää. Nyt olin jokiajelulla maailman vanhimmalla edelleen toimivalla höyryratasaluksella, näin wallabien (pienen kengurun tapaisen pussieläimen) kengurun ja koalan. Gemma ajoi minut maanantaina Melbournen lähelle ja olimme yötä hänen kaverinsa luona. Näin minulle jäi koko tiistai aikaa seikkailla Melbournessa, lähes 30 asteen helteessä.
Tulin Canberraan yöbussilla joka saapui perille aamu neljän maissa. Olin kävellyt jalkani puhki tiistaina pitkin Melbournen jokirantaa, onneksi olin viettänyt päivän kuumimmat tunnit ilmastoidussa kiertoajelubussissa, sillä myöhään iltapäivälläkin aurinko korvensi ikävästi. Bussi Melbournesta Canberraan, Australian pääkaupunkiin, ei ollut aivan täynnä ja sain kaksi penkkiä itselleni. Onnistuin torkkumaan osan matkasta, mutta eihän bussin istuimissa kovin mukavasti nuku. Hostellilla pääsin onneksi suoraan huoneeseeni ja nukuin keskipäivään asti.
Kiersin Canberraa tänään niin paljon kuin jaksoin. Lonely Planet matkaoppaassa oli mukavan näköinen reilun 10 km kävelylenkki kaupungin keskustasta parlamentti rakennuksille ja taikaisin. Kävelin hikisenä parlamenttiin ja saavuin sinne juuri parahiksi opastetulle kierrokselle. Uusi parlamenttirakennus oli valmistunut joskus 1980 luvun loppupuolella, kiersin ensin sen ja sen jälkeen vielä päästäkseni hellettä pakoon vanhankin parlamenttirakennuksen. Alan pikkuhiljaa ymmärtää brittiläistyylistä kaksikamarista järjestelmää, sillä täälläkin kuten Wellingtonissa opas selitti pitkät tovit miten parlamentti toimii.
Huomenna yritän käydä kansallismuseossa ja kierrellä vähän keskustaa ja jollain yhme konstilla pakata kaikki tavarani uudelleen kahteen rinkkaan jotta voin helposti kantaa ne Sydneyssä bussiasemalta hostellille. Totuuden nimissä 30 kilon kantaminen ei ole helppoa, mutta ainakin se on hieman helpompaa jos kaikki tavarat ovat kahdessa rinkassa useampien pikkupussukoiden sijaan.
Kaikin puolin Australia vaikuttaa mukavalle, kaikki paikalliset ovat vaikuttaneet ystävällisille, vaikkakin toisinaan on ollut hieman hankalaa ymmärtää aussiaksenttia. Olen harjaantunut kuuntelemaan kiivien ajoittain epäselvää puhetyyliä, mutta se ei selvästikään auta ymmärtämään ausseja.
Gemman luona ei ollut internetyhteyttä, sillä rankka sade oli vahingoittanut yhteyttä, joten en päässyt lukemaan sähkäpostejani moneen päivään. Olin saanut Kolumbiasta 3 päivän varoitusajalla sähköpostin jossa neuvottiin miten pääsisin kirjautumaan yliopistoon... no enhän tietenkään ollut lukenut sähköpostiani juuri noina päivinä, joten olen nyt auttamatta myöhässä. Vähän lisää harmaita hiuksia kv-kordinaattorille, sillä en todellakaan ota vastuulleni hänen hidasta vastaustaan. Ensin yliopisto unohti lähettää hyväksymiskirjeeni ja muut viisumihakemukseen tarvittavat paperit, joten en voinut hakea viisumia. Kouluun piti kirjautua internetissä, mutta koska valikot eivät antaneet oikeita vaihtoehtoja en voinut tehdä sitä, ja kysyin kv-kordinaattorilta neuvoa kaksi viikkoa sitten. Hänen vastauksensa viipyi niin kauan etten ehtinyt kirjautua määräajan puittessa. Toivottavasti asiat hoituvat paikanpäällä hieman helpommin kuin näin sähköpostin välityksellä. Olen päättänyt olla välittämättä asioista jolle en itse voi mitään. Katsotaan onko minulla opiskelupaikkaa kun pääsen Kolumbiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti