Bali

Kuumaa ja kosteaa oli ensimmäinen ajatukseni kun kävelin ulos Denpasarin lentokentältä. Olin lähtenyt Sydneystä huppari päällä ja vaikka ilma olikin Australiassa ollut lämmin, ei se ollut mitään verrattuna hikiseen ilmaan joka löi vastaan lentokentän ulkopuolella.

Onneksi sentään hotellin kuljettaja oli vastassa. Mutkainen lähes kolmen tunnin ajomatka pimeillä, kapeilla ja mutkaisilla teillä oli mahtava loman aloitus. Kulkukoiria juoksenteli ajovalojen edessä ja tuntui sille, ettei liikenteen suunnalla ollut suurtakaan väliä. Autot tuntuivat soljuvasti käyttävän sekä oikeaa että vasenta kaistaa, mopoja ja skoottereita oli riittämiin. Ajomatka oli mielenkiintoinen, yritin parhaani mukaan hurjan väsyneenä jutella kuljettajan kanssa. Hänen englantinsa jätti paljon arvailun varaan, mutta jotenkin aika kuitenkin kului. Saavuin rättiväsyneenä hotellille ja kaaduin melkein suoraan huoneeseen astuttuani sängylle nukkumaan. Sen verran jaksoin vilkuilla ympärilleni, että huomasin suihkun muistuttavan vesiputousta, mukava yksityiskohta muuten yksinkertaisesti kalustetussa huoneessa.

Hanna saapui seuraavana päivänä, myöhään iltapäivällä. Emme oikeastaan tehneet muuta kuin kävelleet keskustaan syömään. On upeaa olla pitkästä aikaa maassa jossa voi päivittäin käydä ravintolassa syömässä. Olen niin tottunut laittamaan purkkipapuja hostellien keittiöissä, että ravintolassa istuminen tuntuu taivaalliselle. Lisäksi ruuat ovat niin halpoja, että listalta voi tilata lähes mitä hyvänsä. Olen tähän asti aloittanut jokaisen ravintolassa syömäni ateriani tuorepuristetulla mehulla. Tätä saattaa tulla ikävä.

Tunnelma täällä on leppoisa. Lovina ei ole kovin suosittu turistikohde, joten olemme saaneet melko rauhassa nauttia ravintolaillallisista ja kävelyistä pienessä keskustassa. Tosin myyjät tulevat innokkaasti kaupittelemaan huivejaan ja korujaan meille vähille turisteille. Uskoisin viihtyväni Balilla pidempäänkin. Ruoka on hyvää ja halpaa, ilma tosin on ollut hurjan kuuma, mutta kaikkeen sopeutuu. Ensimmäiset päivät ovat kyllä menneet hiessä kylpiessä. Tuntuu sille että on jatkuvasti liman peitossa kuin olisi jokin sammakkoeläin. Aurinkorasva ja kostea ilma muodostavat ihon pinnalle mukavan liukkaan kerroksen johon hiki tuo miellyttävän lisänsä. Siitä huolimatta vietän mieluummin viikon täällä kuin Turun kirpeässä pakkassäässä.

Aattoaamuna heräsimme jo puoli kuuden aikaan, jotta pääsisimme katsomaan delfiinejä. Ikävä kyllä syklooni on karkoittanut kalat rantavedestä eivätkä delfiinitkään viihdy kalattomilla rannoilla. Kiertelimme pikku paatilla lähes puolitoista tuntia näkemättä muuta kuin muutaman lentokalan (ainakin omat vastaheränneet silmäni pitivät niitä lentokaloina). Kävimme lisäksi ostoksilla, mikä ei lupaa hyvää täältä lähdettäessä. Jo nyt rinkkani saumat tuntuvat soivan, sillä minun oli pakko pakata kaksi tuliaisiksi ostamaani viinipulloa isoon rinkkaani ja nyt kaikkialla lojuu tavaraa joka ei kunnolla mahdu mihinkään. En silti voinut vastustaa kiusausta ostaa muutamaa kaunista ja värikästä huivia, Suomesta on niin vaikeaa löytää mitään värikästä joten kaikki mahdollisuudet jotka vain saan on syytä käyttää hyväksi. Lisäksi ostin kaksi uutta kesähametta joita voin toivottavasti käyttää myös Kolumbian helteissä, ja sitä ennen minulla on vielä aikaa pitää niitä Balin auringon alla.

Pidän Balista kovin, paikalliset eivät puhu kovin hyvää englantia, mutta yrittävät aina parhaansa mukaan olla kuitenkin avuliaita eksyneille turisteille. Eipä sillä että olisimme täällä voineet eksyä, hotellilta vie suora tie keskustaan joka on ehkä kaksi kolme katua laaja. Lovinan jälkeen suuntasimme Candidasaan, vielä hieman pienempään kaupunkiin. Olemme täällä jatkaneet löhölomaa auringon alla. Huomenna yritämme vähän katsella kulttuurinähtävyyksia Ubunissa ja ylihuomenna onkin jo lähtö hotellilta lentokentälle ja sieltä edelleen Japaniin.