Sydney
Saavuin Sydney'in seikkailtuani Canberrassa muutaman päivän. Ensi vaikutelma kaupungista oli mukava, täällä on ollut aika pilvistä joten aurinko ei ole polttanut ihoa karrelle ja on jaksanut hyvin kierrellä kaupunkia kun ilma ei ole ollut polttavan kuuma. Pidän Sydneystä, sillä kaupunki on hauska sekoitus uutta ja vanhaa, isoja puistoja ja meren rantaa. Ensimmäisenä päivänä kävelin tietysti katsaastmaan kaupungin maamerkin opperatalon. Tiesin, että siellä esitettiin pähkinänsärkijä balettia jouluun asti ja kävin toivorikkaana lippuluukulla kysymässä peruutuspaikkoja, niitä ei valitettavasti ollut. Sen sijaan ystävällinen rouva neuvoi, että päivittäin esitykseen myydään kymmenen seisomapaikkalippua. Ihmiset kuullemma jonottavat niitä jo ennen lippuluukkujen avaamista, joten kannattaa olla aikaisin paikalla.
Kiersin loppupäivän kaupunkia ristiin rastiin ja pidin siitä hetki hetkellä enemmän. Illalla kun kävelin takaisin keskustan halki, pysähdyin ihailemaan kirkon seinään heijastettua valoshowta, ihmettelin jo kaukaa, miten niin paljon ihmisiä seisoi kirkon pihalla, kunnes kuulin musiikin ja näin valot. Ilman jalustaa esityksestä oli todella vaikeaa saada kunnon kuvia, sillä käteni eivät tosiaankaan ole niin vakaat että voisin pitää kameraa aivan paikoillaan useita sekunteja.
Seuraavana aamuna raahauduin ylös aivan liian aikaisin, olin rättiväsynyt mutta toivoin saavani lipun illan esitykseen ja siksi kävelin oopperatalolle jo ennen kahdeksaa. Olin toinen jonossa ja iloisena sain ostettua itselleni lipun balettiin. Jatkoin tämän jälkeen kaupungin tutkimista, kävelin sataman ylittävän sillan ylitse ja ihailin sielt aukeavaa näköalaa yli Sydneyn oppeeratalon. Kävelin lähes jalkani puhki ja palasin hostellille lepäämään loppupäiväksi jotta jaksaisin seistä kaksi tuntia lähes paikoillaan. Esitys oli upea, en ole ehkä koskaan nähnyt niin kaunista lavastusta ja puvustusta. Tanssijatkin olivat paljon parempia, kuin Aucklandissa näkemässäni Pähkinänsärkijässä. Vaikka jouduin seisomaan paikallani parisen tuntia nautin esityksestä suunnattomasti, lisäksi seisomapaikat olivat toedella hyvät, uskoisin nähneeni paljon paremmin kuin monet täysihintaisen lipun ostaneista. Seisoimme parven keskivaiheilla, mutta näin hyvin koko lavan. Palasin kotiin pähkinänsärkijän musiikit päässäni soiden.
Eilen nukuin pitkästä aikaa lähes 11 asti ja vietin loppupäivän kierrellen kaupunkia, kävin opastetulla kävelykierroksella joka vei lähes samoihin paikkoihin joissa olin jo itsekin ollut. Oli kuitenkin mukavaa kun joku esitteli nähtävyyksiä ja kertoi hauskoja juttuja.
Jäljellä on vielä yksi kokonainen päivä Sydneyssä ja sen jälkeen suuntaan Balille. Kolumbiankin ongelmat tuntuvat ratkenneen kv. kordinaattori oli vihdoin todennut minun olevan toivoton tapaus ja hän oli itse kirjannut minut opiskelijaksi EAFITin yliopistoon. Nyt ei tarvitse murehtia sitäkään, opiskelupaikka Kolubiassa odottaa kuukauden päästä. Kummasti koti-ikäväkin on unohtunut kaikkia uusia paikkoja kierrellessä, odotan jo Balin rantoja ja Tokion vilinää.
Kiersin loppupäivän kaupunkia ristiin rastiin ja pidin siitä hetki hetkellä enemmän. Illalla kun kävelin takaisin keskustan halki, pysähdyin ihailemaan kirkon seinään heijastettua valoshowta, ihmettelin jo kaukaa, miten niin paljon ihmisiä seisoi kirkon pihalla, kunnes kuulin musiikin ja näin valot. Ilman jalustaa esityksestä oli todella vaikeaa saada kunnon kuvia, sillä käteni eivät tosiaankaan ole niin vakaat että voisin pitää kameraa aivan paikoillaan useita sekunteja.
Seuraavana aamuna raahauduin ylös aivan liian aikaisin, olin rättiväsynyt mutta toivoin saavani lipun illan esitykseen ja siksi kävelin oopperatalolle jo ennen kahdeksaa. Olin toinen jonossa ja iloisena sain ostettua itselleni lipun balettiin. Jatkoin tämän jälkeen kaupungin tutkimista, kävelin sataman ylittävän sillan ylitse ja ihailin sielt aukeavaa näköalaa yli Sydneyn oppeeratalon. Kävelin lähes jalkani puhki ja palasin hostellille lepäämään loppupäiväksi jotta jaksaisin seistä kaksi tuntia lähes paikoillaan. Esitys oli upea, en ole ehkä koskaan nähnyt niin kaunista lavastusta ja puvustusta. Tanssijatkin olivat paljon parempia, kuin Aucklandissa näkemässäni Pähkinänsärkijässä. Vaikka jouduin seisomaan paikallani parisen tuntia nautin esityksestä suunnattomasti, lisäksi seisomapaikat olivat toedella hyvät, uskoisin nähneeni paljon paremmin kuin monet täysihintaisen lipun ostaneista. Seisoimme parven keskivaiheilla, mutta näin hyvin koko lavan. Palasin kotiin pähkinänsärkijän musiikit päässäni soiden.
Eilen nukuin pitkästä aikaa lähes 11 asti ja vietin loppupäivän kierrellen kaupunkia, kävin opastetulla kävelykierroksella joka vei lähes samoihin paikkoihin joissa olin jo itsekin ollut. Oli kuitenkin mukavaa kun joku esitteli nähtävyyksiä ja kertoi hauskoja juttuja.
Jäljellä on vielä yksi kokonainen päivä Sydneyssä ja sen jälkeen suuntaan Balille. Kolumbiankin ongelmat tuntuvat ratkenneen kv. kordinaattori oli vihdoin todennut minun olevan toivoton tapaus ja hän oli itse kirjannut minut opiskelijaksi EAFITin yliopistoon. Nyt ei tarvitse murehtia sitäkään, opiskelupaikka Kolubiassa odottaa kuukauden päästä. Kummasti koti-ikäväkin on unohtunut kaikkia uusia paikkoja kierrellessä, odotan jo Balin rantoja ja Tokion vilinää.
Kommentit
Lähetä kommentti