kummallinen kulttuurishokki
En oikein itsekaan tieda miten voi saada kulttuurishokin muutamassa viikossa, mutta olen selkeasti sen pauloissa muutamassa viikossa, mutta olen selkeasti sen pauloissa. Pidan Japanista edelleen kovasti, erityisesti lampimat wcpytyn renkaat ovat suuri suosikkini, mutta samalla tuntuu sille etten osaa toimia taman maan tapojen mukaan, en sitten ollenkaan. Ehka olisi helpompaa jollei asuisi japanilaisen kaverinsa luona. Olen tutustunut Kayaan Belgiassa, jolloin olimme hieman minulle tutummassa ymparistossa, samoin kuin hanen kaydessaan Suomessa. Vaikka on hurjan mukavaa, etta on paikallinen tuttu japanilaisten tapojen ehdottomuus alkaa vahitellen vasyttaa. Ehka myos se etta pistan silmaan kaikkialla minne menenkin. Olen huomannut miesten vilkuilevan jalkojani kun kavelen ohitse... ei, en japanilaiseen tapaan kayta 10 sentin korkoja, olen vain luonnon oikusta huomattavasti pitempi kuin ihmiset taalla. Lansimaalaiset erottuvat joukosta helposti, he ovat lahes poikkeuksetta niin pitkia ettei minun tarvitse katsoa alaspain luodakseni katsekontaktin. Huvittavaa kylla, olen huomannut hymyilevani muille lansimaallaisille, samoin kuin monet heista minulle. Osa on jopa tervehtinyt vaikken ole heita koskaan nahnytkaan. Jotenkin tassa maassa vain tuntuu sopivalle tervehtia niita vahia muita ulkopuolisia jotka kohtaan.
Olo on kuin kirahvilla joka yrittaa naamioitua seeprojen sekaan. En ole oikean varinen enka saman pituinen. Olen auttamattomasti ulkopuolinen. Tunnen oloni todella tyhmaksi silla en osaa edes lukea taalla, enka kovin monesti ole saanut palvelua kielella jota olisin ymmartanyt. Onneksi sentaan kaikki ovat olleet hurjan ystavallisia ja jotenkin aina olen saanut ruokaa eteeni ja ostokset kateeni. Huomaan kulttuurishokin siita, etta mieleni tekee toisinaan rikkoa kirjoittamattomia saantoja. Kuten sita ettei kengilla saa astua koteihin sisaan. Kyllahan Suomessakin otetaan kengat pois, mutta taalla ulkokengat eivat saa edes koskettaa kodin lattiaa. Kengat pitaa ehdottomasti ottaa pois heti ulko-ovesta sisaan astuttaessa, missa useimmissa kodeissa on muovimatto. Saadakseni enemman tilaa pukeutumiseen (silla eteiset ovat sangen pienia) laskin kenkani vahingossa kodin puolelle, mista minua heti huomautettiin. En kadehdi vaihto-oppilaita jotka tulevat tanne, silla kulttuuri on todella erilainen. Onhan toki hyva etteivat sisatilat likaannu ja kyse on varmasti toisen kodin kunnioittamisesta, enemman kuin mistaan muusta, joten yritan olla tekematta samaa virhetta kahdesti.
Talla hetkella olen Kiotossa muutaman paivan vierailulla. Tokion vilinan jalkeen tama tuntuu rauhallisemmalle ja verkkaisemmalle kuin kiireinen Tokio. Valot eivat valky oisessa katukuvassa yhta suurissa maarin kuin Tokiossa ja vanhoja rakennuksia on siella taalla. Olen lahinna kierrellyt temppeleita, palatseja ja pyhattoja kaksi paivaa ja tanaan kaytin suuren osan paivasta ostoksien tekemiseen. On ollut upeaa nahda niin monia erilaisia vanhoja temppeleita ja muita rakennuksia, mutta samalla kun niita tarpeeksi kiertelee ei enaa jaksa arvostaa niiden kauneutta. Liika on liikaa joten siksi tanaan en kaynyt yhdessakaan historiallisessa rakennuksessa muuten kuin katsomassa, mita siella myytiin.
Kioto on selkeasti suuri turistikohde myos japanilaisille. Eika ihme, taalla on useampi unescon suojelukohde ja palatsit ovat todella upeita. Kavimme Kayan kanssa katsomassa kullatua temppelia, zen puutarhaa, jossa oli vain muutama suuri kivi joita ymparoi haravoitu kivimurska, vanha keisarin palatsikin tuli nahtya. Pyorailimme koko Kioton halki kaksi paivaa. Oli hauska pyorailla pitkasta aikaa, vaikka pyora olikin tehty minua huomattavasti lyhyemmille ihmisille, polveni nousivat kevyesti ohjaustankoa korkeammalle vaikka olin saatanyt seka satulat etta ohjaustangon aariasentoon. No kuten aikaisemmin jo huomautin, en ole paikallista keskimittaa.
Tana illalla suuntaan bussilla takaisin Tokioon, jossa on edessa viela muutama paiva. Taalla olo on kummasti parantanut japanin opiskeluintoani, ehka yritan kevaan mittaan kerrata kaymani japanin kurssien asiat ja vihdoin tenttia ne kesalla. Olisi mukavaa tulla tanne toihin joksikin aikaa ja tutustua paremmin paikalliseen kulttuuriin, vaikka tiedan jo nyt muutaman viikon jalkeen etta tiedossa olisi elamani haastavin kokemus. Taidan olla suomalaiseksikin melko vapaamielinen ja toimin kuten parhaaksi naien... taalla sellainen toimintatapa ei auttaisi kovin pitkalle, taalla on parempi sulautua massaan ja tehda niinkuin muutkin (kupin ja syomapuikkojen pitelysta alkaen)... jokin mika saattaisi ajaa minut hulluuden partaalle melko lyhyessakin ajassa. Toisaalta paras ehka keskittya ensin kotiutumaan taltakin reissulta ennen kuin suunnittelee muuttavansa maailman aariin.
Yritan nyt parhaani mukaan keskittya maan positiivisiin puoliin, jotta voisin nauttia viimeisista paivista taalla. Pidan kovasti Tokion vilskeesta vaikka huomaankin etta jatkuva ihmismassassa puikkelehtiminen alkaa vahan vasyttaa. Jaljella on viela muutama oppaan suosittelema kaupunginosa jossa en ole kaynyt ja lauantaina menen Ghibli (japanilaisen piirretyn suuri nimi) museoon... Ilmeisesti aikuiset eivat paase Totorossa oleesseen kissabussiin, mutta eikohan siella ole muutakin nahtavaa. Sita odotellessa nautin talvisesta kelista, Kiotossa satoi eilen luntakin. Ensi maanantain jalkeen on enessa lampimat nelja kuukautta.
Olo on kuin kirahvilla joka yrittaa naamioitua seeprojen sekaan. En ole oikean varinen enka saman pituinen. Olen auttamattomasti ulkopuolinen. Tunnen oloni todella tyhmaksi silla en osaa edes lukea taalla, enka kovin monesti ole saanut palvelua kielella jota olisin ymmartanyt. Onneksi sentaan kaikki ovat olleet hurjan ystavallisia ja jotenkin aina olen saanut ruokaa eteeni ja ostokset kateeni. Huomaan kulttuurishokin siita, etta mieleni tekee toisinaan rikkoa kirjoittamattomia saantoja. Kuten sita ettei kengilla saa astua koteihin sisaan. Kyllahan Suomessakin otetaan kengat pois, mutta taalla ulkokengat eivat saa edes koskettaa kodin lattiaa. Kengat pitaa ehdottomasti ottaa pois heti ulko-ovesta sisaan astuttaessa, missa useimmissa kodeissa on muovimatto. Saadakseni enemman tilaa pukeutumiseen (silla eteiset ovat sangen pienia) laskin kenkani vahingossa kodin puolelle, mista minua heti huomautettiin. En kadehdi vaihto-oppilaita jotka tulevat tanne, silla kulttuuri on todella erilainen. Onhan toki hyva etteivat sisatilat likaannu ja kyse on varmasti toisen kodin kunnioittamisesta, enemman kuin mistaan muusta, joten yritan olla tekematta samaa virhetta kahdesti.
Talla hetkella olen Kiotossa muutaman paivan vierailulla. Tokion vilinan jalkeen tama tuntuu rauhallisemmalle ja verkkaisemmalle kuin kiireinen Tokio. Valot eivat valky oisessa katukuvassa yhta suurissa maarin kuin Tokiossa ja vanhoja rakennuksia on siella taalla. Olen lahinna kierrellyt temppeleita, palatseja ja pyhattoja kaksi paivaa ja tanaan kaytin suuren osan paivasta ostoksien tekemiseen. On ollut upeaa nahda niin monia erilaisia vanhoja temppeleita ja muita rakennuksia, mutta samalla kun niita tarpeeksi kiertelee ei enaa jaksa arvostaa niiden kauneutta. Liika on liikaa joten siksi tanaan en kaynyt yhdessakaan historiallisessa rakennuksessa muuten kuin katsomassa, mita siella myytiin.
Kioto on selkeasti suuri turistikohde myos japanilaisille. Eika ihme, taalla on useampi unescon suojelukohde ja palatsit ovat todella upeita. Kavimme Kayan kanssa katsomassa kullatua temppelia, zen puutarhaa, jossa oli vain muutama suuri kivi joita ymparoi haravoitu kivimurska, vanha keisarin palatsikin tuli nahtya. Pyorailimme koko Kioton halki kaksi paivaa. Oli hauska pyorailla pitkasta aikaa, vaikka pyora olikin tehty minua huomattavasti lyhyemmille ihmisille, polveni nousivat kevyesti ohjaustankoa korkeammalle vaikka olin saatanyt seka satulat etta ohjaustangon aariasentoon. No kuten aikaisemmin jo huomautin, en ole paikallista keskimittaa.
Tana illalla suuntaan bussilla takaisin Tokioon, jossa on edessa viela muutama paiva. Taalla olo on kummasti parantanut japanin opiskeluintoani, ehka yritan kevaan mittaan kerrata kaymani japanin kurssien asiat ja vihdoin tenttia ne kesalla. Olisi mukavaa tulla tanne toihin joksikin aikaa ja tutustua paremmin paikalliseen kulttuuriin, vaikka tiedan jo nyt muutaman viikon jalkeen etta tiedossa olisi elamani haastavin kokemus. Taidan olla suomalaiseksikin melko vapaamielinen ja toimin kuten parhaaksi naien... taalla sellainen toimintatapa ei auttaisi kovin pitkalle, taalla on parempi sulautua massaan ja tehda niinkuin muutkin (kupin ja syomapuikkojen pitelysta alkaen)... jokin mika saattaisi ajaa minut hulluuden partaalle melko lyhyessakin ajassa. Toisaalta paras ehka keskittya ensin kotiutumaan taltakin reissulta ennen kuin suunnittelee muuttavansa maailman aariin.
Yritan nyt parhaani mukaan keskittya maan positiivisiin puoliin, jotta voisin nauttia viimeisista paivista taalla. Pidan kovasti Tokion vilskeesta vaikka huomaankin etta jatkuva ihmismassassa puikkelehtiminen alkaa vahan vasyttaa. Jaljella on viela muutama oppaan suosittelema kaupunginosa jossa en ole kaynyt ja lauantaina menen Ghibli (japanilaisen piirretyn suuri nimi) museoon... Ilmeisesti aikuiset eivat paase Totorossa oleesseen kissabussiin, mutta eikohan siella ole muutakin nahtavaa. Sita odotellessa nautin talvisesta kelista, Kiotossa satoi eilen luntakin. Ensi maanantain jalkeen on enessa lampimat nelja kuukautta.
Kommentit
Lähetä kommentti