Lost in translation

Olen täysin Tokion lumoissa, tuntuu sille ettei kaksi viikkoa täällä riitä millään. Totta kai siinä ajassa ehtii hyvin kiertää turistinähtävyydet, jotka ovat lähinnä pyhättöjä, temppeleitä ja puistoja (museoitakin riittäisi vaikka joka päivälle jos vain jaksaisin niitä kierrellä). Kaupunki on valtaisa, Kayakin joutuu jatkuvasti tarkistamaan oikean juna tai metrolinjan kun menemme paikkaan jossa hän ei ole ennen ollut ja isoimmilla asemilla pitää myös tarkistaa oikea uloskäynti tai saattaa päätyä täysin väärään suuntaan.

Eksyin eilen ja tänään kaupungin isoimmalle vaihtoasemalle, monet metro- ja junalinjat kohtaavat asemalla ja uloskäyntejä on todella monta. Yritin löytää oikeaa uloskäyntiä, josta pääsisin näppärästi mukavaan jäätelöbaariin, mutta harhauduin aivan eri suunnalle. Seikkailin hetken pikkuputiikkien näyteikkunalta toiselle kunnes löysin kartan ja suuntasin kohti oikeaa paikkaa. Jäätelöbaarissa jäätelöannokset sekoitetaan asiakkaan edessä kylmällä kivellä. Jäätelöissä on perusmakuja joihin sekoitetaan pähkinöitä, keksejä tai muuta mukavaa asiakkaan toiveiden mukaan. Vaikka ilma onkin kylmä näin tehty jäätelö maistuu silti.

Harmittaa, että olen unohtanut lähes kaiken japanin jonka joskus osasin. Olen lähinnä osoitellut mitä haluan ja yleensä saanut mitä olen tilannut. Ongelmana on toki, etten aina edes tiedä mitä tilaan, vaikka monissa ruokalistoissa on kuvat ei silti aina ole selvää onko annoksessa esim. tofua, kanaa vai possua. Jos täällä olisi pitempään lukutaidottomuus voisi alkaa vaivaamaan, vaikka tunnistan osan tavumerkeistä ja kykenen toisinaan arvailemaan asemien nimiä, en osaa kanjeja ollenkaan, enkä näin pysty lukemaan oikeastaan mitään. Kuulemma reilun tuhannen kirjoitusmerkin opettelulla pystyy jo lukemaan kohtuu sujuvasti, mutta omissa silmissäni merkit ovat ikävän samankaltaisia. Ja ottaen huomioon että suomessa pärjää 29 kirjaimen turvin yli tuhannen merkin opettelu kuulostaa melko haastavalle.

Olen siis pari viime päivää seikkaillut kaupungissa, jossa en osaa kieltä eivätkä paikalliset puhu muuta kuin japania. Tunnen oloni ajoittain todella tyhmäksi kun myyjät kyselevät kaikenlaista enkä osaa kuin hymyillä ja nyökytellä, toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut ostamaan kaiken haluamani enkä ole toivottavasti loukannut ketään ainakaan kovin pahasti.

Metroissa ja junissa matkustaminen vaatii kärsivällisyyttä, kaupungissa jossa asuu monta kertaa enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa välimatkatkin ovat sen mukaisia. Olen ottanut paikallisista esimerkkiä ja luen metromatkoilla. Toisinaan olen kuitenkin keskittynyt katselemaan kanssamatkustajia, suosituimmat ajanvietteet näyttävät olevan nukkuminen, kännykän räplääminen tai pelien pelaaminen. Kaikenlainen äänekäs toiminta tuntuu kuitenkin olevan epäkohteliasta, sillä täysissäkin vaunuissa on todella hiljaista. Kaikki keskustelut, ne vähät joita junassa käydään tehdään puoliääneen, eikä kukaan vahingossakaan kailota puhelimeensa. En itseasiassa ole nähnyt kenenkään puhuvan puhelimeen. Ostin tänään kirjan päällisen, joita olen katsellut japanilaisten käyttävän, monilla kirjaa lukevilla on kirjan ympärillä kankainen suojus. En oikein tiedä onko se kirjan suojaksi vai kansien peitteeksi, jotteivät kanssamatkustajat näkisi mitä kirjaa kukin lukee.

Kaikenlaisten vaateostosten tekeminen on täällä hurjan hankalaa, sillä olen selkeästi pitempi kuin naiset (ja oikeastaan miehetkin) täällä. Ostin lämpimämmän pyjaman, sillä asunnot ovat keskieurooppalaiseen tapaan hyvin kylmiä eikä lämmitystä pidetä päällä öisin. Onneksi en ole tämän isompi, sillä nytkin jouduin ostamaan XL kokoisen pyjaman ja housunlahkeet ovat silti hieman lyhyet. Toppaliiviä ostaessani päädyin ostamaan miesten osastolta sillä naisten vaatteet näyttivät olevan nukkekokoisia. Jos asuisin täällä pitempään en tiedä, mistä onnistuisin löytämään itselleni sopivia vaatteita tai kenkiä. Jo Kaya jolla on koon pienempi jalka kuin minulla sanoo ostavansa kenkänsä toisinaan miesten osastolta. Sinänsä hauskaa seistä mm. metrossa ja katsella ihmisten päiden yli, en ole koskaan ennen ollut maassa, missä tuntisin oloni näin pitkäksi. Ulkomaalaiset, erityisesti länsimaalaiset pistävät silmään helposti, sillä heitä ei joudu katsomaan alaspäin.

Vaikken sulaudukaan joukkoon nautin olostani täällä. Japanilaisten hillitty käyttäytyminen tuntuu kotoisalle ja olen ihmeekseni huomannut nauttivani kylmästä ja talvisesta ilmasta. Riemuitsin Suomesta lähtiessäni, etten puoleentoista vuoteen kokisi talvea, mutta olen tainnut salaisesti kaivata kylmää ilmaa, lapasia ja kerrospukeutumista. Jotenkin vaikeaa nauttia kesäisestä kelistä, kun sitä on jatkunut niin pitkään. Aivan ihanaa juoda täällä kuumaa teetä kun hiki ei ala virrata samantien kun nostaa mukin käteensä.