Tokio
Jos Balilla hiki valui, Tokion lentokentällä ei enää ollut kovin kesäinen tunnelma. Olin lähtenyt Balilta kesähameessa ja olin melkoisen kylmissäni kun astuin koneesta ulos. Tänään kävin ostamassa toppaliivin, vähän ylimääräiseksi lämmikkeeksi. Ongelmana oli vain etten ihan ole keskiverto japanilaisnaisten kokoinen, lopulta ostin ison miesten koon, sillä naisten isotkaan koot eivät tahtoneet mahtua päälleni.
Vietin uuden vuoden Kayan kotona rauhallisissa merkeissä, ilmeisesti uusi vuosi on täällä kuin joulu kotona. Rauhallinen perhejuhla jolloin syödään paljon. Ruoka oli hurjan hyvää ja ihmeekseni kykenin syömään kaiken puikoilla pienen alkuharjoittelun jälkeen. Illalla menimme Kayan ystävien kanssa temppeliin soittamaan isoa kelloa. Heilautimme yhdessä puupölkkyä uuden vuoden kunniaksi ja hyväksi onneksi. Lisäksi ostimme jokainen temppelistä ennustuksen uudeksi vuodeksi ja sain parhaan mahdollisen, suuren onnen ennustuksen. Toivottavasti ennustus toteutuu ja uusi vuosi on minulle onnekas.
Seuraavana päivänä menimme uuden vuoden lounaalle Kayan vanhempien luo, yritimme mennä uudestaan temppeliin rukoilemaan, mutta olisimme seisseet jonossa niin pitkään että jätimme sen siltä erää väliin. Kävimme katselemassa temppelin vieressä olevia ruokakojuja ja ostimme pientä purtavaa, vaikka vatsa olikin melkoisen täynnä kaiken syömisen jäljiltä.
Tänään olimme katsomassa keisarin palatsia, Lonely Planetin mukaan 2.1. on niitä harvoja päiviä kun palatsin pihamaalle pääsee käymään ja yllätyksekseni keisari pitää lyhyen puheen piha-alueelle keräntyneille ihmisille. Koko keisarillinen perhe tulee palatsin parvekkeelle tervehtimään kansaa. Kerrankin oli hyvä olla näin pitkä, näin melko hyvin ihmisten päiden ylitse parvekkeelle, jossa keisari, keisarinna ja kaksi prinssiä tervehti ihmisiä. Saimme myös liput mitä voimme heiluttaa tervehdykseksi. Maksoi vaivan seistä palatsin edessä 45 minuuttia odottamassa keisarin näkemistä, sillä keisari ei esiinny näin kuin kahdesti vuodessa. Uutena vuotena ja syntymäpäivänään joulukuussa.
Tämän jälkeen kävimme Tokio towerissa, joka näyttää aivan radiomastokopiolta Eiffel-tornista. Emme jaksaneet jonottaa puoltatoista tuntia päästäksemme ihan ylös asti, mutta jonotimme reilut puolituntia alemmalle näköalatasanteelle. Oli upeaa katsella kaupunkia auringon laskun oranssissa valossa.
Vietin uuden vuoden Kayan kotona rauhallisissa merkeissä, ilmeisesti uusi vuosi on täällä kuin joulu kotona. Rauhallinen perhejuhla jolloin syödään paljon. Ruoka oli hurjan hyvää ja ihmeekseni kykenin syömään kaiken puikoilla pienen alkuharjoittelun jälkeen. Illalla menimme Kayan ystävien kanssa temppeliin soittamaan isoa kelloa. Heilautimme yhdessä puupölkkyä uuden vuoden kunniaksi ja hyväksi onneksi. Lisäksi ostimme jokainen temppelistä ennustuksen uudeksi vuodeksi ja sain parhaan mahdollisen, suuren onnen ennustuksen. Toivottavasti ennustus toteutuu ja uusi vuosi on minulle onnekas.
Seuraavana päivänä menimme uuden vuoden lounaalle Kayan vanhempien luo, yritimme mennä uudestaan temppeliin rukoilemaan, mutta olisimme seisseet jonossa niin pitkään että jätimme sen siltä erää väliin. Kävimme katselemassa temppelin vieressä olevia ruokakojuja ja ostimme pientä purtavaa, vaikka vatsa olikin melkoisen täynnä kaiken syömisen jäljiltä.
Tänään olimme katsomassa keisarin palatsia, Lonely Planetin mukaan 2.1. on niitä harvoja päiviä kun palatsin pihamaalle pääsee käymään ja yllätyksekseni keisari pitää lyhyen puheen piha-alueelle keräntyneille ihmisille. Koko keisarillinen perhe tulee palatsin parvekkeelle tervehtimään kansaa. Kerrankin oli hyvä olla näin pitkä, näin melko hyvin ihmisten päiden ylitse parvekkeelle, jossa keisari, keisarinna ja kaksi prinssiä tervehti ihmisiä. Saimme myös liput mitä voimme heiluttaa tervehdykseksi. Maksoi vaivan seistä palatsin edessä 45 minuuttia odottamassa keisarin näkemistä, sillä keisari ei esiinny näin kuin kahdesti vuodessa. Uutena vuotena ja syntymäpäivänään joulukuussa.
Tämän jälkeen kävimme Tokio towerissa, joka näyttää aivan radiomastokopiolta Eiffel-tornista. Emme jaksaneet jonottaa puoltatoista tuntia päästäksemme ihan ylös asti, mutta jonotimme reilut puolituntia alemmalle näköalatasanteelle. Oli upeaa katsella kaupunkia auringon laskun oranssissa valossa.
Kommentit
Lähetä kommentti