vihdoin kolumbiassa
En tiedä mitä tästäkin vielä seuraa, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat sujuneet hurjan hyvin. Hostellin on mukava vaikka pikkaisen kaukana yliopistolta. Yllättävää kyllä kaipaan Japaniin takaisin jo nyt. Kaikista eroista huolimatta viihdyin siellä todella hyvin. Kävimme kaksi kertaa yleisissä kylpylöissä joissa molemmissa oli suomalaistyylinen sauna. Ihanaa päästä saunaan pitkästä aikaa, joten nyt varmaan selviän ilman saunomista ensi kesään. Viimeisinä päivinä kävimme myös laulamassa karaokea Kayan kanssa, vuokrasimme oman pienen huoneen karaokelaitteineen ja lauloimme kurkkumme käheiksi. Kaiken huipuksi olimme saman päivän aikana kahdesti laulamassa karaokea, kävimme ensin kahdestaan ja myöhemmin illalla Kayan kavereiden kanssa vielä toistamiseen.
Kayan kaverit olivat hurjan mukavia, tapasin muutaman heistä uutena vuotena kun kävimme temppelissä soittamassa kelloa ja he halusivat nähdä minut vielä uudelleen ennen kuin lähdin Japanista. Harmikseni oma japanini rajoittui muutamaan hassuun sanaan ja heidän englantinsa oli myös hieman rajoittunutta, mutta nautin silti illan vietosta heidän kanssaan. Kaikki kovasti yrittivät puhua kanssani. (jälleen kerran päätin kerrata japanin taitojani jotta voisin ensikerralla jutella heidän kanssaan edes vähän.)
Viimeisen päivän vietimme Tokion Disneylandissa tai oikeammin Disneyseassa. Päivä oli tammikuun kylmin ja hytisimme ulkona jonottaessamme laitteisiin ja esityksiin, mutta nautin silti suunnattomasti päivästä. Jotenkin tuntui taas sille, että olisi hauskaa hakea kesätöihin Disneylandiin Pariisiin, päästä puhumaan ranskaa ja olla jälleen luomassa Disney taikaa monille muille.
Kaiken tämän jälkeen ymmärretävästi oli haikeaa lähteä Tokiosta ja sanoa hyvästit Kayalle. Toivon että näen hänet pian uudelleen. Saavuin kuitenkin reippain mielin Kolumbiaan, niin reippain mielin kuin kahden päivän matkustamisen jälkeen voi olla. Olin pyytänyt että yliopisto varaisi kuljettajan hakemaan minut kentältä, mutta tunnin odottelun jälkeen luovutin ja nousin tavaroineni taksiin ja suuntasin kiemuraisia teitä pitkin Medelliniin. Kaupunki on mukavasti kukkuloiden varjostama, joten saasteen näyttivät peittävän koko kaupungin, vähän kuin Roomassa... taivas ei ole kovin kirkas vaikka ilma on pilvetön.
En ensimmäisenä päivänä jaksanut tehdä yhtään mitään. En ollut kahteen päivään nukkunut kunnolla ja aikaero Japaniin oli melkoinen. (Maanantaini oli lähes 40 tunnin mittainen.) Seuraavana aamuna tapasin keittiössä tanskalaisen Nannan joka on myös vaihdossa EAFITissa, ja kävimme hänen kanssaan katsastamassa yliopiston. Tänään kun melkein tiesin minne olin menossa, matka kesti vajaan tunnin, mutta eilen kun yritimme epätoivoisesti lukea karttaa ja välillä kysyä tietä, kävelimme melkoista siksakkia sinne tänne ennen kuin löysimme koululle.
Kv. toimiston henkilökunta vaikutti hurjan avuliaalle ja toivon, että kaikki sujuisi hyvin jatkossakin. Tuutorini koululta toivottavasti auttaa täyttämään viisumihakemuksen ja voin lähettää kaikki paperini asianajajalle Bogotassa joka hoitaa viisumihakemuksen loppuun puolestani. Minun tarvitsee vain saada kaikki paperit kasaan tämän viikon aikana jotta voin lähettää ne hänelle heti ensi viikon alussa. Sain myös lukujärjestykseni seuraavaksi 4kk ja pahalle näyttää. Kaikkina muina aamuina paitsi torstaina luentoni alkavan 7.30! En tiedä koska olisin herännyt suomessakaan luennoille tuohon aikaan, puhumattakaan siitä että olisin jo ennen kahdeksaa niin hereillä että pystyisin seuraamaan luentoa. No katsotaan miten tytön käy. Ehkä aikaerorasitusta voisi ainakin ensimmäisinä viikkoina hyödyntää, sillä tänäänkin heräsin kuuden maissa.
Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, netti ei vain tahdo toimia kunnolla hostellilla, enkä pääse kaikille nettisivustoille omalta koneeltani. Nanna on ystävällisesti antanut minun käyttää konettaan ja olen sillä seikkaillut sivuilla joihin en pääse omalla koneellani. Ajattelin jo, että koneessani on joku vika, mutta täällä läheisen ostoskeskuksen tiloissa netti toimii todella hyvin. Hätätilassa tulen viettämään täällä enemmänkin aikaa. Toivon että tuutorini auttaisi minua löytämään asunnon mahdollisimman pian. Yritän ensisijaisesti löytää huoneen kolumbialaisen perheen luota, jotta voisin paremmin tutustua kulttuuriin ja saada espanjan nopeasti hallintaan. Kaikki kurssini ovat espanjaksi, joten yritän epätoivoisesti puhua espanjaa aina kuin mahdollista jotten olisi ihan ulapalla ensi viikolla. Rankkaa tästä vielä tulee, mutta toivon silti että kaikki sujuisi sulavasti kuten tähänkin asti.
Kayan kaverit olivat hurjan mukavia, tapasin muutaman heistä uutena vuotena kun kävimme temppelissä soittamassa kelloa ja he halusivat nähdä minut vielä uudelleen ennen kuin lähdin Japanista. Harmikseni oma japanini rajoittui muutamaan hassuun sanaan ja heidän englantinsa oli myös hieman rajoittunutta, mutta nautin silti illan vietosta heidän kanssaan. Kaikki kovasti yrittivät puhua kanssani. (jälleen kerran päätin kerrata japanin taitojani jotta voisin ensikerralla jutella heidän kanssaan edes vähän.)
Viimeisen päivän vietimme Tokion Disneylandissa tai oikeammin Disneyseassa. Päivä oli tammikuun kylmin ja hytisimme ulkona jonottaessamme laitteisiin ja esityksiin, mutta nautin silti suunnattomasti päivästä. Jotenkin tuntui taas sille, että olisi hauskaa hakea kesätöihin Disneylandiin Pariisiin, päästä puhumaan ranskaa ja olla jälleen luomassa Disney taikaa monille muille.
Kaiken tämän jälkeen ymmärretävästi oli haikeaa lähteä Tokiosta ja sanoa hyvästit Kayalle. Toivon että näen hänet pian uudelleen. Saavuin kuitenkin reippain mielin Kolumbiaan, niin reippain mielin kuin kahden päivän matkustamisen jälkeen voi olla. Olin pyytänyt että yliopisto varaisi kuljettajan hakemaan minut kentältä, mutta tunnin odottelun jälkeen luovutin ja nousin tavaroineni taksiin ja suuntasin kiemuraisia teitä pitkin Medelliniin. Kaupunki on mukavasti kukkuloiden varjostama, joten saasteen näyttivät peittävän koko kaupungin, vähän kuin Roomassa... taivas ei ole kovin kirkas vaikka ilma on pilvetön.
En ensimmäisenä päivänä jaksanut tehdä yhtään mitään. En ollut kahteen päivään nukkunut kunnolla ja aikaero Japaniin oli melkoinen. (Maanantaini oli lähes 40 tunnin mittainen.) Seuraavana aamuna tapasin keittiössä tanskalaisen Nannan joka on myös vaihdossa EAFITissa, ja kävimme hänen kanssaan katsastamassa yliopiston. Tänään kun melkein tiesin minne olin menossa, matka kesti vajaan tunnin, mutta eilen kun yritimme epätoivoisesti lukea karttaa ja välillä kysyä tietä, kävelimme melkoista siksakkia sinne tänne ennen kuin löysimme koululle.
Kv. toimiston henkilökunta vaikutti hurjan avuliaalle ja toivon, että kaikki sujuisi hyvin jatkossakin. Tuutorini koululta toivottavasti auttaa täyttämään viisumihakemuksen ja voin lähettää kaikki paperini asianajajalle Bogotassa joka hoitaa viisumihakemuksen loppuun puolestani. Minun tarvitsee vain saada kaikki paperit kasaan tämän viikon aikana jotta voin lähettää ne hänelle heti ensi viikon alussa. Sain myös lukujärjestykseni seuraavaksi 4kk ja pahalle näyttää. Kaikkina muina aamuina paitsi torstaina luentoni alkavan 7.30! En tiedä koska olisin herännyt suomessakaan luennoille tuohon aikaan, puhumattakaan siitä että olisin jo ennen kahdeksaa niin hereillä että pystyisin seuraamaan luentoa. No katsotaan miten tytön käy. Ehkä aikaerorasitusta voisi ainakin ensimmäisinä viikkoina hyödyntää, sillä tänäänkin heräsin kuuden maissa.
Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, netti ei vain tahdo toimia kunnolla hostellilla, enkä pääse kaikille nettisivustoille omalta koneeltani. Nanna on ystävällisesti antanut minun käyttää konettaan ja olen sillä seikkaillut sivuilla joihin en pääse omalla koneellani. Ajattelin jo, että koneessani on joku vika, mutta täällä läheisen ostoskeskuksen tiloissa netti toimii todella hyvin. Hätätilassa tulen viettämään täällä enemmänkin aikaa. Toivon että tuutorini auttaisi minua löytämään asunnon mahdollisimman pian. Yritän ensisijaisesti löytää huoneen kolumbialaisen perheen luota, jotta voisin paremmin tutustua kulttuuriin ja saada espanjan nopeasti hallintaan. Kaikki kurssini ovat espanjaksi, joten yritän epätoivoisesti puhua espanjaa aina kuin mahdollista jotten olisi ihan ulapalla ensi viikolla. Rankkaa tästä vielä tulee, mutta toivon silti että kaikki sujuisi sulavasti kuten tähänkin asti.
Kommentit
Lähetä kommentti