kukkaplantaasi
Yliopisto oli järjestänyt vaihtareille retken kukkaviljelmälle Medellinin ulkopuolelle. En edes tiennyt että Kolumbia on maailman toiseksi suurin kukkien viejä ja ala kasvaa hurjaa vauhtia. Olin tosin ennenkin nähnyt kasvihuoneita, mutta oli mielenkiintoista nähdä koko ketju taimien istuttamisesta, kukkien leikkuuseen ja pakkaukseen. Köröttelimme kuoppaisia teitä reilun tunnin matkan päähän keskelle maaseutua, maisemat olivat upeita. Jotenkin Medellin ei ole ollenkaan vastannut odotuksiani lattarikaupungista, sillä kaupunki, etenkin tämä alue jolla asun tuntuu hurjan eurooppalaiselle. Maaseudulla körötellessämme näin paljon sellaisia rakennuksia joita odotin näkeväni jo Medellinissä.
Tuntuu sille, että elämä täällä alkaa pikkuhiljaa löytää oman uomansa. Muutan uudelleen maanantaina kämppään joka on lähempänä koulua, jottei minun tarvitse joka aamu matkustaa kouluun bussilla. Tämä kaupunkia ei meinaan ole luotu käveltäväksi, vaikka matka koululle ei ole kuin muutama kilometri, ei silti huvita kävellä kadun vartta aamuruuhkassa kun autojen pakokaasut leijuvat naaman edessä. Lisäksi kävelyteitä ei ole kuin osan matkaa, joten ajoitellen pitäisi kävellä piennarta pitkin, mikä ei tunnu kovin huokuttelevalle. Pidän tästä asunnosta kovasti, mutta yksityisen huoneen puute alkaa vähitellen kiristää hermoja, ja uskoisin nauttivani mahdollisuudesta kävellä kouluun päivittäin. Erityisesti nyt kun ensimmäisten viikkojen kiireet ovat ohi, minulla on välillä luentojen välissä monta tuntia. Toisinaan olisi mukavaa käydä kotona syömässä, mutta tällä hetkellä en viitsi turhaan matkustaa bussilla edestakaisin.
Mikä bussimatkustamisessa täällä on parasta ja kummallisinta on pysäkkien puute. Kunhan seisoo kadunvarressa kohdassa johon bussin on mahdollista pysähtyä, bussi pysähtyy ja ottaa matkustajia kyytiin. Hurjan näppärää kun ei tarvitse miettiä pysäkkejä, sen kun seisoo bussireitin varrella kunnes bussi huristelee kohdalle. Matkustajat hyppivät kyytiin ja kyydistä pois bussin hiljentäessä vauhtiaan. Itse en ole vielä tottutautunut maan tavoille, joten aina odotan kunnes bussi on lähes pysähtynyt. Toisinaan kuskeilla vain tuntuu olevan niin kiire, että hätinä ehtii kyydistä poistua, kun bussi jo kiihdyttää eteenpäin.
Kerron uudesta asunnosta enemmän ensi viikolla jahka pääsen muuttamaan ja vähän tutustumaan uusiin kämppiksiini, mutta jos olen oikein ymmärtänyt he ovat kaikki paikallisia, joten pääsen harjoittelemaan espanjaani oikein urakalla. Onneksi ainakin yksi kämppiksistäni puhuu englantia, joten jos en osaa ilmaista itseäni ymmärrettävästi espanjaksi voin yrittää selittää asiani englanniksi. Nykyisiä kämppiksiäni tulee varmasti ikävä, mutta onneksi heitä näkee koululla ja puhelimet toimivat (ainakin jotenkin). Kuuluvuus täällä on toisinaan hurjan huono, erityisesti kun yrittää epätoivoisesti puhua puhelimeen espanjaksi jota on muutenkin vaikeaa ymmärtää huono kuuluvuus tekee siitä ajoittain mahdotonta. Kaikkein kauheimpia ovat puhelut jolloin molempien puhujien äänen kaiku kuuluu taustalla. Onneksi Ana ja Camila, nämä geopolitiikan kaksi kurssikaveriani joiden kanssa olin viime viikolla elokuvissakin osaavat myös englantia ja toisinaan olenkin puhunut heille englanniksi, kun espanjasta ei ole tullut mitään.
Nyt on edessä viikonloppu, yritän sunnuntaina vähän pakata tavaroitani, jotta pääsen maanantaina jouhevasti muuttamaan. Ehkä vähän pitäisi vilkaista ensi viikon lukemistoakin, sillä täällä on lähes viikoittain jotain pieniä lukemistoon liittyviä pistokokeita tai muuta. Tai ainakin luennolla keskustellaan artikkeleista tai teksteistä jotka luentoa varten olisi pitänyt lukea. Tarvitsee nyt ryhdistäytyä ja aloittaa vähitellen opiskelu täälläkin.
Tuntuu sille, että elämä täällä alkaa pikkuhiljaa löytää oman uomansa. Muutan uudelleen maanantaina kämppään joka on lähempänä koulua, jottei minun tarvitse joka aamu matkustaa kouluun bussilla. Tämä kaupunkia ei meinaan ole luotu käveltäväksi, vaikka matka koululle ei ole kuin muutama kilometri, ei silti huvita kävellä kadun vartta aamuruuhkassa kun autojen pakokaasut leijuvat naaman edessä. Lisäksi kävelyteitä ei ole kuin osan matkaa, joten ajoitellen pitäisi kävellä piennarta pitkin, mikä ei tunnu kovin huokuttelevalle. Pidän tästä asunnosta kovasti, mutta yksityisen huoneen puute alkaa vähitellen kiristää hermoja, ja uskoisin nauttivani mahdollisuudesta kävellä kouluun päivittäin. Erityisesti nyt kun ensimmäisten viikkojen kiireet ovat ohi, minulla on välillä luentojen välissä monta tuntia. Toisinaan olisi mukavaa käydä kotona syömässä, mutta tällä hetkellä en viitsi turhaan matkustaa bussilla edestakaisin.
Mikä bussimatkustamisessa täällä on parasta ja kummallisinta on pysäkkien puute. Kunhan seisoo kadunvarressa kohdassa johon bussin on mahdollista pysähtyä, bussi pysähtyy ja ottaa matkustajia kyytiin. Hurjan näppärää kun ei tarvitse miettiä pysäkkejä, sen kun seisoo bussireitin varrella kunnes bussi huristelee kohdalle. Matkustajat hyppivät kyytiin ja kyydistä pois bussin hiljentäessä vauhtiaan. Itse en ole vielä tottutautunut maan tavoille, joten aina odotan kunnes bussi on lähes pysähtynyt. Toisinaan kuskeilla vain tuntuu olevan niin kiire, että hätinä ehtii kyydistä poistua, kun bussi jo kiihdyttää eteenpäin.
Kerron uudesta asunnosta enemmän ensi viikolla jahka pääsen muuttamaan ja vähän tutustumaan uusiin kämppiksiini, mutta jos olen oikein ymmärtänyt he ovat kaikki paikallisia, joten pääsen harjoittelemaan espanjaani oikein urakalla. Onneksi ainakin yksi kämppiksistäni puhuu englantia, joten jos en osaa ilmaista itseäni ymmärrettävästi espanjaksi voin yrittää selittää asiani englanniksi. Nykyisiä kämppiksiäni tulee varmasti ikävä, mutta onneksi heitä näkee koululla ja puhelimet toimivat (ainakin jotenkin). Kuuluvuus täällä on toisinaan hurjan huono, erityisesti kun yrittää epätoivoisesti puhua puhelimeen espanjaksi jota on muutenkin vaikeaa ymmärtää huono kuuluvuus tekee siitä ajoittain mahdotonta. Kaikkein kauheimpia ovat puhelut jolloin molempien puhujien äänen kaiku kuuluu taustalla. Onneksi Ana ja Camila, nämä geopolitiikan kaksi kurssikaveriani joiden kanssa olin viime viikolla elokuvissakin osaavat myös englantia ja toisinaan olenkin puhunut heille englanniksi, kun espanjasta ei ole tullut mitään.
Nyt on edessä viikonloppu, yritän sunnuntaina vähän pakata tavaroitani, jotta pääsen maanantaina jouhevasti muuttamaan. Ehkä vähän pitäisi vilkaista ensi viikon lukemistoakin, sillä täällä on lähes viikoittain jotain pieniä lukemistoon liittyviä pistokokeita tai muuta. Tai ainakin luennolla keskustellaan artikkeleista tai teksteistä jotka luentoa varten olisi pitänyt lukea. Tarvitsee nyt ryhdistäytyä ja aloittaa vähitellen opiskelu täälläkin.
Kommentit
Lähetä kommentti