mukavat kämppikset
Uudet kämppikseni ovat hurjan mukavia, vaikka en aina ymmärräkään mitä he yrittävät sanoa. Erityisesti Jorgen aksentista on väsyneenä vaikeaa saada selvää. Tänäänkin juttelimme pitkän tovin ja olen varma, että joka toinen lauseeni oli häh?? En tiedä olisiko itselläni riittänyt kärsivällisyyttä toistaa kaikkea sanomaani moneen kertaan. Erityisesti kun vastaukseni kysymyksiin olivat sangen omintakeisia, sillä en tiennyt sanoja tai muistanut kaikkia verbien aikataivutuksia. Preesenssiä tuli käytettyä vaikka puhuin menneessä muodossa, kiltisti poika kuitenkin kuunteli ja selkeästi ainakin toisinaan ymmärsi, mitä yritin selittää sillä jatkokysymykset liittyivät aikaisemmin kertomaani.
Eilen illalla Juanin kaveri oli kylässä ja tunsin oloni eksoottiseksi eläimeksi, sillä Juanin kaveri seurasi minua katseellaan aina kun kolistelin huoneestani keittiöön ja takaisin. En tosin tehnyt tätä kovin monesti, sillä olin niin poikki, että vaivoin jaksoin valvoa edes yhdeksään. Huomaan, että espanjan puhuminen ja kuuntelu vievät hurjasti energiaa ja olen joka ilta kaatunut sänkyyn rättiväsyneenä. Toisaalta Juanin ystävä ei ole ainoa ihminen tässä maassa, joka on saanut oloni tuntumaan erikoiselle. Joudun kävelemään päivittäin rakennustyömaan ohitse mennessäni kouluun, ja joka aamuinen vihellyskonsertti alkaa jo naurattaa. En ole tottunut siihen, että minuun kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen sentään tummempi kuin muut pohjoismaalaiset tytöt täällä. En osaa edes kuvitella miten paljon heidän peräänsä huudellaan.
Pääsin tänään vihdoin kirjautumaan kuntosalille, sillä ulkona on päivisin niin kuuma, etten jaksa pahemmin juosta enkä oikein tiedä, miten hyväksi tämän saasteisen ilman hengittäminenkään on. Huomaa kyllä etten ole tehnyt, mitään aikoihin, sillä olin ehdottomasti hikisin ja punaisin kaikista tunnilla olleista. Siitä huolimatta minulla oli hurjan hauskaa. Luulen, että espanjan kurssin loputtua ensi viikolla, minulla on hyvää aikaa käydä salilla säännöllisemmin. Monina päivinä minulla on vain aamuluentoja, enkä viitsi käyttää koko päivää kotona notkumiseenkaan, joten ainakin suunnitelmissa olisi viettää useampikin tunti viikossa yliopiston salilla.
Uskomattoman hankalaa kirjautuminen kuintekin oli. Jouduin lopulta käymään atk tuen luona joka auttoi minut rekisteröitymislomakkeeseen. En ollut tajunnut, että passini kirjaimet pitäisi kirjoittaa isolla, minkä seurauksena järjestelmä ei tunnistanut passinumeroani... No, tämän pienen jipon keksittyäni kirjauduin salille. Vietin aamun hyppytunnin juoksemalla automaatille, jonottamalla vuoroani tulostaa kuntosalin lasku, jonottamalla sekä pankkiin että kuntosalikorttien aktivointipisteeseen. Hetken mietin, miten helppoa Suomessa onkaan maksaa kaikki verkkopankissa, mutta maassa maan tavalla. Ainakin sain hyppytuntini kulumaan nopeammin kuin yleensä.
Huomenna on edessä ensimmäinen pikku kokeeni. Olen tänään yrittänyt selailla lukematta jääneitä artikkeleita, että osaisin vastata edes osaan kysymyksistä. Toisaalta olen jo tullut siihen tulokseen, että pääsen kursseista läpi ainoastaan luennoitsijoiden armeliaisuudesta. En tiedä aiheista juuri mitään, enkä ainakaan osaa ilmaista vähää tietämystäni espanjaksi. Mutta tekemällä oppii, joten yritän parhaani mukaan seurata luentoja, vaikka toisinaan nukahdankin kesken kaiken. Eilenkin luennoitsija kysyi, mikä on vialla kun torkuin ison osan luentoa. En tiennyt mitä sanoa, sillä olin niin väsynyt etten tahtonut saada sanaa suustani. Jotenkin onnistuin mongertamaan, että olin istunut koko päivän luennoilla ja olin siksi niin uupunut. Toivon etten luennoitsija loukkaantunut kovin pahasti, sillä aihe oli mielenkiintoinen. Monen tunnin luentoputki on vain liikaa, enkä kyennyt enää keskittymään.
Eilen illalla Juanin kaveri oli kylässä ja tunsin oloni eksoottiseksi eläimeksi, sillä Juanin kaveri seurasi minua katseellaan aina kun kolistelin huoneestani keittiöön ja takaisin. En tosin tehnyt tätä kovin monesti, sillä olin niin poikki, että vaivoin jaksoin valvoa edes yhdeksään. Huomaan, että espanjan puhuminen ja kuuntelu vievät hurjasti energiaa ja olen joka ilta kaatunut sänkyyn rättiväsyneenä. Toisaalta Juanin ystävä ei ole ainoa ihminen tässä maassa, joka on saanut oloni tuntumaan erikoiselle. Joudun kävelemään päivittäin rakennustyömaan ohitse mennessäni kouluun, ja joka aamuinen vihellyskonsertti alkaa jo naurattaa. En ole tottunut siihen, että minuun kiinnitetään niin paljon huomiota ja olen sentään tummempi kuin muut pohjoismaalaiset tytöt täällä. En osaa edes kuvitella miten paljon heidän peräänsä huudellaan.
Pääsin tänään vihdoin kirjautumaan kuntosalille, sillä ulkona on päivisin niin kuuma, etten jaksa pahemmin juosta enkä oikein tiedä, miten hyväksi tämän saasteisen ilman hengittäminenkään on. Huomaa kyllä etten ole tehnyt, mitään aikoihin, sillä olin ehdottomasti hikisin ja punaisin kaikista tunnilla olleista. Siitä huolimatta minulla oli hurjan hauskaa. Luulen, että espanjan kurssin loputtua ensi viikolla, minulla on hyvää aikaa käydä salilla säännöllisemmin. Monina päivinä minulla on vain aamuluentoja, enkä viitsi käyttää koko päivää kotona notkumiseenkaan, joten ainakin suunnitelmissa olisi viettää useampikin tunti viikossa yliopiston salilla.
Uskomattoman hankalaa kirjautuminen kuintekin oli. Jouduin lopulta käymään atk tuen luona joka auttoi minut rekisteröitymislomakkeeseen. En ollut tajunnut, että passini kirjaimet pitäisi kirjoittaa isolla, minkä seurauksena järjestelmä ei tunnistanut passinumeroani... No, tämän pienen jipon keksittyäni kirjauduin salille. Vietin aamun hyppytunnin juoksemalla automaatille, jonottamalla vuoroani tulostaa kuntosalin lasku, jonottamalla sekä pankkiin että kuntosalikorttien aktivointipisteeseen. Hetken mietin, miten helppoa Suomessa onkaan maksaa kaikki verkkopankissa, mutta maassa maan tavalla. Ainakin sain hyppytuntini kulumaan nopeammin kuin yleensä.
Huomenna on edessä ensimmäinen pikku kokeeni. Olen tänään yrittänyt selailla lukematta jääneitä artikkeleita, että osaisin vastata edes osaan kysymyksistä. Toisaalta olen jo tullut siihen tulokseen, että pääsen kursseista läpi ainoastaan luennoitsijoiden armeliaisuudesta. En tiedä aiheista juuri mitään, enkä ainakaan osaa ilmaista vähää tietämystäni espanjaksi. Mutta tekemällä oppii, joten yritän parhaani mukaan seurata luentoja, vaikka toisinaan nukahdankin kesken kaiken. Eilenkin luennoitsija kysyi, mikä on vialla kun torkuin ison osan luentoa. En tiennyt mitä sanoa, sillä olin niin väsynyt etten tahtonut saada sanaa suustani. Jotenkin onnistuin mongertamaan, että olin istunut koko päivän luennoilla ja olin siksi niin uupunut. Toivon etten luennoitsija loukkaantunut kovin pahasti, sillä aihe oli mielenkiintoinen. Monen tunnin luentoputki on vain liikaa, enkä kyennyt enää keskittymään.
Kommentit
Lähetä kommentti