paluu arkeen

Kolumbia alkaa jo tuntua kotoisalle, arkinen luentojen, kuntosalin ja kodin välin ravaaminen tuntuu jo rutiinille. Olen kumman hyvin sopeutunut jopa heräämään aamu kuudelta lähes joka aamu, minkä vuoksi en ole jaksanut lähteä perjantaisin ulos. Toisaalta tämä vaihto tuntuu muutenkin aivan erilaiselle kuin Aucklandin meno. Kursseja varten joutuu tekemään hurjasti töitä, eikä vain siksi että opiskelen espanjaksi vaan myös sen vuoksi, että joka kurssilla on niin monta erillistä pikku tehtävää. Toisaalta uskon luennoitsijoiden olevan melko joustavia, sillä näytän ison osan ajasta hurjan hämmentyneelle, mutten haluaisi hyväksi käyttää heidän ystävällisyyttään, joten yritän parhaani mukaan opiskella siinä missä muutkin.

Ensi viikolla on huomattavasti enemmän aikaa, sillä espanjan kurssi päättyi eilen, mikä tarkoittaa sitä että minulla on lähes joka päivä 2 ylimääräistä tuntia vapaa-aikaa, jonka joudun mitä luultavammin käyttämään opiskeluun. Ainakaan ei tarvitse surra, mitä tekee niinä viikonloppuina jotka vietän täällä. Mitä luultavammin istun nenä kiinni artikkeleissa. Toisaalta en sure tätä niin paljoa, sillä kaikki artikkelit jotka tähän asti olen lukenut ovat olleet hurjan mielenkiintoisia. En tiedä osaanko tämän vaihdon jälkeen keskustella kovinkaan sujuvasti espanjaksi muusta kuin latinalaisen amerikan poliittisesta tilanteesta, sillä iso osa kursseistani liittyy tähän aiheeseen. Tietysti kämppikseni jututtavat minua, ja yritän muutamien paikallisten kaverieni kanssa puhua mahdollisimman paljon, mutta siitä huolimatta iso osa espanjanopiskelustani rajoittuu luennoilla istumiseen ja kurssimateriaalien lukemiseen.

Espanjankurssi päättyi siihen, että menimme porukalla metrolla kaupungin toiselle laidalle ja nousimme kondoleilla ylös vuoren rinnettä aina luonnonpuistoon asti. Söimme yhdessä lounaan ja kiersimme melko sateisessa kelissä pienen lenkin puistossa. Yritän palata puistoon vielä uudelleen kun sää on vähän suosiollisempi, sillä puistossa oli hyvät kävelypolut ja hieman kauempana kondolihisseistä pitäisi olla myös perhostalo jossa pääsisin näkemään paikallisia värikkäitä perhosia. Ainakin kämppisteni mukaan se olisi näkemisen arvoinen. Medellinissä olisi vaikka mitä näkemisen arvoista... en vain ole pahemmin kerinnyt poistumaan kodin, koulun ja kaupan kolmiosta. Tajusin vain tänään, ettei aikaa täällä ole ihan loputtomiin, joten on paras alkaa mahdollisimman nopeasti toteuttamaan kaikkia matkasuunnitelmia tai huomaan etten ole nähnyt Kolumbiassa juuri mitään.