ystävällinen luennoitsija
Eilisaamuisen luennon jälkeen marssin juttelemaan luennoitsijan kanssa, kertoakseni hänelle että olen vaihto-oppilas enkä aina täysin ymmärrä, mistä puhutaan. Tein tämän siksi, että hän kysyi minulta kesken luennon, olenko käynyt Bogotan kultamuseossa, ja kun vastasin etten ole vielä kerinnyt sillä olen ollut Kolumbiassa vasta viikon hän ja muut luennolla olleet opiskelijat katsoivat minua pitkään.
Luennoitsija kysyi mistä olen ja innostui suunnattomasti kun kerroin olevani Suomesta. Hän pyysi minut kahville jotta voisimme jutella vähän enemmän, ja kertoi työskentelevänstä sähköyhtiöiden konsulttina ja olevansa haltioissaan pohjoismaalaisesta NordPool järjestelmästä. Mitäpä siihen sanomaan. Hän kysyi jos voisin pitää esityksen Suomesta ja maan taloudesta ja lupasin yrittää. Joten nyt pääsen luennoimaan Kolumbian talouden historian kurssille Suomesta. Lisäksi hän kutsui minut, Heinin ja Nannan luokseen joku sunnuntai, jotta hän voisi esitellä meidän koko perheelleen... Tällainen ystävällisyys on todella hämmentävää, mutta ilmeisesti täällä hieman tavallisempaa kuin Suomessa. Heinikin oli ollut luennoitsijansa kanssa kahvilla. Joten nyt odottelen kutsua tapaamaan vanhan luennoitsijan perhettä. Hän on kuulemma matkustellut paljon pohjoismaissa ja oli siksi niin haltioissaan tavatessaan jonkun Suomesta.
Lisäksi olen pikkuhiljaa vaihtamassa asuntoa. Pojat ovat aivan mahtavia, nautin heidän seurastaan kovasti ja pidän siitä että voin jutella Fernandan kanssa espanjaksi. Emme vain kumpikaan oikein sopeudu asuntomme olosuhteisiin. Kaikilla pojilla on omat huoneensa kirjoituspöytineen, me jaamme Fernandan kanssa asunnon yläkerran jossa kummallakaan ei ole kunnon huonetta. Huoneeni on läpikulkuhuone, jossa on sänky ja peili, Fernandalla sen sijaan on käytössään lasitettu terassi joka on melko vetoinen ja meluisa huone, sillä katon ja seinän välissä on tyhjää tilaa. Joten pienen keskustelun jälkeen päätimme etsiä tämän kuun kuluessa asuntoa aivan yliopiston tuntumasta, joko yhdessä tai jollemme siinä onnistu muutamme erilleen. Harmittaa vain muuttaa pois tanskalaisten tyttöjen naapurista ja sveitsin poikien luota. Mutta onneksi olemme kaikki samassa yliopistossa, joten heidän tapaamisensa ei pitäisi olla täysin mahdotonta. Mukavampaa vain asua asunnossa, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Pojat auttavat kyllä kovasti, mutten usko pystyväni asumaan neljää kuukautta talossa jossa minulla ei ole omaa huonetta.
Luennoitsija kysyi mistä olen ja innostui suunnattomasti kun kerroin olevani Suomesta. Hän pyysi minut kahville jotta voisimme jutella vähän enemmän, ja kertoi työskentelevänstä sähköyhtiöiden konsulttina ja olevansa haltioissaan pohjoismaalaisesta NordPool järjestelmästä. Mitäpä siihen sanomaan. Hän kysyi jos voisin pitää esityksen Suomesta ja maan taloudesta ja lupasin yrittää. Joten nyt pääsen luennoimaan Kolumbian talouden historian kurssille Suomesta. Lisäksi hän kutsui minut, Heinin ja Nannan luokseen joku sunnuntai, jotta hän voisi esitellä meidän koko perheelleen... Tällainen ystävällisyys on todella hämmentävää, mutta ilmeisesti täällä hieman tavallisempaa kuin Suomessa. Heinikin oli ollut luennoitsijansa kanssa kahvilla. Joten nyt odottelen kutsua tapaamaan vanhan luennoitsijan perhettä. Hän on kuulemma matkustellut paljon pohjoismaissa ja oli siksi niin haltioissaan tavatessaan jonkun Suomesta.
Lisäksi olen pikkuhiljaa vaihtamassa asuntoa. Pojat ovat aivan mahtavia, nautin heidän seurastaan kovasti ja pidän siitä että voin jutella Fernandan kanssa espanjaksi. Emme vain kumpikaan oikein sopeudu asuntomme olosuhteisiin. Kaikilla pojilla on omat huoneensa kirjoituspöytineen, me jaamme Fernandan kanssa asunnon yläkerran jossa kummallakaan ei ole kunnon huonetta. Huoneeni on läpikulkuhuone, jossa on sänky ja peili, Fernandalla sen sijaan on käytössään lasitettu terassi joka on melko vetoinen ja meluisa huone, sillä katon ja seinän välissä on tyhjää tilaa. Joten pienen keskustelun jälkeen päätimme etsiä tämän kuun kuluessa asuntoa aivan yliopiston tuntumasta, joko yhdessä tai jollemme siinä onnistu muutamme erilleen. Harmittaa vain muuttaa pois tanskalaisten tyttöjen naapurista ja sveitsin poikien luota. Mutta onneksi olemme kaikki samassa yliopistossa, joten heidän tapaamisensa ei pitäisi olla täysin mahdotonta. Mukavampaa vain asua asunnossa, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Pojat auttavat kyllä kovasti, mutten usko pystyväni asumaan neljää kuukautta talossa jossa minulla ei ole omaa huonetta.
Kommentit
Lähetä kommentti