Turistikierroksia

Petra saapui tänne viime lauantai ja olemme kierrelleet kaupunkia. En ole oikeastaan itsekään nähnyt täällä mitään. Tuntuu sille, että kerran saavuttuani olen jumittanut koko ajan Pobladon kaupungin osassa. Sunnuntaina kävimme läheisessä pikkukaupungissa Guatapessa ja kiipesimme kaupungin lähellä olleen jättimäisen kivenlohkareen päälle. Askelmia oli kuulemma lähes 700... Hetken aikaa ylös asti kipuaminen kestikin, mutta näköalat olivat sen arvoiset. Näytti tosin vähän sille kuin olisi ollut järvi Suomessa tai saaristossa, sillä olimme niin korkealla että kasvillisuus muistutti vähän Suomesta ja rikkonainen järvi pienine saarineen oli melkoisen tutun oloista maisemaa. Löntystelimme mäen alas ja huristelimme taksilla Guatapen kylään, jossa ihastelimme värikkääksi maalattuja taloja. Kaupunki oli hyvin pieni ja olimme muutamassa tunnissa nähneet kaiken. Pidin kuitenkin kaupungista, sillä se näytti sille mille olin latinalaisen amerikan kuvitellut. Siirtomaatyylisiä rakennuksia ja kirkkaita värejä.

Maanantaina kävimme tutustumassa Medellinin köyhempiin alueisiin ja keskustaan. Teimme varsinaisen turistikierroksen ensin kaupungin toiselle laidalle tutkailemaan espanjalaista kirjastoa, joka on espanjalaisten rahoittama arkkitehtuuristaan palkittu rakennus varsin köyhässä kaupunginosassa. Paikalliset lapset tuijottivat peräämme ja rohkeimmat uskalsivat tulla juttelemaan ja kyselemään, mistä olemme kotoisin. Otimme kahden pikkutytön kanssa kuviakin ja voin hyvin kuvitella miten he kertovat innoissaan kaikille uskaltaneensa jutella ulkommaallaisten sinisilmäisten tyttöjen kanssa. Tämän jälkeen kiertelimme keskustassa. Kaupungin alueet ovat hurjan erilaisia ja pidin enemmän köyhemmästä alueesta kuin keskustasta, sillä keskustan rakennukset ovat melko uusia, autoja on hirveästi. Lisäksi ilmansaasteet tuntuvat keskustassa enemmän kuin köyhällä alueella, missä autoja ei ollut kuin nimeksi.

Kaiken tämän lisäksi olen yrittänyt käyttää vapaa-aikani tentteihin lukemiseen ja harkkatöiden tekoon. Uskoisin ettei taso ole kovin korkea, ainakaan tekemieni harkkojen perusteella, enkä usko että opettajat vaativat minulta yhtä paljon kuin muilta, mutta siitä huolimatta jotain on sentään tehtävä. Toisaalta olen saanut hurjasti kiitosta siitä vähästä mitä olen tehnyt. Ryhmäharkkaa tehdessäni tytöt olivat iloisia kun sain puserrettua kasaan kaksi lyhyttä kappaletta, heidän kirjoittaessaan lähes 7 sivua :). Yritin kuitenkin parhaani mukaan etsiä tietoa, josta olisi voinut olla muillekin apua. Vähän kyllä epäilen, etten oikeastaan auttanut harkan teossa ollenkaa. No kaikesta huolimatta suuntaan huome aamuna Manizalesiin kahvialueelle tutkailemaan, mille kahvi oikeastaan näyttääkään.