Loma!

Vihdoin ja viimein viime torstaina jätimme Medellinin sateiset säät taakse ja suuntasimme Karibian rannikolle kohti Cartagenaa ja Santa Martaa. Olin innoisani lomasta, sillä olen viime viikkoina joutunut palauttamaan useammankin suuren harkan. Paikalliset tuttuni sanoivat Cartagenan olevan upea, mutta olen täällä kuullut niin monen muunkin paikan olevat uskomattoman kaunis ja joutunut pettymään, etten tällä kerralla odottanut suuria. Cartagena oli kuitenkin todella kaikkien kehujen arvoinen, vanha kaupunki näyttää sille mitä ajattelin Medellininkin olevan. Vanhoja värikkäitä siirtomaatyylisiä rakennuksia ja Karibian tunnelmaa. Ainoa ikävä puoli Cartagenassa ovat sinnikkäät myyjät joista ei tahdo päästä eroon millään. He todella seuraavat perässä ja tyrkyttävät tuotteitaan reippaaseen ylihintaan. Cartagena on yksi maan vilkkaimmista turisti kaupungeista, joten rihkama kauppiaita on joka kulmalla. En ehkä itse ole niin eksoottisen näköinen, sillä olen kuitenkin ruskeahiuksinen, mutta Heini, Nanna ja erityisesti hyvin vaalea Louise saavat kaikkien päät kääntymään.

Olemme kaikki tasapuolisesti kyllästyneet kolumbialaiseen ruokaan, sillä erityisesti ruokaloissa ja ravintoloissa tarjottava ruoka on melko yksipuolista. Riisiä ja rasvaista lihaa, hyvin makeita jälkiruokia. Kaikki ruoka on melkoisen rasvaista, hyvin suolaista tai hyvin makeaa. Tämän vuoksi olimme innoissamme, kun huomasin hostellin lähellä Aussi kahvilan johon kävelin sisään toivoen saavani jotain maittavaa välipalaa. Täällä voileivät ovat harvassa, monet tuntuvat syövän välipaloiksi pasteijoita jotka eivät minulle niin maita. Kahvilan ruoka oli halpaa ja todella hyvää. Kävimme muutaman päivän sisällä kolmesti syömässä tässä samassa paikassa.

Palaamme vielä muutamaksi päiväksi takaisin Cartagenaan joten vietimme yhden yön pienellä saarella Cartagenan ulkopuolella. Laivaretki saarelle, ei saaristoa nähneelle ollut niin mieleenpainuva elämys kuin mitä meille oltiin vakuuteltu, mutta ranta oli upea. Monet turistit viettävät vain päivän rannalla, joten laivojen lähdettyä takaisin saimme rentoutua hiljaisella hiekkarannalla. Meri oli niin lämmin, ettei se juuri vilvoittanut, mutta oli mukavaa kellua lämpimässä meressä. Vesi oli kirkasta ja rannan hiekka valkoista, eipä olisi paljon parempaa lomapäivää voinut toivoa.

Suomessa pääsee harvoin uimaan lämpimässä ja kirkkaassa merivedessä, joten nautin parhaani mukaan rannalla löhöämisestä. Erityisesti nyt kun Medellinissä sää on sateiden alettua viilentynyt melkoisesti... no kyllähän lämpötila varmasti nousee yli 20 asteen päivittäin, mutta kun olin jo alkanut tottua lähemmäs 30 asteen lämpötiloihin reilu 20 tuntuu melko viileälle. Lämmin sääkin auttaa siis hyvin pääsemään lomatunnelmaan, kuuman kosteassa ilmanalassa ei juuri jaksa tehdä muuta kuin löhöillä ja välttää kaikkea turhaa liikkumista.