melusaaste
Tämä kaupunki on uskomattoman meluisa. Tätä tunnetta korostaa se, että kämppäni on suuren avenidan varrella ja autoja porhaltaa sitä pitkin yötä päivää. Kaupungin melu ei lakkaa hetkeksikään. En viikolla nuku juurikaan seitsemää pitempään, sillä ruuhka-aika alkaa seitsemän aikoihin ja autojen tööttäily, jarrujen kirskunta ja pakoputkien pärinä on takuuvarma keino herätä ilman herätyskelloa.
Autokanta on täällä huomattavasti Suomea vanhempaa ja siksi liikenteenmelu on huomattavasti kovempaa kuin monissa muissa maissa joissa olen ollut. Pakoputket paukkuvat ja pärisevät, minkä lisäksi autot itsessään pitävät välillä korvia särkevää meteliä. Täällä on myös tapana tuutata kaikelle mahdolliselle, hei valo vaihtuin jo 0,1 sekunttia sitten... nuija, ei noin voi tehdä.... kaunis nainen kadun varrella... tarvitseko taksia tai bussia.... terve kaveri.... Tämän lisäksi ruuhka-aikaan kaduilla on liikennepoliiseja puhaltamassa pilleihin, jotta liikenne soljuisi jouhevammin. Oman lisänsä tuovat kaikkialle sikiävät rakennustyömaat. Yliopiston viereen rakennetaan uutta liikenneliittymää ja tämän vuoksi katua revitään auki vähän kaikkialta muualtakin koulumatkani varrelta. Katuporat ja satunnaiset räjäytykset tuovat oman lisätehosteensa äänimaailmaan.
Luokissa opiskelijat puhuvat lähes taukoamatta, ellei luennoitsija erikseen huomauta olemaan hiljaa. Monet näpyttelevät tekstiviestejä ja ravaavat ulos luokasta vastatakseen puheluihinsa ja palaavat takaisin luokkaan puhelun loputtua. Lisäksi lähes poikkeuksetta, kun opettaja kertoo, mitä meidän pitäisi tehdä seuraa suunnaton vastalauseiden huutelu... voi, ei ope pliiiis, iha liia vaikeet, me ei pystytä, aiva liikaa lukemist jne.
Lisäksi huomaan olevani niin suomalainen, että ihmisten jatkuva puhuminen tuntuu toisinaan uuvuttavalle. Olen muutaman kerran istunut illalla väsyneenä huoneessani ja odottanut, että kämppikseni poistuvat keittiöstä, jottei mnun tarvitsisi puhua heidän kanssaan. Tiedän, että täällä on epäkohteliasta, olla puhumatta seurassa... joten ainoa tapa välttää loukkaamasta kämppiksiäni ja olla hiljaa yksinäni on odottaa kunnes muita ei ole mailla halmeilla.
Autokanta on täällä huomattavasti Suomea vanhempaa ja siksi liikenteenmelu on huomattavasti kovempaa kuin monissa muissa maissa joissa olen ollut. Pakoputket paukkuvat ja pärisevät, minkä lisäksi autot itsessään pitävät välillä korvia särkevää meteliä. Täällä on myös tapana tuutata kaikelle mahdolliselle, hei valo vaihtuin jo 0,1 sekunttia sitten... nuija, ei noin voi tehdä.... kaunis nainen kadun varrella... tarvitseko taksia tai bussia.... terve kaveri.... Tämän lisäksi ruuhka-aikaan kaduilla on liikennepoliiseja puhaltamassa pilleihin, jotta liikenne soljuisi jouhevammin. Oman lisänsä tuovat kaikkialle sikiävät rakennustyömaat. Yliopiston viereen rakennetaan uutta liikenneliittymää ja tämän vuoksi katua revitään auki vähän kaikkialta muualtakin koulumatkani varrelta. Katuporat ja satunnaiset räjäytykset tuovat oman lisätehosteensa äänimaailmaan.
Luokissa opiskelijat puhuvat lähes taukoamatta, ellei luennoitsija erikseen huomauta olemaan hiljaa. Monet näpyttelevät tekstiviestejä ja ravaavat ulos luokasta vastatakseen puheluihinsa ja palaavat takaisin luokkaan puhelun loputtua. Lisäksi lähes poikkeuksetta, kun opettaja kertoo, mitä meidän pitäisi tehdä seuraa suunnaton vastalauseiden huutelu... voi, ei ope pliiiis, iha liia vaikeet, me ei pystytä, aiva liikaa lukemist jne.
Lisäksi huomaan olevani niin suomalainen, että ihmisten jatkuva puhuminen tuntuu toisinaan uuvuttavalle. Olen muutaman kerran istunut illalla väsyneenä huoneessani ja odottanut, että kämppikseni poistuvat keittiöstä, jottei mnun tarvitsisi puhua heidän kanssaan. Tiedän, että täällä on epäkohteliasta, olla puhumatta seurassa... joten ainoa tapa välttää loukkaamasta kämppiksiäni ja olla hiljaa yksinäni on odottaa kunnes muita ei ole mailla halmeilla.
Kommentit
Lähetä kommentti