opiskelu

Vaikka pidänkin ihmisten rennosta asenteesta, minkä takia kukaan ei tunnu pahastuvan vaikken ryhmätöissä teekään juuri mitään, toisinaan kaipaisin suomalaista tehokkuutta ryhmätöiden tekemiseen. Olen tottunut siihen, että ryhmätyöt tehdään ripeästi ja mahdollisimman vähän aikaa käyttäen. Toisin sanoen, työt jaetaan ja ryhmä tapaa muutaman kerran varmistaakseen, että jokainen tietää mitä on tehtävä. Täällä ryhmätyöt vievät ikuisuuden. Tavataa, jutellaan, pohditaan mitä pitäisi tehdä ja käydään kahvitauoilla. Eilen kulutin yli kaksi tuntia tapaamisessa jonka ajattelin olevan ohitse noin puolessa tunnissa. Miten en ole vieläkään oppinut, ettei täällä mikään hoidu kovin nopeasti?? Uskoin, että kun kerran olimme jakaneet sangen yksinkertaiset kysymykset reilusti yhden jokaiselle näkisimme pikaisesti ja kirjoittaisimme harkan puhtaaksi... miten väärässä olinkaan.

Perinteisesti odotimme ensimmäiset puoli tuntia ryhmän jäseniä saapuviksi, minkä jälkeen vaihdoimme vielä kuulumisia. Kun vihdoin pääsimme aloittamaan harkan kirjoitusta, tajusin ettei kukaan ollut tehnyt mitään ja käytimme aikaa artikkelien ääneenlukuun. Istuin kärsivällisesti kaksi tuntia kuunnellen, kun muut sanelivat yhden kirjoittaessa harkkaamme. Yli kahden tunnin jälkeen emme olleet edes vastanneet ensimmäiseen kysymykseen. Aloin kyllästyä kuuntelijan rooliini ja kovasti pahoitellen lähdin kotiin.

Minusta on hauskaa, että ryhmätyöt ovat sosiaalinen tapahtuma, en vain vieläkään osaa käyttää koko päivääni siihen, että teemme porukalla hyvin verkkaiseen tahtiin. Yhden ainoan kerran olen kolmessa tunnissa saanut koko 3 sivuisen harkan valmiiksi ja silloinkin meitä oli ryhmässä vain kaksi. Muutoin iso osa ajasta käytetään turhaan yhdessä istumiseen. En voi valittaa, sillä saan tällä istumisella ryhmäharkat suoritettua tekemättä itse juuri mitään. Tämän vuoksi raahaudun aina paikalle vaikka tiedänkin jo etukäteen, etten luultavasti tee yhtään mitään, ja ryhmätyöhön menee koko päivä.