ostoksilla

En ole viime aikoina päivitellyt blogia, sillä en ole oikeastaan tehnyt mitään mainitsemisen arvoista ja arki täällä alkaa olla niin tavallista etten enää keksi siitä suurtakaan kerrottavaa. Viimeisinä viikkoina on lisäksi ollut melkoinen kiire viimeisten koulutöiden parissa, sillä kaikki työt on palautettava viimeistään tämän viikon aikana.

Mikä herätti kuitenkin ihmetykseni oli tämän viikonloppuinen ostosretki kahteen läheiseen ostoskeskukseen. Olen jo jonkin aikaa miettinyt tarvitsevani uusia vaatteita, sillä olen pitänyt samoja vanhoja nuhjaantuneita vaatteita jo lähes vuodenpäivät, eivätkä ne ainakaan viimeisten kuukausien aikana ole muuttuneet paremmiksi, lähinnä päinvastoin, sillä kone pesee vain kylmällä vedellä ja pyörittäen vaatteet sellaiseen myttyyn että on ihme etteivät kaikki puseroni ole vielä venyneet muodottomiksi. Joten kaikki vaatteeni alkavat olla täynnä tahroja jotka eivät lähde irti kylmällä vedellä ja tämän lisäksi osasta ovat saumatkin alkaneet pikkuhiljaa repeytyä, sillä kone ei todellakaan ole hellävarainen.

Tämän seurauksena viimeiset paremmat rintaliivini hajosivat koneessa ja minun oli pakko lähteä ostoksille. Ajattelin, että täällä silikonirintojen luvatussa maassa ei olisi ongelmaa löytää ties mitä hauskoja ja riemunkirjavia alusvaatteita, mutta mitä vielä. Olen aikaisemminkin huomannut, että täällä monesti jopa vierekkäin olevat liikkeet/myyjät myyvät samaa tavaraa, aivan kuin täällä ei oltaisi kuultukaan erikoistumisesta. Sama koski alusvaateliikkeitä. Täällä jostain kumman syystä ei myydä kuin B kuppikokoisia rintaliivejä. Ensimmäisessä liikkeessä laitoin hämmästyksen myyjän taidomuuden piikkiin, sillä hän vaikutti vähintäänkin eksyneelle, kun kysyin mitä malleja heillä olisi omassa koossani. Hän tarkisteli aikansa ja onnistui lappuja tihrailemalla selvittämään että 75 vastaa täällä kokoa 34. Joten hän latoi käteeni ties minkälaisia liivejä hyvin pienessä koossa. (Jo hieman silmämääräisesti arvoiden pystyin sanomaan niiden olevan aivan liian pieniä.) Hän yritti kuitenkin neuvoa, että voisin etsiä sopivan kuppikoon, sillä ympärysmittaahan voi aina säätää... ongelmana oli vain se, että sopivassa kuppikoossa ympärysmittaa olisi riittänyt melkein kahdesti rintakehäni ympäri. Yhden kuppikoon liivit vastaavat vähän samaa kuin jos painelisi farkkukauppaan, missä housujen lahkeiden pituus olisi suhteessa vyötärön leveyteen. Turha kysellä eri mittaisia lahkeita, sillä vyötärön leveys määrää minkä mittaiset lahkeet ovat. Viis siitä oletko lyhyt, pitkä, tukeva vai laiha kyllähän vyötärön leveys kertoo minkä mittaiset housun lahkeitten tulee olla.

Seuraava liike vain syvensi Louisan ja minun hämmennystä, sillä heilläkään ei ollut kuin B kokoisia rintaliivejä ja mikä vielä hämmentävämpää he kertoivat ylpeinä saavansa kuitenkin kesäksi eri kokoisia liivejä. Kaupasta poistuttuamme Louisa kysyi puoliääneen, miten kaikilla voi talvisin olla saman kokoiset rinnat? Onko Kolumbiassa tavallista, että vain kesäisin rinnat ovat eri kokoisia?

Onnistuin kuitenkin vihdoin löytämään liikkeen jonka valikoimista kahdessa mallissa oli oikean kokoisia liivejä ja sain ostettua itselleni uudet liivit, joita aioin kiltisti pestä käsin kunnes pääsen jonnekin missä pesukone ei pahoinpitele vaatteita pesun aikana. Mietin kuitenkin, minne kaikki sangen isorintaiset naiset suuntaavat ostoksille, sillä itse ostin liikkeen isointa mallia ja täällä monilla on todella suuret tekorinnat. Lattareissa ulkonäkö ja naisellisuus ovat hyvin tärkeitä joten kaikki pienirintaiset naiset joilla vain on rahaa tuntuvat suurentavan rintojaan, monet jopa luonnottoman suuriksi. Tosin koska naisellisuus on valttia, se ei ole mikään häpeä vaan he korostavat rintojaan pukeutumisellaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

York ja vähän muutakin

Kansallispuisto ja Santa Marta

Bryssel