Santa Fe de Antioquia
Viime lauantaina kävin Heinin ja Owenin kanssa Antioquian vanhassa pääkaupungissa Santa Fessä. Kaupunki on myös medelliniläisten suosittu kohde, sillä kaupunki on huomattavasti alempana kuin Medellin ja siksi paljon lämpimämpi, monet lähtevät kaupunkiin päiväksi nauttimaan auringosta ja altaalla löhöilystä. Eikä suotta, sillä Santa Fe oli todella paljon lämpimämpi kuin Medellin. Olin varaututut sateiseen ja viileään ilmaan, sillä se tuntuu olevat ainoa sää mitä Medellinillä on ollut tarjottavanaan viimeisen kuukauden aikana. Astuttuani bussita ulos olin kuintenkin läkähtyä kuumuuteen, pitkine puseroineni.
Santa Fe oli suloinen pikkukaupunki, joka edelleen näyttää hyvin siirtomaatyyliselle isoine keskusaukioineen ja monine kirkkoineen. Kaupunki muistutti melkoisesti Guatapetä, paitsi että talot eivät olleet riemunkirjavia vaan lähinnä valkoisiksi maalattuja. Lisäksi hieman kaupungin ulkopuolella oli suuri puinen riippusilta jota pitkin liikenne edelleen kulkee joen ylitse. Valmistuessaan silta oli yksi suurimmista ja ensimmäisistä koko Etelä-Amerikassa ja edelleen se on varsin näyttävän oloinen. Erityisesti nyt kun sateiden vuoksi alla juokseva joki kuohui ja ryöppysi selkeästi tavallista korkeammalla. Köröttelimme mopotaksilla natisevan ja paukkuvan sillan ylitse. Ihailemaan maisemia myös joen toiselta puolelta. Koska laudat olivat hieman irtonaisia kuulosti sille kuin olisimme ylittäneen siltaa junalla, en yhtään ihmettele etteivät painavammat ajoneuvot enää saa käyttää siltaa.
Santa Fe oli suloinen pikkukaupunki, joka edelleen näyttää hyvin siirtomaatyyliselle isoine keskusaukioineen ja monine kirkkoineen. Kaupunki muistutti melkoisesti Guatapetä, paitsi että talot eivät olleet riemunkirjavia vaan lähinnä valkoisiksi maalattuja. Lisäksi hieman kaupungin ulkopuolella oli suuri puinen riippusilta jota pitkin liikenne edelleen kulkee joen ylitse. Valmistuessaan silta oli yksi suurimmista ja ensimmäisistä koko Etelä-Amerikassa ja edelleen se on varsin näyttävän oloinen. Erityisesti nyt kun sateiden vuoksi alla juokseva joki kuohui ja ryöppysi selkeästi tavallista korkeammalla. Köröttelimme mopotaksilla natisevan ja paukkuvan sillan ylitse. Ihailemaan maisemia myös joen toiselta puolelta. Koska laudat olivat hieman irtonaisia kuulosti sille kuin olisimme ylittäneen siltaa junalla, en yhtään ihmettele etteivät painavammat ajoneuvot enää saa käyttää siltaa.
Kommentit
Lähetä kommentti