1. työpäivä
Tänään oli ensimmäinen kunnon työpäiväni. En oikein tiennyt vielä, mitä odottaa vaikka eilen olimmekin illallisella puhuneet monta tuntia työasioista. Jälleen kerran vieraan kielen puhuminen vei kaikki mehut vaikken tänään tehnytkään juuri mitään. Ison osan päivästä käytin siihen, että yritin saada kulkukorttia, käyttäjätunnuksia ja muuta, mitä nyt ensimmäisinä päivinä yleensä tehdään.
Kävin aamulla ennen töitä vahvistamassa vuokrasopimukseni vielä vuokranvälitystoimistolla ja asunto on nyt virallisesti minun joulukuun loppuun. Pidän asunnosta kovasti, sillä tämä on hyvien liikenneyhteyksien varrella, lähellä kauppoja ja sopivan pyöräilymatkan päässä ylipistolta. Kaiken huipuksi asunto on todella kodikas ja hyvin hiljainen. On vaikeaa uskoa, että talon toisella puolella on vilkkaasti liikennöity katu.
Puhuin lähes koko päivän ruotsia tai jotain ruotsin kaltaista kieltä. Ainakin yritin parhaani, vaikken tahtonutkaan saada kaikkien muiden puheista selvää. Skonen treenaus vaatii selkeästi muutaman viikon lisäaikaa, jos silloinkaan saan siitä mitään selvää. Hoidin jopa maahanmuuttoni ruotsiksi. Nauratti kun tiskin molemmin puolin puhuimme ruotsia hieman murtaen, mutta toisten yksinkertaista ruotsia oli hurjan helppo ymmärtää ja sain paperit järjestykseen ennätysajassa. Täytin kaksi lomaketta, joihin virkailija iski leimansa ja sanoi, että voin odottaa ruotsalaista sotunumeroani muutaman viikon sisällä. Kerrankin maahanmuutto sujui ilman turhia koukeroita.
Illalla saatuani pyörän korjaukseen lähdin käymään kaupassa. Olen jälleen täysin hukassa omituisten näköisten pakkausten ihmeellisessä maailmassa. Esimerkiksi rasvaton maito on täällä punaisessa tölkissä. Vähän turhauttaa, että jälleen kerran joutuu kuluttamaan muutaman viikon hurjasti aikaa ruokaostoksilla, sillä jokaisen pakkauksen kyljestä on tavattava, mitä se pitää sisällään. Onneksi monissa tuotteissa on selosteet myös suomeksi eikä minun tarvitse arvailla kauran ja ruishiutaleiden välillä kovin pitkään. Onneksi perustuotteet oppii tuntemaan melko nopeasti, minkä jälkeen ei tarvitse viettää tuntia kaupassa maitoa etsiessä.
Kävin aamulla ennen töitä vahvistamassa vuokrasopimukseni vielä vuokranvälitystoimistolla ja asunto on nyt virallisesti minun joulukuun loppuun. Pidän asunnosta kovasti, sillä tämä on hyvien liikenneyhteyksien varrella, lähellä kauppoja ja sopivan pyöräilymatkan päässä ylipistolta. Kaiken huipuksi asunto on todella kodikas ja hyvin hiljainen. On vaikeaa uskoa, että talon toisella puolella on vilkkaasti liikennöity katu.
Puhuin lähes koko päivän ruotsia tai jotain ruotsin kaltaista kieltä. Ainakin yritin parhaani, vaikken tahtonutkaan saada kaikkien muiden puheista selvää. Skonen treenaus vaatii selkeästi muutaman viikon lisäaikaa, jos silloinkaan saan siitä mitään selvää. Hoidin jopa maahanmuuttoni ruotsiksi. Nauratti kun tiskin molemmin puolin puhuimme ruotsia hieman murtaen, mutta toisten yksinkertaista ruotsia oli hurjan helppo ymmärtää ja sain paperit järjestykseen ennätysajassa. Täytin kaksi lomaketta, joihin virkailija iski leimansa ja sanoi, että voin odottaa ruotsalaista sotunumeroani muutaman viikon sisällä. Kerrankin maahanmuutto sujui ilman turhia koukeroita.
Illalla saatuani pyörän korjaukseen lähdin käymään kaupassa. Olen jälleen täysin hukassa omituisten näköisten pakkausten ihmeellisessä maailmassa. Esimerkiksi rasvaton maito on täällä punaisessa tölkissä. Vähän turhauttaa, että jälleen kerran joutuu kuluttamaan muutaman viikon hurjasti aikaa ruokaostoksilla, sillä jokaisen pakkauksen kyljestä on tavattava, mitä se pitää sisällään. Onneksi monissa tuotteissa on selosteet myös suomeksi eikä minun tarvitse arvailla kauran ja ruishiutaleiden välillä kovin pitkään. Onneksi perustuotteet oppii tuntemaan melko nopeasti, minkä jälkeen ei tarvitse viettää tuntia kaupassa maitoa etsiessä.
Kommentit
Lähetä kommentti