Näin sunnuntaina ensimmäistä kertaa kämppikseni Amandan ja hänen poikaystävänsä. Amanda toi tullessaan myös jättikokoisen kissansa, en tiedä olenko koskaan nähnyt kookkaampaa kissaa. Kissalla on musta pitkä karva, mikä saa sen näyttämään entistä suuremmalle, mutta on sillä massaakin. Olen muutaman kerran kantanut uteliaan seuralaisen ulos huoneestani ja yllättynyt joka kerta, miten painava se on. Kissa on lisäksi päättänyt seurata minua katseellaan aina kun voi ja tuntuu sille, että näin kissan silmät aina kun käännyn ympäri. Kissa ei tyydy tuijottamaan minua raukeasti paikallaan maaten vaan seuraa minua hiippailemalla perässäni. Alakertaa pääsee kiertämään ympäri ja kissa seuraa minua vastakkaiseen suuntaan. Kävellessäni olohuoneen poikki keittiöön, kissa kiertää eteisen kautta toiselle keittiön ovelle ja katselee minua ovenpielen takaa. Onneksi kissa vaikuttaa melko lempeälle (hieman häiritsevää vaanimistani lukuunottamatta).
Töissä ylitin itseni tänään ja soitin kaksi varauspuhelua ruotsiksi. Olin hurjan ylpeä itsestäni, tarvitsee vain vielä soittaa perään ja varmistaa, että todella onnistuin varaamaan opastetun kierroksen ja paikan pubista oikealle päivälle ja oikeaan aikaan. Onneksi turistiopas lupasi lähettää vielä sähköpostin perään, jotta kaikki tiedot ovat varmasti oikein. Saa nähdä, mitä siinä viestissä seisoo. En ole aikaisemmin rohjennut soittaa ja puhua puhelimessa ruotsia, mutta nyt kahden viikon jälkeen alkoi tuntua sille, että voisin ainakin yrittää. En voi väittää osaavani ruotsia huomattavan paljon paremmin, mutta olen oppinut ymmärtämään ruotsalaisia hieman paremmin ja kaiken onneksi kumpikaan joiden kanssa tänään asioin ei puhunut skonea. Lisäksi Roger, hollantilainen kolleegani jäin tänään lomille, joten olen seuraavat kaksi viikkoa kahdestaan Annan kanssa. Varmasti väsyttävät kaksi viikkoa, mutta uskoisin ruotsini parantuvan kohisten, kun joudun puhumaan sitä päivittäin.
Kommentit
Lähetä kommentti