Harare

Katsastimme perjantaina Hararea ystäväni ja hänen siskonsa kanssa. Ajoimme kierrellen kaupungin museoon, missä neuvottelimme tovin pääsymaksun suuruudesta. Ilmeisesti täällä on usein tapana neuvotella pääsymaksuista ja saimme hiukan tingittyä hinnasta, kun sanoimme osan summasta olevan pääsylippujen myyjän omaan taskuun.
Museo ei ollut mitenkään erityinen. Olen nähnyt paljon paremmin hoidettuja museoita maailmalla, mutta opin kuitenkin paljon uutta maan historiasta. Museossa kerrottiin Zimbabwen historiasta kivikaudesta nykypäivään. Näyttelystä paistoi selvästi rahanpuute. Monet näyttelystä kertovista tauluista oli painettu tavalliselle paperille ja kaikkialla oli hieman nuhjuista.
Kierrettyämme museossa suuntasimme taidemuseoon, joka oli hiljattain avattu suuren remontin jälkeen. Täällä kassa kieltäytyi ottamasta vastaan 10 dollarin seteliä vedoten vaihtorahan puutteeseen. Jouduimme vaihtamaan rahaa museon kahvilassa, jossa se onnistui vasta kun ostimme itsellemme juotavaa. Turha rahastus hieman harmitti, mutta toisaalta kahvila oli todella kauniisti sisustettu ja sen ikkunoista avautui näköala viereiseen puistoon. Joten nautimme kahvilan tunnelmasta hetken ja kiersimme sen jälkeen ostamaan pääsyliput.
Taidemuseo oli rakennuksenakin kaunis ja näyttely hieno. Voisin lämpimästi suositella sitä kaupunkiin tuleville matkailijoille. Ilmeisesti näyttelyt vaihtuvat säännöllisesti ja näytti sille, että museolla oli rahaa ylläpitää tilojaan.
Tämän jälkeen kävimme vielä kahvilla yhdessä kaupungin monista ostoskeskuksista. Kauppakeskus oli selkeästi ns. parempi ostoskeskus, sillä tilat olivat todella hyvässä kunnossa ja liikkeellä oli myös paljon valkoisia joita ei keskustassa juuri näkynyt.