Kalkkikiviluolat

Lauantaina ajoimme Hararen ulkopuolelle katsomaan kalkkikiviluolia. Matkaa Chinhoyin oli ehkä 100km, mutta tien huonon kunnon vuoksi matkaan meni lähes kaksi tuntia.
Ystäväni perhe kertoi matkalla, miten kauniit pellot olivat ennen maareformia vihannoineet tien molemmin puolin. Myt näky oli aivan toisenlainen. Alavaa maata oli paikoin kulotettu ja siellä täällä näkyi pieniä pääosin käsin raivattuja peltoja. Valtavista pelloista oli jäljellä pieniä viljeltyjä laikkuja, muutoin alue oli alkanut pikkuhiljaa metsittyä. Nyt kuivan kauden lopulla pitäisi olla satokausi ns. talviviljoille kuten vehnälle ja ohralle, mutta vain siellä täällä näkyi viljapeltoja.
Matkan varrella oli paljon pieniä majamaisia asumuksia, joissa pienviljelijät asuivat. Autotien varrella oli myös runsaasti viljelijöitä myymässä esimerkiksi tomaattia ja bataattia.
Kalkkikiviluolat olivat kauniit. Nähtävyys koostui kahdesta luolasta. Toinen oli avoimempi ja valoisampi ja toinen oli kapeampi ja hämärämpi luola. Molemmat luolat päättyivät saman osittain maanalaisen vesialtaan luo. Järvessä pääsi nyös sukeltamaan ainakin 100 m syvyyteen ja vielä joitain kymmeniä vuosia sitten paikalliset olivat uhranneet esimerkiksi lehmiä järveen taatakseen hyvät sateet.
Jouduimme jälleen neuvottelemaan pääsymaksusta, sillä ulkomaalaisille pääsymaksu olisi ollu 10 dollaria paikallisten 3 dollarin sijaan. Ystäväni äiti kuitenkin ilmoitti topakasti olevansa tyttäriensä kanssa matkalla ja vaikka lipunmyyjät kohottelivat kulmiaan ja kysyivät epäilevästi todellako, pääsimme lopulta kaikki sisään halvemmalla lipulla.
kalkkikiviluolat olivat kauniit, etenkin pimeän luolan päässä näkynyt sininen järvi. Nautin kuitenkin ennen kaikkea maisemien katselusta matkalla Chinhoyin ja takaisin. Maaseudun kumpuileva maasto, punainen multa ja paikoin kulotetut pellot olivat todella kauniit. Maisema oli hyvin erilainen kuin mitä olin ennen nähnyt.
Paluumatkalla teimme vielä kierroksen villilintujen hoitolaan, joka sijaitsi Hararen laitamilla järven rannalla. Alueella oli myös loma-asuntoja. Kaikki oli hyvin hoidettua. Illan hämärtyessä lintuparvet alkoivat palailla kohti järven rantaa ja lensivät alueen yli. Tunnistin ainakin ibislintuparven, joitain haukkoja ja pääskysiä näkyi myös ilmassa. Tämän lisäksi joukko mitä erikoisemman näköisiä ja värikkäitä pikkulintuja hyppeli puitten oksilla.
Omistajat olivat juuri saapuessamme aloittelemassa lintunäytöstä, jossa he lennättivät pelastamiaan haukkoja, pöllöjä ja kotkia. Sain itsekin pidellä kädessäni pöllöä.